lauantai 28. toukokuuta 2016

ESRA estechampionaatti 28.5.2016

Tunnelmia ESRA:n ratsastuskouluoppilaiden estechampionaatista kuvien muodossa. Jospa 
sitä pääsisi vielä joskus itsekin kilpailemaan kilpailujen valokuvaamisen sijaan, kuka tietää.










Paljon onnea voittajille ja sijoittuneille, ja kiitokset kilpailujen järjestämisessä mukana olleille!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Tähtimöiden aikaan


Jostain syystä näistä kevättähtimöistä tulee Hectorin kappale "Tähän vuodenaikaan" mieleeni. Tänä vuonna kesä taisi tulla etelään ennen aikojaan, mutta aika kuluu nopeasti ja pian kesä on jo ohi. Nautitaan siitä nyt, kun se on mahdollista. Pian myös nämä valkovuokkojen tilalle nousseet kevättähtimöt ovat enää muisto vain niiden antaessa tilaa seuraaville kesän kukkijoille.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

#tekevällesattuu - Testissä Helite Airnest Vest


Muistatteko, kun esittelin Heliten turvatyynyteknologiaa käyttäviä turvaliivejä jokin aika sitten? Osana yhteistyötä Equestrial.netin kanssa sain testattavakseni Heliten Airnest Vest -turvaliivin, joka on Heliten paukkuliiveistä se riisutuin versio eli pelkkä turvaliivi.

Koska olen pitänyt taukoa ratsastuksesta muutaman kuukauden, en tietenkään pystynyt tähän hätään testaamaan turvaliiviä tositoimissa ratsastaen. Olen kuitenkin jo vuosien ajan ollut turvaliivin vannoutunut käyttäjä: satulaan ei ole nousemista, jos eivät kaikki turvavarusteeni kypärää ja turvaliiviä myöten ole päällä. Vaikka turvaliivien suojaluokituksia yms. minun täytyy aina tutkailla suurennuslasin kanssa ja tarkistaa, mitä mikäkin luokitus tarkoitti, itse turvaliivin käyttäminen ja arkea helpottavat ominaisuudet niissä ovat tuttuja juttuja vuosien varrelta. Kun lisäksi ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa turvaliivini on jo parhaat aikansa nähnyt ja tarvitsisi seuraajan, on turvaliivejä tullut katsottua viime vuodet myös sillä silmällä, mihin liiviin kannattaisi sijoittaa seuraavaksi.


Olen tottunut perinteiseen panssarimalliseen turvaliiviin, joka puristaa, kesäkuumalla hiostaa, viileämpään vuodenaikaan lämmittää mukavasti mutta talven pakkasilla jäykistyy kylmettyessään, ellei turvaliivi ole koko ajan päällä. Heliten Airnest Vest on sataprosenttisesta polyesteristä valmistettu liivi, jonka käyttömukavuus eroaa radikaalisti perinteisestä panssariliivistä: kestävältä ja tukevalta tuntuvasta materiaalista valmistettu liivi on päällä kuin mikä tahansa päällysvaate. Valmistusmateriaali on lähinnä kangasta, eikä sen siis pitäisi talvipakkasillakaan jäykistyä kovaksi ja koppuraiseksi kuten perinteinen panssariliivi, mutta myös kesän lämpimillä säillä materiaalin odottaisi hengittävän panssariliiviä paremmin - jo Heliten turvaliivin mallinkin vuoksi.


