sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Valotusaika, f-aukko ja ISO-arvo haltuun

Tein syyskuussa kyselyn kameran manuaaliasetuksiin liittyen ja samalla kartoitin ongelmakohtia niiden oppimisessa. Tätä postausta varten vastasit kysymyksiini, kiitos siitä!

Valokuvauksen "pyhä kolminaisuus" koostuu valotusajasta, f-aukosta ja ISO-arvosta. Nämä kolme toimivat ikään kuin vuorovaikutuksessa keskenään: jokaisella on oma vastuualueensa, mutta samaan aikaan ne vaikuttavat yhdessä valokuvan valottumiseen (näkymiseen valoisana, tummana tai joltakin siltä väliltä). Juuri tämä kolmen koplan vuorovaikutus saattaa tuntua ensin hyvinkin hämmentävältä, mutta sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Kun kolmikon yhteispeli sitten kerran kunnolla avautuu ja hahmotat sen mielessäsi, kameran manuaaliasetusten luultavasti vaikein osuus on hallussasi.
Valotusajan, f-aukon ja ISO-arvon hallitseminen ei tarkoita sitä, että kolmikon säätelemisen opittuasi yksi laukaus ja kameran muistikortille tallentui täsmälleen samanlainen kuva kuin sielusi silmin näkemä kuva, ei suinkaan. Kun hahmotat, miten kolmikko vaikuttaa toisiinsa ja muistikortille tallentuvaan kuvaan, opit säätämään asetuksia sen mukaan, minkälaiseen lopputulokseen pyrit ilman, että joudut kaivamaan ensin netin syövereistä, minkälaisilla asetuksilla joku muu on valokuvannut vastaavia kohteita. Opit siis säätämään asetuksia tilanteen mukaan, sillä kahta samanlaista valokuvaustilannetta ei ole ja siten samat asetukset eivät aina toimi edes samojen kuvauskohteiden ja -paikkojen kanssa.


Valotusaika


Valotusaika - jotkut puhuvat myös suljinajasta, joka on kuvainnollisempi termi tässä kohtaa - tarkoittaa aikaa, jonka suljin on auki ja päästää valoa kameran kennolle. Valokuvaus on nimensä mukaisesti valon kuvaamista, ja niinpä valokuva muodostuu sen perusteella, kuinka paljon valoa pääsee kennolle:

  • Jos kuvasta tuli liian tumma, pidennä suljinaikaa. → Kennolle valoa pääsee enemmän valoa.
  • Jos kuvasta tuli liian valoisa ja vaaleimmat kohdat (esimerkiksi taivas) palaa puhki, lyhennä suljinaikaa. → Kennolle pääsee vähemmän valoa.

Suljinaikaa pidennettäessä tai lyhennettäessä sinun on syytä olla selvillä siitä, kuinka juuri sinun kamerasi ilmaisee suljinajat, ja tämän voit tarkistaa kamerasi ohjekirjasta. Minulla on käytössäni Canonin runko, joka ilmoittaa sekuntia lyhyemmät suljinajat murtolukuna ja sekuntia pidemmät suljinajat (kulma)sekunteina, jotka saattavat olla pitkän matematiikan lukijoille lukion geometriasta tuttuja. Tässä sama esimerkkien valossa:

  • 1/250 (tai mahdollisesti vain 250) = 1/250 sekuntia eli hyvin lyhyt aika
  • 0''4 = 4/10 sekuntia eli hieman alle puoli sekuntia
  • 1'' = 1 sekunti
  • 30'' = 30 sekuntia
  • 1' tarkoittaisi yhtä minuuttia, mutta ainakaan minun runkoni ei enää pysty näin pitkiin valotusaikoihin.

Liikkuvaa kohdetta valokuvatessa suljinaika pidetään yleensä lyhyenä, jotta liike saadaan pysähtymään. Toki on kuvaustekniikoita kuten pannaus, jossa nopeastikin liikkuvaa kohdetta kuvataan melko pitkällä suljinajalla ja kohdetta seurataan kameralla, jolloin ainakin osa kohteesta on terävänä ja tausta lähinnä vauhtiraitaa korostamassa vauhtia. Jos kuitenkin haluat saada nimenomaan liikkuvan kohteen liikkeen pysäytettyä, silloin on syytä käyttää riittävän lyhyttä valotusaikaa: Yhdelle riittävän lyhyt on 1/250 sekuntia, toiselle ehkä 1/4000 ja kolmannelle jotakin tältä väliltä. Kyse on kuitenkin makuasioista, joten yhtä oikeaa valotusaikaa on mahdotonta määritellä.


