torstai 28. heinäkuuta 2016

Aasit ja muulit tutuiksi

Kuka olisi uskonut, että Kaisan rantautuminen Playssonin tiimiin Muuliprojekteineen vaikuttaisi mitenkään kovin radikaalisti allekirjoittaneen elämään. Toisin kuitenkin kävi, kun tartuin uteliaana ja epäröimättä Kaisan heittämään kutsuun lähteä tutustumaan Tuulensuun aasilaumaan ja muulivarsaan, jotka sitten tekivät odottamattoman suuren vaikutuksen. Kesäilta aasien ja pesunkestävien aasinystävien kanssa oli yksi kesän ikimuistoisimpia retkiä ja sai minutkin innostumaan: hevosista en ole valmis luopumaan, mutta mielelläni lähtisin toistekin aasimaastoon.


Kun aasit oli suitsittu ja satuloitu, lähdettiin maastoon. Aasit kävelivät varmasti läpi ruohokenttien, peltojen viertä korkeasta aluskasvillisuudesta välittämättä ja aivan umpimetsässä.


Välillä pysähdyttiin neuvonpitoon ja ohjeistettiin valokuvausvuorossa olevaa. Sopivien tienpätkien kohdalla valokuvaaja laitettiin kävelemään edeltä, jotta tämä olisi kameran kanssa valmiudessa, kun aasiratsukot viilettäisivät hetken päästä tietä pitkin ravissa tai laukassa.



Maastoreissun etappina, josta käännyttiin takaisin kotia kohti, oli metsän keskellä oleva pelto, jossa oli aika pitää lepotauko ja aasit saivat syödä pitkään ja hartaasti.


Olen aina luullut, että aaseja on vain yhtä rotua ja aasi on vain aasi, mutta mitä vielä. Postauksen kuvissa lännensatulalla varustettu aasi on mammuttiaasiruuna, selvästi suurempi kooltaan kuin mukana maastossa ollut kaverinsa, niinsanotusti aivan tavallinen aasiori. Mammuttiaaseihin en ollut aiemmin törmännyt, joten ensikohtaaminen oli vaikuttava. Sen sijaan pienemmät aasit ovat minulle tuttuja ratsastusleiriltä yli vuosikymmenen takaa ajopuuhista, mutta astuvan aasiorin tapaaminen ja sillä ratsastaminen olivat totta kai mieleenpainuvia nekin, kun ratsastuskoulutaustaisena kokemukset oreista ylipäätään ovat jokseenkin vähäisiä.


Aasi- tai muulivarsasta haaveileville tammanomistajille tiedoksi, että tämä postauksen aaseista 
pienempi (nimeltään Elvis) ottaa myös tammavieraita vastaan. Lisätietoja Tuulensuun FB-sivulta.


Kaisan Muuliprojekti-blogin myötä muulit ja aasit ovat tunkeneet entistä paremmin tietoisuuteeni. Olen vannoutuneena hevosihmisenä miettinyt, miksi joku ratsastaisi mieluummin aasilla kuin hevosella tai miksi hankkia itselleen aasi tai muuli, jos samantien olisi mahdollisuus hankkia hevonen. Aasimaaston jälkeen ymmärrän tämän paremmin, vaikka näin jälkeenpäin tuntuu hölmöltä, että edes yritin verrata hevosta ja aasia toisiinsa, kun kyseessä on kuitenkin kaksi aivan eri eläinlajia. Aasin kanssa ei kieltämättä tulisi mieleen jäädä kentälle harjoittelemaan koulukiemuroita tai hyppäämään esterataa. Sen sijaan aasi sopii erinomaisesti maastokaveriksi: kun ei ole kiire ja haluaa vain nauttia luonnon keskellä samoilemisesta, varmajalkainen ja vaikeassakin maastossa helposti liikkuva aasi on erinomainen vaihtoehto myös tällaiselle hieman aralle tätiratsastajalle.

Suurten kantamusten takia turvaliivini ei tällä kertaa mahtunut matkatavaroihini, mutta vaikka kuinka olen vannonut, etten hevosen selkään nouse ilman turvaliiviäni enkä varmasti lähde maastoon vieraalla hevosella ilman sitä, en aasin selässä tullut lainkaan kaivanneeksi turvaliiviäni henkiseksi tueksi. Oikeastaan minulle henkilökohtaisesti teki todella hyvää päätyä sekä maastoilemaan pitkästä aikaa että ensimmäistä kertaa varmaan lähes vuosikymmeneen ratsastamaan ilman turvaliiviä, sillä sain huomata, että jännitykseni näitä kohtaan oli turha: terveellä maalaisjärjellä ja varovaisuudella pääsee jo pitkälle, kun sovittaa toimintansa realiteettien mukaan ja huomioi riskit. Positiivisista kokemuksista innostuneena suosittelisin siis hyvin lämpimästi aasimaastoa muillekin maastoilua jännittäville: Aasit kun ovat kuulemma - ja siltä se todellakin vaikutti - hitaahkoja reaktioissaan, eivät säiky tai sinkoile mihinkään ja pysyvät helposti paikallaan ainakin kaiken syötäväksi kelpaavan läheisyydessä, ei maastossa ole mitään hätää.

Tulevana lauantaina 30.7.2016 on mahdollista päästä tutustumaan aaseihin ja muuleihin aasitilojen avoimien ovien merkeissä. Vierailuaika tiloilla on klo 11-14, ja Suomen Aasiyhdistys ry:n sivuilta löytyvään karttaan on merkitty, millä aasitiloilla vierailijat toivotetaan tuolloin tervetulleiksi. Jos lauantain suunnitelmat ovat vielä auki, tässä on sopiva menovinkki kaikille vauvasta vaariin. Aasit ja muulit eivät jätä kylmäksi!


Suuret kiitokset Kaisalle tästä kuvasta! Kyllä kelpasi nauttia kesälomasta, kun 
pääsi tutustumaan aaseihin sekä kameran takaa että oikein selästä käsin. Mikä 
olisikaan parempi tapa viettää kesälomaa kuin käydä aasimaastossa hyvässä seurassa!

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! En myöskään tiennyt, että aaseja tai muuleja on NOIN isoja! Hieno otus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura, kommentistasi! Minullekin tuli yllätyksenä lapsuudesta tutun ja lähinnä ison shetlanninponin kokoluokkaa olleen Osku-aasin jälkeen, että aaseja voi olla paljon isompiakin. Tuo postauksen pienempi aasi Elvis näyttäisi olevan Tuulensuun FB-sivun mukaan reilut 130 cm korkea, kun taas lännensatulalla varustetun Tompan säkäkorkeudeksi löytyi lukema 150 cm. Kokovalikoimaa siis löytyy aaseissakin :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...