Airnest Vest -turvaliivejä myydään monessa eri koossa, ja ainakin Equestrial.netin verkkokaupassa liivejä on saatavana aina lasten S-koosta aikuisten wide-mitoitettuun XL-kokoon. Kokoja löytyy siis joka lähtöön, mutta vastaavasti saa olla tarkkana, että onnistuu valitsemaan itselleen oikean koon etenkin verkkokaupasta turvaliiviä tilatessa. Minulla oli itselläni aikuisten normaalimitoituksen S-koko kokeiltavana ja tulin siihen tulokseen, että kokotaulukoiden syynäämistä viimeistään turvaliivitilausta tehdessä ei voi liikaa korostaa: ilmeisesti koot ovat varsin reiluja, ja S-koon liiviin olisi mahtunut varmaankin 1,5 minun kokoani olevaa, pienehköä naisihmistä. Toki epäilen vahvasti, että myös aikuisten pienin koko XS olisi minulle aivan liian suuri ja vasta lasten M tai L alkaisi olla oikeaa kokoluokkaa - ei siis yllättävää ottaen huomioon, että myös nykyinen panssariliivini on lasten kokoa. Toisaalta lasten L ja aikuisten XS näyttävät kuitenkin kokotaulukon perusteella olevan samankokoisia ja niissä käytetään myös samanlaisia kaasupatruunoita, mikä saa epäilemään myös lasten L-koon olevan melko iso näin pienikokoisen aikuisen näkökulmasta. Tässä kohtaa onkin hyvä muistaa, että kokotaulukon lukemat ovat nimenomaan mittoja vaatteet päällä, ja jos kokee minun tavallani sopivan koon valitsemisen kovinkin hankalaksi, lienee parasta hakeutua ratsastusvarusteiden ammattilaisen silmien alle kokeilemaan ja kyselemään, kuinka väljä liivi on vielä oikeankokoinen käyttäjälleen. Onneksi Airnest Vest -liivissä on kolme hihnaa, joista liivin kokoa saa myös säädettyä. Tästä on apua, kun yksi ja sama liivi pitäisi saada istumaan käyttäjänsä päälle sekä kesäaikaan vain ohuen vaatekerroksen että talvella usean vaatekerroksen ja toppatakin päällä.


Olen ratsastusonnettomuuksien ja -haavereiden suhteen päässyt toistaiseksi jokseenkin helpolla ja selvinnyt useimmista satulasta suistumisistanikin pääasiassa mustelmilla. Tosin sen olen havainnut, että niin hevostellessa kuin hevosharrastuksen ulkopuolellakin se on nimenomaan häntäluuni, joka joutuu ottamaan kovimmat tällit vastaan. Niinpä uusiin turvaliiveihin tutustuessani minua on kiinnostanut erityisesti, yltääkö liivi suojaamaan ylävartalon ja mahdollisesti niskan lisäksi myös häntäluuta, ja siten valmistajan lupaus Airnest Vestin tarjoamasta suojasta koko selälle niskasta häntäluuhun saakka on lämmittänyt mieltäni. Perinteisessä panssariliivissäni on selkäpuolella lipare, joka periaatteessa voisi suojata myös häntäluuta putoamistilanteissa, mutta valitettavasti käytännössä häntäluun suojaamisessa on ollut toivomisen varaa.

Panssariliivin ollessa melko kovaa ja joustamatonta materiaalia jotkut kokevat turvaliivin haittaavan istuntaa, ja toki ratsastuskoululaisena on tullut havaittua, että toisten hevosten satulassa istuminen on huomattavasti hankalampaa kuin toisten, jos turvaliivin lipare tarttuu hevosen liikkeitä myötäillessä vähän väliä satulan korkeaan takakaareen kiinni. Voisin kuvitella, ettei vastaavaa ongelmaa olisi ainakaan yhtä häiritsevästi Airnest Vestin kanssa: vaikka liivin selkäosa on selvästi etuosaa pidempi ja yltää siis selkäpuolella alemmas, materiaali on sen verran pehmeää ja taipuisaa, että joko liivin selkäpuolen lipare ei edes eksy satulan takakaaren väärälle puolelle tai sitten tuskin ainakaan liikuttaa koko liiviä päällä ja heittää kohti korvia, kuten panssariliivilläni on pahimmillaan tapana tehdä.


Koska en ole onnistunut vielä kasvattamaan rahaa puussa mutta koen hygieniasta huolehtimisen tärkeäksi eri talleilla käydessäni, olen pitänyt turvaliivin pesumahdollisuutta hyvin tärkeänä, jotta voin huoletta käyttää yhtä ja samaa turvaliiviä eri talleilla käydessäni. Panssariliivini irrotettava päällinen on käynyt pesukoneessa monet kerrat, ja jonkinlaista pesua haluan turvaliivini kestävän jatkossakin. Vaikka Heliten Airnest Vestiä ei sovi heittää pesukoneeseen, käsinpesu haaleassa vedessä ja laimeassa pesuaineliuoksessa on sallittua. Toki liivin käsinpesussakin täytyy olla tarkkana, sillä turvatyynyosaa ei saa upottaa veteen, vaan pesussa kannattaa hyödyntää pesusientä tai harjaa. Juuri muuta liiville ei sitten saakaan tehdä kieltoja vilisevien hoito-ohjeiden mukaan, mutta eipä tähän mennessä sellaisille ominaisuuksille kuin esimerkiksi silityksen tai valkaisuaineen kestävä olisi ollut tarvettakaan.