F-aukko


Siinä, missä f-aukko vaikuttaa valokuvan valoisuuteen tai tummuuteen valotusajan ja ISO-arvon ohella, f-aukon omana vastuualueena on määrätä syväterävyysalueen koko eli se alue, joka näkyy kuvassa terävänä ja tarkkana:

  • Pieni f-arvo → Vain pieni alue näkyy terävänä taustan ollessa epätarkka.
  • Suuri f-arvo → Suuri alue näkyy terävänä ja myös tausta saattaa olla jokseenkin terävä.
F-aukon ja -arvon kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, sillä käytännössä ne vaikuttavat valokuvaan päinvastaisesti:

  • Pieni f-arvo = suuri f-aukko → Kennolle pääsee enemmän valoa.
  • Suuri f-arvo = pieni f-aukko → Kennolle pääsee vähemmän valoa. 

Jos tämä tuntuu hankalalta, aloita keskusteleminen kameran kanssa: kamera on siitä kiitollinen, että sitä kiinnostaa vain f-arvo, jolloin riittää ensin päättää, kuinka suuren tai pienen alueen haluat näkyvän terävänä. Kun hahmotat tämän (pieni f-arvo → pieni terävä alue ja niin edelleen), ota mukaan f-aukon merkitys siltä kannalta, haluatko kuvaa valoisammaksi tai tummemmaksi/pimeämmäksi.

Polttovälin vaikutus f-aukkoon ja syväterävyysalueeseen


Jotta manuaaliasetusten kolmen koplan oppiminen ei olisi liian helppoa ja yksinkertaista, syväterävyysalue saattaa muuttua, vaikka f-arvo pysyisi samana. Tämä korostuu zoomiobjektiivien kanssa, jolloin laajalla päällä valokuvatessa yhdellä ja samalla f-arvolla voi saada huomattavasti suuremman alueen teräväksi ja vastaavasta taustan vähemmän epätarkaksi kuin tappiin zoomatulla päällä, jolla syväterävyysalue voi olla hyvinkin kapea. Niinpä onkin tärkeää oppia tuntemaan oma kalustonsa ja sen käyttäytyminen.

Siinä, missä lähikuvia ottaessasi ja sumeaa taustaa toivoessasi polttovälin vaikutus syväterävyyteen voi tuntua kiusalliselta, esimerkiksi hämärässä maneesissa ratsukkoa valokuvatessa tästä voi olla hyötyäkin: 2.8 f-aukkona saattaa muuten aiheuttaa liian kapean syväterävyysalueen esimerkiksi polttovälillä 200 mm, jos käytössä on 70-200 mm f/2.8 -objektiivi, mutta polttoväli 150 mm saattaa jo riittää saamaan 2.8-aukolla koko ratsukon teräväksi.

Etäisyyksien avulla kohde irti taustasta


Tämä etäisyyskikka on oikeastaan syy, jonka vuoksi alun perin rupesin kirjoittamaan tätä blogia. Tuskailin pienikennoisen kompaktikameran kanssa, kun en millään saanut kuvauskohdetta irti taustasta - tai sain lopulta, kunhan minulle valkeni, mitä virkaa etäisyyksillä on valokuvaamisessa.

Jos haluat saada sumean, epätarkan taustan, josta varsinainen kuvauskohde erottuu selvästi, huolehdi, että nämä seikat ovat voimassa:
  • Sinun ja kuvauskohteesi välinen etäisyys on pienempi kuin kuvauskohteen ja taustan välinen etäisyys.
  • Zoomaa reippaasti (tai vaihtoehtoisesti käytä suurta f-aukkoa eli pientä f-arvoa).

Otetaan esimerkkinä etäisyyksien vaikutuksesta pari tuoretta valokuvaa tämän vuoden Helsinki International Porsche Horse Showsta. Molemmat esimerkkikuvat on otettu asetuksilla 1/800, f/4 ja ISO 3200.