Niin kauan kuin omaa hevosta ei ole, myös turvaliivi on syytä valita niin, että se on yhteensopiva ratsastuskoulun ja tuttujen hevosten varusteiden kanssa. Koska Airnest Vestin kaasupatruuna laukaistaan satulaan kiinnitettävällä vetonauhalla, olen totta kai suhtautunut epäilevästi, mahtaako tämä liivi sittenkään sopia useilla eri hevosilla ratsastavalle, jolla satulat vaihtuvat ratsuna toimivan hevosen mukaan. Lisäksi olen miettinyt, kuinka vetonauhan ehtii asentaa esimerkiksi ratsastuskoulun tuntihevoselle, jos hevonen on ratsastustunnilla jo valmiiksi ja jatkaa seuraavalle tunnille, jolloin vain ratsastaja vaihtuu lennossa. Tämäkin lienee vain järjestelykysymys, sillä eihän koko yllä olevassa kuvassa näkyvää narua (vetonauha + satularemmi) ole pakko käyttää: jos satulassa on vetonauhan kiinnitykseen sopiva kiinnityskohta kuten esimerkiksi metallinen rengas, johon pikalukon saa helposti, tukevasti ja tarkoituksenmukaisesti kiinni, vetonauhan kiinnittäminen satulaan onnistuu kaasupatruunaan kiinnitettävää haitarinaruosaa käyttämällä. Jos taas satulasta ei tällaista kiinnitysrengasta löydy omasta takaa, sellainen on mahdollista asentaa ratsastuksen ajaksi kiinnittämällä ylimääräinen kiinnitysrengas satulaan satularemmin avulla.

Vaikka kaikki edellä käsitellyt vaaranpaikat ja ongelmakohdat olisi saatu ratkaistua, on vielä yksi jäljellä: Mitä sitten, jos ratsastustunnin aikana putoan ja Airnest Vest patruunoineen laukeaa kuten kuuluukin? Vaikka itse turvaliivin ilmatyynyjen laukeaminen ei estä ratsastusta eikä pakota lopettamaan siltä erää, kerran lauennut kaasupatruuna on käytetty eikä se toista kertaa laukea, vaikka tarvetta olisi. Niinpä joko ratsastukset on siltä ratsastustunnilta ratsastettu tai sitten turvaliivin käyttäjä on huolehtinut siitä, että tarvittaessa kaasupatruunan vaihtaminen onnistuu kesken ratsastustunnin. Kovin vaikeaa patruunan vaihtaminen ei näytä olevan ja ohjeistuksia vaihtamiseen löytyy oikein videomuodossa. Sellainen operaatio on kuitenkin kyseessä, että on syytä etukäteen selvittää, kuinka vaihtaminen tapahtuu, ettei operaatio häiritse ratsastustuntia tarpeettoman paljon. Tässä kohtaa perinteinen panssariliivi on helppokäyttöinen: sen kanssa voi pudota tunnin aikana useamman kerran ilman, että panssariliivi on siitä millänsäkään. Se on toki asia erikseen, onko tällejä saanut ratsastaja panssariliivi päällä pudottuaan enää yhtä valmis vastaanottamaan seuraavan iskun kuin siinä tapauksessa, että panssariliivin tilalla olisi ollut parempaa suojaa lupaava Airnest Vest. Jos oikein optimaaliseen suojaan ja turvaan pyrittäisiin, lienee perinteinen panssariliivi alla ja Airnest Vest päällä lyömätön yhdistelmä turvallisuushakuiselle ratsastajalle.