Kuva 1: polttoväli 130 mm (70-200 mm).
Kuvassa 1 aasit, ihmiset ja este on sijoitettu suunnilleen keskelle Jäähallin areenaa leveyssuunnassa. Objektiivia ei ole zoomattu tappiin, joten niinkin pienellä f-arvolla kuin f/4 on saatu koko este edessä ja takana olevine esiintyjineen jokseenkin teräviksi. Lisäksi yleisö taustalla näkyy epätarkkana. Jos taustan haluaisi vielä sumeammaksi, estettä tulisi siirtää kauemmas yleisöstä ja lähemmäs minua, joka valokuvasin turvallisesti ja varmasti poissa tieltä areenan reunan toisella puolella. Toki myös f-aukkoa voisi suurentaa, jolloin syväterävyysalue kapenisi ja samalla tausta sumenisi, mutta voi olla, että tämän jälkeen kuvauskohde kokonaisuudessaan ei olisikaan enää riittävän tarkka, ellei estettä siirrettäisi samaan aikaan lähemmäs valokuvaajaa, jolloin tämä voisi käyttää vielä vähän pienempää polttoväliä... Kuten huomaat, vaihtoehtoja on monia eikä vain yhtä ja oikeaa ole.

Kuva 2: polttoväli 200 mm (70-200 mm).
Kuvaan 1 verrattuna kuvassa 2 esiintyjät ovat selvästi lähempänä yleisöä ja vastaavasti kauempana valokuvaajasta. Asetukset ovat pysyneet samoina, mutta kuvattavat esiintyjät tavoittaakseni minun on pitänyt zoomata tappiin. Voimakas zoomaus on osaltaan pelastanut taustaa, vaikka eätisyyksien puolesta kuvausasetelma ei ole toivottava: esiintyjien ja taustana olevan yleisön etäisyys toisistaan on hyvin pieni ja vastaavasti valokuvaajan etäisyys esiintyjistä hyvin suuri, vaikka suhteiden pitäisi olla juuri päinvastoin. Zoomaus ja pieni f-arvo ovat kuitenkin taanneet kapeahkon syväterävyysalueen - mutta riittävän suuren kattamaan sekä aasin että sen esittäjän.

Verrattaessa kuvan 1 ja 2 taustoja toisiinsa voidaan havaita eroa taustan sumentumisessa, vaikkakaan ero ei ole kovin merkittävä: Kuvassa 2 esiintyjät ovat olleet lähes taustassa kiinni, joten ei ole ihme, että myös yleisössä olleiden yksittäisten ihmisten ilmeet näkyvät hitusen selvemmin kuin kuvassa 1, jossa kuvattavat esiintyjät ovat selvästi irti taustastaan ja etäisyydet lähempänä toivottuja suhteita kuin kuvassa 2.


ISO-arvo


Kuten valotusaika ja f-aukko, myös ISO-arvo on valokuvaajille niin rakas lapsi, että siitäkin voidaan puhua eri nimillä ja ajatella sitä eri näkökulmista: jotkut puhuvat herkkyydestä, toiset vain ISO-arvosta ja monia kiinnostaa kohinan määrä. Kaikissa näissä puhutaan ISO-arvon vaikutuksesta tai sen lukuarvosta.

Helpointa ja intuitiivisinta lienee puhua ISO-arvosta ja ajatella sitä valokuvan valoisuuden tai tummuuden kautta:

  • Pieni ISO-arvo (esim. 100) → Valokuva on tummempi/pimeämpi.
  • Suuri ISO-arvo (esim. 12 500) → Valokuva on valoisampi/vaaleampi.

ISO-arvo vaikuttaa lisäksi valokuvan rakeisuuteen eli kohinan määrään:

  • Pieni ISO-arvo (esim. 100) → Kohinan määrä on hyvin vähäistä tai sitä ei ole lainkaan.
  • Suuri ISO-arvo (esim. 12 500) → Kohinan määrä on suuri.

Otetaan esimerkki: Jos yrität illan pimeydessä ottaa valokuvan, joka näyttää yhtä valoisalta kuin keskellä päivää otettu kuva vastaavasta tilanteesta, joudut nostamaan ISO-arvoa hyvinkin suureksi. Näin saat kyllä valoisamman tai ainakin vähemmän tumman valokuvan, mutta vastaavasti kohinaa eli rakeisuutta on myös paljon. Jos sen sijaan siirrät valokuvauksen seuraavaan päivään ja otat kuvan valoisaan aikaan, voit päästä vastaavaan lopputulokseen huomattavasti pienemmällä ISO-arvolla, jolloin myös kohina pysyy maltillisempana.


Miten päästä manuaaliasetusten harjoittelemisessa alkuun?


Järjestelmäkameroissa on puoliautomaattisia tiloja, joissa sinun riittää päättää vain yksi kolmikon (valotusaika, f-aukko ja ISO-arvo) arvoista ja kamera hoitaa kaksi muuta:

  • Av = Aukon esivalinta → Säädät vain f-aukon arvoa.
  • Tv = Valotusajan esivalinta → Säädät vain valotus- eli suljinaikaa.
  • P = Ohjelmoitu valotusautomatiikka → Säädät vain ISO-arvoa.

Huomaathan, että kameran valintakiekon merkinnät saattavat vaihdella kameramerkin mukaan. Käyttämäni merkinnät pätevät Canoniin, muiden merkkien vastaavat kirjainlyhenteet kannattaa tarkistaa kameran ohjekirjasta. Esimerkiksi Nikon käyttää muistaakseni valotusajan esivalinnalle kirjainlyhennettä S, shutter speed eli suljinaika.

Näillä puoliautomaattisilla toiminnoilla voit aloittaa, jos täysin manuaalinen tila (M) hirvittää. Tosin täysin manuaalisessakin tilassa kamera voi auttaa, kun päätät itse sekä valotusajan että f-aukon ja jätät ISO-arvon kameran huoleksi valitsemalla ISO-arvoksi AUTO. Jos et sitten olekaan tyytyväinen kameran päättämään ISO-arvoon, näet valokuvan EXIF-tiedoista kuvassa käytetyn ISO-arvon ja voit tämän tiedon pohjalta pienentää tai suurentaa ISO-arvoa sen mukaan, haluatko kuvaan enemmän vai vähemmän valoa tai kohinaa.


Ratkaisuehdotuksia yleisiin ongelmakohtiin


Poimin ongelmakohtia kyselyyn saamistani vastauksista, muotoilin ne kysymysten muotoon ja pyrin nyt vastaamaan niihin parhaani mukaan.


ESIMERKKI 1. Valokuvaan 50 mm:n kiinteällä objektiivilla, jonka suurin f-aukko on 1.8. Tällä saan otettua teräviä lähikuvia, joissa tausta on epätarkka. Sen sijaan liikkuvan kohteen valokuvaaminen ei onnistu - ei ainakaan niin, että tausta olisi edelleen epätarkka. Miten saisin liikkeen pysähtymään ja taustan sumeaksi?


Tässä on tarkistuslista seuraavalle kerralle, kun valokuvaat liikkuvaa kohdetta:
  • Liike ei pysähdy. → Lyhennä suljinaikaa niin kauan, että liike on mielestäsi riittävän pysähtynyt.
  • Lyhentäessäni suljinaikaa kuvasta tulee liian tumma. → Valitse pisin mahdollinen suljinaika, jolla liike vielä pysähtyy. Jos kuva on edelleen liian tumma, suurenna ensin f-aukkoa (eli pienennä kameran käyttämää f-arvoa) ja nosta sitten ISO-arvoa.
  • Haluaisin kuvan taustan sumeammaksi. → Suurenna aukkoa eli pienennä f-arvoa. Muista myös etäisyyksien vaikutus: Jos valitsemillasi asetuksilla saat hevosen tai koiran teräväksi, mutta eläin on aivan kiinni esimerkiksi sen takana olevassa aidassa, voit olla varma, että myös aita näkyy jokseenkin terävänä kuvassa. Yritä siis saada kuvattava kohde lähemmäs itseäsi ja kauemmas taustasta eli aidasta. Kun kohteen saan fyysisesti irti taustasta, sama vaikutus on helpompi saada näkymään myös kuvassa.


ESIMERKKI 2. Kuvani näyttävät latteilta. Mitä asetuksia minun pitää muuttaa, että saan niihin lisää eloa?


Esittäisin mielelläni vastakysymyksen: Minkälainen valokuva on sinusta lattea? Minulle latteus kuvassa tarkoittaa usein tietyllä tavalla harmautta, kontrastia on vähän ja kuva näyttää kokonaisuudessaan kuin harmaana sadepäivänä otetulta. Jotta kuvaan saisi enemmän eloa ja kontrastia jo valokuvaustilanteessa, kannattaa käyttää vastavalosuojaa objektiivin nokalla. Sen sijaan varsinaiseen latteusongelmaan hakisin apua kuvankäsittelystä: Kun valokuvaat käyttäen raw-tiedostomuotoa, pystyt jälkikäteen muokkaamaan kuvankäsittelyohjelmalla kuvia todella paljon. Toki muokkaaminen onnistuu jpeg-tiedostomuodollakin, mutta muokkausmahdollisuudet ovat rajallisemmat raw-tiedostomuotoon verrattuna. Kokeile kuvankäsittelyohjelmassa säätää ainakin lisää kontrastia, mustaa mustemmaksi ja valkoista hieman valkoisemmaksi, lisää värikylläisyyttä ja vaikka kontrastia lisäävää terävyyttä (clarity). Olen aiemmin kirjoittanut pari kuvankäsittelyä koskevaa postausta (ensimmäinen ja toinen), joista saattaa olla sinulle myös apua: ne eivät suoraan vastaa juuri kysymykseesi mutta sivuavat sitä. Vieläkö valokuva näyttää lattealta?