Ratsastuskoululaisen näkökulmaan perustuvan testaukseni ja havainnoinnin vastapainoksi haluan vinkata vielä muutaman Playsson.netin tiimibloggaajan postauksen, jossa on keskitytty Heliten turvaliivien testaamiseen tositoimissa:
Jos vakuutuit Heliten Airnest Vestin erinomaisuudesta ja koet tarvitsevasi sen tarjoamaa suojaa, oman turvaliivin voi käydä hankkimassa Equestrial.netin verkkokaupasta. Samasta paikasta saa hankittua myös kaasupatruunoita sekä tarvittaessa satularemmin turvatyynyn laukaisevan vetonauhan kiinnittämistä varten.
Yhteistyössä Equestrial.netin kanssa rakkaan hevosharrastuksen 
ja kanssaharrastajien turvallisuuden puolesta

lauantai 21. toukokuuta 2016

Voikukkameressä

Peruskoulu- ja lukioaikana kesä alkoi Suvivirrestä. Yliopistossa kesäloma alkoi jo kuukautta aiemmin kuin ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa, ja kesäloman alkaminen tarkoitti monelle kesätöiden alkamista. Pitkästä aikaa pääsen aloittamaan kesälomani Suvivirren - ja lakkiaisten - merkeissä, eikä siihen olekaan enää kuin tasan kaksi viikkoa. Kesän merkkeihin voisi ehkä myös lukea voikukat: pari viikkoa sitten yksittäisiä voikukkia kasvoi siellä täällä, mutta tällä viikolla niiden määrä on oikein räjähtänyt. Nyt nautitaan Suomen kesästä ja sen parhaista puolista kaksi- ja nelijalkaisten ystävien kera!






tiistai 10. toukokuuta 2016

Tekotaiteellista

Sarjassamme kaikkea muuta kuin perinteinen kisakuva mutta silti ainakin omaan silmääni toimiva - postauksen otsikosta huolimatta.


Buzz Lightyearin sanoin: "Kohti ääretöntä ja sen yli!"

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Onnittelut äideille!


Tuomarinkylä 7.5.2016

Vappu taisi tuoda kesän mukanaan. Eilen Tuomarinkylän esteratsastuskilpailuissa saatiin jälleen nauttia kauniista säästä, iloisesta tunnelmasta, taitavien ratsukoiden suorituksista ja mukavista ihmisistä. Itse asiassa näistä kaikista asioista minun kesäni on tehty, ja tällä hetkellä olo on tosiaankin hyvin kesäinen. Kesälomaan on silti vielä muutama viikko aikaa, ja moni tehtävä odottaa tekijäänsä ennen lomalle jäämistä. Lomaa odotellessa on ihanaa päästä viikonloppuisin maistelemaan kesätunnelmia ja kokemaan edessä olevan kilpailukesän lupauksia ikimuistoisista hetkistä - totta kai valokuvien kera!


Ehdoton suosikkini päivän kuvasadosta! Kerrankin on kaikki kohdallaan värisävyjä myöten.





lauantai 7. toukokuuta 2016

Tuomarinkylä 30.4.2016

Tasan viikko sitten allekirjoittanut pääsi avaamaan ulkokilpailukauden Tuomarinkylän esteratsastuskilpailujen merkeissä. Jännitin loppuun asti, salliiko sää ja kentän kunto kilpailujen pitämisen ulkona vai olisiko tarjolla sittenkin maneesikuvausta, mutta sää suosi ja päästiin viime kesän tapaan isolle ulkokentälle. Siellä ihmisten joukossa istuessani ja odottaessani seuraavan luokan alkamista huomasin kaivanneeni kovasti juuri Tuomarinkylän kilpailuihin: on aina ihanaa käydä valokuvaamassa sellaisissa ratsastuskilpailuissa, joissa on lämmin ja iloinen tunnelma, tuntee olevansa tervetullut ja pääsee kaiken kukkuraksi tapaamaan tuttuja kasvoja. Tätä kaikkea minulla on itse asiassa myös tänään ohjelmassa, kun Tuomarinkylässä järjestetään taas kilpailut - tällä kertaa vain eri seuran toimesta kuin viikko sitten, mutta juuri muuta eroa kilpailuilla ei sitten yleensä olekaan.


Minusta on vasta valokuvauksen myötä tullut myös pikkuponien suuri ystävä. 
Kuka voisi vastustaa näin suloisia ja samaan aikaan taitavia pikku ratsukoita?


Puhtaita welshejä näkee valitettavan harvoin muualla kuin Vermon poninäyttelyissä. Tällä kertaa 
pääsimme kuitenkin seuraamaan komean welshponin - Sukupostin mukaan vieläpä orin - suoritusta.