ESIMERKKI 3. Minkälaisilla asetuksilla liikkuvaa kohdetta kannattaa valokuvata, ettei kuva tärähdä?


Mitä lyhyempää valotusaikaa käytät, sitä vähemmän kuva ehtii tärähtämään. Jos saat liikkuvan kuvauskohteen liikkeen pysähtymään, valotusaika on jo sen verran lyhyt, ettei kuvan pitäisi enää merkittävästi tärähtää myöskään kameraa kannattelevien käsien liikahtamisen seurauksena. Niinpä esittäisinkin vastakysymyksen: Oletko varma, että käytät riittävän lyhyttä valotusaikaa? Mitä jos kokeilisit lyhentää sitä entisestään?

Jos valotusajan lyhentäminen ei tule kysymykseen, on toki muitakin keinoja vähentää kuvan tärähtämistä ja heilahtamista: Jos objektiivissasi on kuvanvakaaja, käytä sitä. Jos kuvanvakaaja puuttuu objektiivistasi ja sinulla on mahdollisuus käyttää jalustaa, myös tätä kannattaa kokeilla. Tosin liikkuvien kohteiden perässä kulkeminen voi olla haastavaa jalustan kanssa, ja tällöin ei auta kuin yrittää opetella pitämään omia käsiä mahdollisimman vakaina kameran painon alla kiinnittämällä kuvaustilanteessa erityistä huomiota juuri tähän kameran pysymiseen vakaana. Tällöin kannattaa kokeilla myös erilaisia kuvausasentoja, mikä asento on sinulle itsellesi luonteva ja missä olet vakaa: esimerkiksi käsivarret kiinni kyljissä saat omasta vartalostasi kameraa kannattaville käsillesi tukea. Myös aitoja ja muita kuvauspaikalla olevia elementtejä voi käyttää apuna ja tukea kameraa niitä vasten, jotta laukaisinta painaessa kamera ei pääse heilahtamaan.


ESIMERKKI 4. Manuaaliasetuksia käyttäessäni valokuvista tulee usein epäteräviä ja heilahtaneita. Jos säädän valotusajan lyhyemmäksi, f-aukko ei enää vastaa haluamaani. Johtuuko tämä objektiivistani? Mitä minun pitäisi tehdä?


Olet aivan oikein lähestynyt ongelmaa: jos liike ei pysähdy tai kuva on heilahtanut tai tärähtänyt, lyhennät suljinaikaa.

Objektiivisi vaikuttaa osaltaan f-aukon valintaan: Jos sinulla on käytössäsi objektiivi, jonka pienin f-arvo on vaikkapa 5.6, objektiivi asettaa tällöin alarajan, kuinka suurta f-aukkoja eli kuinka pientä f-arvoa sinun on mahdollista käyttää. Jos haluat tällaisella objektiivilla ottaa valokuvia, joissa liikkuvan kohteen liike on pysähtynyt ja tausta sumea, et voi heittäytyä objektiivin varaan ja säätää aukkoa niin suureksi, että kuvattava kohde pysyy vielä terävänä mutta tausta muuttu epätarkaksi. Sen sijaan voit vaikuttaa taustan epätarkkuuteen valokuvaamalla kohdetta niin, että se on irti taustastaan: esimerkiksi hevosen liikkuessa maneesin tai kentän halkaisijoilla tai muuten selvästi kaviouran sisäpuolella, tausta sumenee tasaisemmin kuin tilanteessa, jossa hevonen liikkuu kaviouralla tai vielä lähempänä maneesin seiniä tai kentän aitaa.


ESIMERKKI 5. Manuaaliasetusten muuttaminen vie niin paljon aikaa ja nopeissa tilanteissa olosuhteet muuttuvat niin nopeasti, että valokuvaan manuaaliasetuksilla mieluiten vain paikallaan pysyviä kohteita tai olosuhteiden pysyessä muuttumattomina. Jotkut kuvaajat luulevat, että manuaalisetukset tekevät hyvän kuvaajan, mutta heidän valokuviensa perusteella olen tästä kyllä eri mieltä.