Tämän ratsukon kuvassa pidän erityisesti kahdesta asiasta, ponin ilmeestä ja 
olemuksesta sekä ratsastajan varustautumisesta esteratsastuskilpailuihin. Harmillisen 
vähän ratsastajilla näkee turvaliivejä, mutta tämä ratsastaja on oiva esimerkki siitä, 
että turvaliivi päällä voi näyttää tyylikkäältä ja varteenotettavalta kilpakumppanilta.


Erikoisenväriset hevoset ilahduttivat jälleen: oli rautiaankirjavaa, mustajouhista kimoa, yllä olevan kuvan 
voikko torinhevonen ja mahtuipa kilpailuihin toinenkin, alla olevan kuvan voikko welsh part bred.



Keskittyminen edessä olevaan suoritukseen on lähes käsinkosketeltava.


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut: useampi hevonen nähtiin kahdella jalalla, samaten pari
 hevosta pääsi irti ja otti jalat alleen, ja joillain ratsuilla takapää oli varsin kevyt - kenties kevään 
ensimmäisillä ulkokisoilla osuutta asiaan? Kuvan ruunikko taisi myös innostua turhan paljon ja 
ainakin allekirjoittanut jännitti, kuinka ratsukon käy, mutta ratsastaja selviytyi yllättävästä tilanteesta
 hienosti, ja esterata hypättiin onnistuneesti loppuun asti vain yhden ylimääräisen ympyrän kera.


Yksi welshponi nähtiin palkintojenjaossakin. Tämä pikkuinen tamma herätti kovasti 
ihailua yleisössä hypätessään menestyksekkäästi melkein itsensä kokoisia esteitä.


Parhaimmillaan - tai oikeastaan pahimmillaan - taivas näytti varsin synkältä ja olin jo aivan varma,
 että hetken päästä sade ehtii kilpailupaikalle. Onneksi säästyimme kuitenkin koiranilmalta.


Ratsukko numerolla 1 (#1) avasi paikkojaan liidellen keskiravissa pitkin kenttää odotellessaan 
lähtömerkkiä. Hyvin hyppy sitten lähtikin, ja ratsukon yhteistyötä oli ilo seurata.



Myös suomenhevosratsukot ilahduttivat läsnäolollaan.


Jos saan esittää lopuksi toivomuksen, olisi ihanaa nähdä näin iloisia ja tyytyväisiä ilmeitä jatkossakin!

P.S. Jos odottelet juuri näiden kilpailujen valokuvien julkaisemista, pahoittelen, että kaikkien kuvien valmistuminen luultavasti venyy ensi viikon puolelle sekä tietoteknisten ongelmien että henkilökohtaisten asioiden vuoksi. Sen sijaan sähköpostitse kuvia kyselleet ovat jo kuvansa saaneet, ja edelleen saa sähköpostitse lähestyä, jos kisakuvilla on kiire. Kiitokset kärsivällisyydestä!

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Esteratsastusta Riders Innissä 1.5.2016

Terveisiä Hyvinkäältä!


Eilen korkattiin ulkokilpailukausi Tuomarinkylän esteratsastuskilpailujen merkeissä. Tälle päivälle puolestaan tarjoutui tilaisuus lähteä käymään Hyvinkäällä Riders Innin järjestämissä esteratsastuskilpailuissa, ja nyt on sitten ne kuuluisat valkoiset hiekatkin nähty - ainakin ulkokentällä. Hieno paikka ja huomattavasti kansainvälisempi meno kuin mihin olen ratsastuskilpailuissa entuudestaan tottunut. Lisäksi valokuvia ajatellen maisemat olivat ihanan avarat: kerrankin oli mahdollisuus saada ratsukkojen tausta rauhalliseksi ilman liutaa sähkötolppia ja valaisinpylväitä, autoja, taloja tai erinäisiä romuläjiä, vaikkei toki kokonaan ilman niitä selvitty. Ensivaikutelma Riders Innistä kilpailu- ja valokuvauspaikkana oli kuitenkin oikein hyvä, ja voisin hyvin kuvitella lähteväni sinne toistekin seuraamaan kilpailuja, jos vain kuljetuspuoli järjestyy.




Näissä maisemissa silmät ja mieli lepäsivät, minkä ansiosta tämä kukallinen sarjaeste nousi yhdeksi suosikkiesteekseni.



Vesiesteen valokuvaaminen on harvinaista herkkua - viis siitä, että oikean veden tilalla oli vesimatto.




"Kiitos!"

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...