Olen samaa mieltä, että pelkkä manuaaliasetusten hallitseminen ei tee meistä kenestäkään vielä hyvää valokuvaajaa. Toisaalta se, minkälainen on kenenkin mielestä hyvä valokuvaaja, on niin paljon jokaisen subjektiivisista mieltymyksistä kiinni, että oikeastaan lienee vaikeaa edes määritellä, mitkä kaikki vaatimukset kameraa käyttävän on täytettävä, jotta tämä olisi kaikkien mielestä hyvä valokuvaaja.

Jos olosuhteet kuvaustilanteissa muuttuvat nopeasti ja haluat käyttää manuaaliasetuksia, on usein mahdollista valita sellaiset asetukset, jotka toimivat riittävän hyvin kuvaustilanteessa, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin. Jos valokuvaat raw-tiedostomuodolla, esimerkiksi valotusta pystyy korjaamaan vielä jälkikäteenkin, joten maailma ei kaadu siihen, vaikka muistikortille tallentuessaan kuva jäisi hitusen alivalottuneeksi. Ehkä tässä kohtaa voisi todeta niinkin, että taitojen karttuessa valokuvaaja oppii myös ennakoimaan tilanteita entistä paremmin ja suhteuttamaan kuvaamisensa sen mukaan. Harjoittelemalla oppii ja etenkin erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa valokuvaamalla oppii. Kun sitten vertaat, minkälaisilla asetuksilla olet yhdessä kuvaustilanteessa mutta muuttuvien olosuhteiden keskellä valokuvannut ja etsit näistä sen kultaisen keskitien, saatat löytää valotusajalle, f-aukolle ja ISO-arvolle keskimääräiset arvot, joilla olisit selvinnyt koko kuvaustilanteen ja tehnyt loppusilauksen vasta jälkikäsittelyssä. Välttämättä et tarvitse edes koko kolmikolle näitä kultaisen keskitien arvoja, vaan voit selvitä valotusajan ja f-aukon säätelemisellä ja jättää ISO-arvon kameran huoleksi. Kannattaa ainakin kokeilla!


ESIMERKKI 6. Vaikka säätäisin asetukset samoiksi kuin sinä olet blogissasi kertonut, saan maneesissa valokuvatessani vain pimeitä kuvia. Mistä tämä voi johtua?


Tarkoitat arvatenkin ainakin tätä postaustani maneesikuvista ja käyttämistäni asetuksista. Suurin syy siihen, että kuvasi ovat pimeämpiä kuin tuossa postauksessa julkaisemani kuvat, johtuu puhtaasti siitä, että kuvat ovat kameran muistikortin ja julkaisun välissä käyneet kuvankäsittelyohjelman läpi, ja tuolloin olen lisännyt valotusta - mahdollisesti reippaastikin. Toki kameroiden ja objektiivien välillä on myös eroja, mikä saattaa näkyä lopputuloksessa, mutta arvelisin suurimman syyn löytyvän tällä kertaa kuvankäsittelystä.


Kyselyssä oli toivottu tämän manuaaliasetusten kolmikon lisäksi, että kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi valkotasapainoon, valotushaarukkaan ja tarkennuspisteen valitsemiseen, jotka nämäkin löytyvät kamerasta manuaalisen tilan valikoista. Jotta tämä postaus ei veny aivan romaaniksi, perehdytään näihin seuraavassa manuaaliasetuksia käsittelevässä postauksessa.

Oliko tästä postauksesta sinulle apua? Mikä oli hyvää, missä kaipaisit vielä selvennystä? Palautetta voit jättää niin kommenttina alle, laittaa sähköpostitse osoitteeseen suvililjanet@gmail.com tai vaikka jättää minulle viestiä yhteydenottolomakkeen kautta. Olisin valtavan kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta: Olen suunnitellut laajentavani tätä pikku opasta entisestään, jotta siitä olisi sinulle mahdollisimman paljon apua ja hyötyä manuaaliasetuksia opetellessasi. Niinpä palaute olisi ensiarvoisen tärkeää kokonaisuuden kehittämisessä pieneksi itsenäiseksi oppaakseen. Kiitos jo etukäteen palautteestasi!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kikkailua tasomaskeilla

Kaipaatko sinäkin valokuviin jotakin uutta ja kuvankäsittelyyn hiukan lisää haastetta? Niin minäkin, ja siksi olin aivan innoissani löydettyäni jälleen kerran uudelleen tasomaskit: helppo, nopea ja yksinkertainen kikka - Photoshopin aktiivikäyttäjä kutsuisi tätä todennäköisesti perustyökaluksi - muokata valokuvista vaikka minkälaisia, vain oma mielikuvitus on rajana.


Valitettavasti tämän varsan kuva tuli tehtyä puhtaasti kokeilumielessä enkä siksi tajunnut ottaa kuvakaappauksia kuvankäsittelyn välivaiheista. Idea on kuitenkin täsmälleen sama kuin varsinaisen esimerkkikuvan työvaiheissa alla, mutta varsan kuvaan olen vain käyttänyt useita erilaisia siveltimiä (brush) ja varsinaiseen esimerkkiin vain yhtä.


Vaihe 1: Luo varmuuden vuoksi alkuperäisestä kuvasta kopio. Tämä tapahtuu Photoshopissa klikkaamalla hiiren oikealla näppäimellä Background-nimistä tasoa ja sitten valikosta vaihtoehtoa Duplicate Layer. Alkuperäinen taso jätetään hätävaraksi, jos päätetäänkin tehdä monimutkaisempi ja monitasoinen kuva, mutta nyt tason voi laittaa piiloon klikkaamalla tason kohdalla olevaa silmän kuvaketta.

Vaihe 2: Klikkaa uutta tasomaskia. Olen nimennyt uuden tason selvyyden vuoksi esimerkkiini muokattavaksi tasoksi. Kun tämä taso on valittuna, klikataan oikean sivupalkin alareunasta, numeron 2. vasemmalta puolelta kameraa muistuttavaa kuvaketta, joka lisää valittuna olevaan tasoon tasomaskin. Tasomaski näkyy alla olevassa kuvassa valkoisena suorakulmiona, joka on liitetty ketjukuvakkeella varsinaiseen valokuvaan.


Tasomaski toimii ikään kuin verhona alla olevan valokuvan päällä, ja verhon väristä riippuu, kuinka alla oleva valokuva näkyy verhosta läpi: Valkoinen tasomaski vastaa läpinäkyvää verhoa, jolloin koko kuva näkyy kuin maskia ei olisikaan.


Vaihe 3: Tässä tasomaski on maalattu maalipurkki-työkalulla kauttaaltaan mustaksi, joka on maskin tai verhon peittävyyden toinen ääripää ja peittää siis kaiken alleen.


Vaihe 4: Kun maskilla peitetty valokuva on lähtökohtaisesti piilossa, on aika vaihtaa maalipurkki-työkalu siveltimeen (brush) ja siveltimen väri valkoiseksi sekä alkaa valkoisella siveltimellä sutimalla kaivaa verhoiltua valokuvaa esille.

Jos haluat uudestaan piilottaa jonkin valkoisella siveltimellä näkyväksi maalaamasi kohdan, vaihda vain siveltimen väriksi jälleen musta ja maalaa mustalla piiloon haluamasi kohta.

Tasomaskiin saa lisää ulottuvuuksia muun muassa käyttämällä erilaisia ja erimuotoisia siveltimiä sekä vaihtelemalla siveltimen väriä: voit käyttää mitä tahansa väriä, mutta muista, että riittävän tummalla värillä saat valokuvaa häivytettyä ja riittävän vaalealla tuotua näkyväksi. Voit lisäksi tehdä yhdestä ja samasta alkuperäisestä valokuvasta monta tasomaskilla varustettua duplikaattia toistamalla tähänastisia työvaiheita tarpeen mukaan.

Jos tasomaskin reunat kaipaavat mielestäsi viimeistelyä, klikkaa tasomaskin suokakulmionmuotoista kuvaketta hiiren oikealla näppäimellä ja valitse Refine Mask. Näin aukeavasta ikkunasta pääset säätämään tasomaskin reunojen pehmeyttä tai terävyyttä, kontrastia ja siirtämään reunoja sisään- tai ulospäin.


Vaihe 5: Kun tasomaskaus on valmis ja haluat kuvaan värillisen taustan (ylemmissä työvaiheissa kuvan valko-harmaa-ruudullinen tausta tarkoittaa läpinäkyvää taustaa ja läpinäkyvän taustan säilyttäminen puolestaan vaatii lopullisen kuvan tallentamisen PNG-muodossa), luo uusi taso joko klikkaamalla hiirenkorvalla olevan paperin kuvaa (roskapöntön vieressä) oikean alareunan valikkorivissä tai yläreunan valikoista Layer → New → Layer. Vedä hiirellä tämä uusi taso tasomaskatun (Muokattu taso) tason alle, jotta uusi taso ei peitä varsinaista kuvaa, ja lisää haluamaasi väriä maalipurkki-työkalulla tälle uudelle tasolle. Ellet halua jatkaa kuvankäsittelyä edelleen, tasomaskattu valokuvasi on nyt valmis.

Tee muutama harjoituskierros, jos tasomaskien käyttäminen ei ole sinulle ennestään tuttua. Toistojen kautta työvaiheet iskostuvat mieleen ja erilaisia valokuvia tasomaskaamalla saatat saada uusia ideoita hyödyntää tasomaskeja omassa kuvankäsittelyssäsi. Lisäksi netti on pullollaan tasomaskausohjeita sekä videon kera että ilman, ja niistä kannattaa myös ammentaa ideoita, jos kaipaat lisähaastetta tai uusia työkaluja ja kikkoja käyttöösi.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Maisemat hyötykäyttöön


Niin paljon kuin pidänkin kesästä ja olen hehkuttanut kesäiltojen kuvauksellisia auringonlaskuja, täytyy näin lokakuussa todeta, että kuvauksellisia ja aivan upeita ovat ne syksyisetkin maisemat. Vaikka kaltaiseni vilukissa kärsii taas kylmettyneistä sormista ja varpaista, hytisee +10 asteessa bussipysäkillä ja suunnittelee vaihtavansa lämpimän nahkatakkinsa vielä lämpimämpään toppatakkiin, on myönnettävä, että onni on neljä vuodenaikaa ja niiden tuomat mahdollisuudet valokuvauksessa.

Minkälaisia syksyisiä maisemia tai upeita syksyn hetkiä sinä olet onnistunut tallentamaan valokuvaksi? Tässä postauksessa on pari omaa suursuosikkiani syyskuulta, ja olisi mahtavaa nähdä myös sinun suosikkejasi omista valokuvistasi. Kuvalinkit ovat siis oikein tervetulleita kommenttikenttään. Laitetaan valokuvausvinkkejä ja inspiraatiota jakoon!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ruskan keskellä

Kun syksyn kiireet ovat kovimmillaan, tuntuu välillä haastavalta järjestää aikaa harrastuksille. Olisi niin mukavaa päästä valokuvaamaan hevosia tai vaikka koiria kauniin ruskan keskellä, mutta kuinkas kävikään muun muassa tänä viikonloppuna: Lauantai-iltana ihailin ruskaa hoitohevoseni kanssa lenkkeillessäni ja sydämenkuvat silmissäni yritin painaa lenkkimme varrelta mieleeni paikkoja, joista saisi mahdollisesti ihania kuvia. Tuolloin ei tietenkään ollut kamera mahtunut mukaan lenkille, koska mottoni mukaan hevosen kanssa täytyy keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Tänään puolestaan auringonpaiste helli sekä kauneudellaan että lämmöllään ja houkutteli kameran kera reippailemaan. Tällä kertaa ruskakuvauksista puuttui sitten se nelijalkainen valokuvattava, mutta ei se mitään. Välillä on hyvä haastaa itseään ja astua epämukavuusalueelle, johon allekirjoittaneella kuuluu maisemakuvaus, eikä siihen tarkoitukseen sopiva laajakulmainen objektiivi ainakaan helpota asiaa: Kovasti haluaisin oppia ottamaan upeita maisemakuvia, mutta toistaiseksi olen saanut laulattaa suljinta aika monta kertaa saadakseni lopulta aikaan yhden mielestäni oikeasti onnistuneen kuvan. Ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Valokuvaaja Terho Mäkelää lainaten:
"Pääsääntönä voi myös sanoa, että yhden loistavan kuvan saamiseksi pitää ottaa satoja 'ei niin loistavia', eli räpsikää paljon ja vielä lisää."
Toisin sanoen harjoitus tekee mestarin, vaikka myös tuurilla on väliä. Lisää tämän päivän kaltaisia syyspäiviä, kiitos!


Kärsivätkö valokuvasi valkoisen taivaan syndroomasta riippumatta siitä, minkä värinen taivas olisi ollut kuvaushetkellä? Olet varmaankin kokeillut jo highlights-säädintä ja mahdollisesti myös vähentänyt valkoisen määrää (white-säädin), ja edelleen taivas näyttää kaikkea muuta kuin siniseltä. Jos kuvasi on raw-tiedostona, kokeile vinjetin lisäämistä. Omalla kohdallani tämä kikka on toiminut oikein hyvin ja mielelläni kuulisin myös sinun kokemuksistasi.


Vastavalo Vaikka kesä on jo selvästi vaihtunut syksyyn, 
myös kukkia löytyy vielä paikka paikoin valokuvattavaksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...