maanantai 25. huhtikuuta 2016

Yhteys

Hevosen ja ihmisen välistä ystävyyttä parhaimmillaan. Tällaisia hetkiä kun saisi ikuistaa useamminkin!





lauantai 23. huhtikuuta 2016

Vapaat sielut

Mietin jo, mahtaako sopivaa ajankohtaa talvisille valokuville enää tänä keväänä tulla, sillä maisema on muuttunut ainakin täällä aivan etelässä hyvinkin keväiseksi ja näin kesää kovasti odotellessa tuntuisi ikävältä palata vielä talveen. Tällä hetkellä ikkunan takana on kuitenkin sellainen lumipyry, että itse asiassa talviset maisemat sopivat tähän hetkeen kuin nenä päähän. Siispä nautitaan kevättalven aurinkoisista hetkistä vielä vähän aikaa kuvien muodossa.




sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Ilmojen halki käy lentäjän tie...

Pikkulintujen valokuvaaminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi: joko niitä ei näe, ne ovat liian kaukana jopa 600-milliselle objektiiville tai sitten ne ovat sellaisessa paikassa, että hyvän valokuvan saaminen jää vain haaveeksi. Tai sitten allekirjoittaneen kädet tärräävät totuttua painavamman runko-objektiivi -yhdistelmän alla, ja vaikka kuinka painaisi kieli keskellä suuta laukaisinta, lopputulos on jätettävä Herran haltuun: joko kuva onnistui tai sitten ei, mutta vain harjoittelemalla voi kehittyä. 

Pikkulintujen puutteessa eilisiltana tuli lähdettyä valokuvaamaan astetta isompia lintuja. Samalla pääsin harjoittelemaan uuden objektiivin käsittelyä, joten sai monta kärpästä yhdellä iskulla. Aivan kylmiltään ei lentokoneita lähdetty katsomaan, vaan tässä kohtaa oli eduksi paremman puoliskon vuosien ilmailuharrastus. Lähtiessä oli siis tarkkaan tiedossa, mille kiitoradalle lentokoneet laskeutuvat ja mille bongauspaikalle kannattaa suunnistaa, jotta ei tule hukkareissua. Toki aina on se mahdollisuus, että tuuli muuttaa suuntaa ja sen myötä lentokoneet kiitorataa sillä aikaa, kun itse pyöräilee hiki hatussa kohti lähtöhetkellä käytössä olleen kiitoradan päätä. Eilen oli kuitenkin onni myötä.


Päivän ruuhka-aika oli jo aikoja sitten ohitettu, mutta bongauspaikalla oli vielä paljon porukkaa 
lapsiperheistä pariskuntiin ja kaveriporukoihin. Kaikki olivat tulleet katsomaan lentokoneita ja 
monella oli kamera tai kännykkä valmiina, kun lentokone alkoi näkyä kaukana horisontissa.


Tällä kertaa kameran - ja silmien - eteen osui pääasiassa hyvin tavanomaisia finskejä, 
mutta toisaalta Finnairin sini-valkoiset värit sointuivat upeasti sinistä taivasta vasten.





Siinä ei kauaa kestänyt, kun lentokone oli jo ohittanut bongauspaikan ja henkeä pidätellen odotettiin lentokoneen pyörien osumista kiitoradan pintaan. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka lentokoneen moottorit saavat ilman väreilemään. Kuvasarjan seuraavassa kuvassa pyörien osuessa asfalttiin olisi ollut havaittavissa "pöllähdys", mutta sääolosuhteista johtuen eiliset pöllähdykset jäivät melko vaatimattomiksi.


Lentokentän ympäristö on tarkkaan valvottu, eikä kovin lähelle kiitoratoja pääse. Aidattu lentokenttäalue on miljöönä aivan omanlaisensa, tietyllä tavalla hyvinkin karu ja ei niin kaunis. Aivan alueen reunamilta voi kuitenkin löytää jopa näin maaseutumaisen kolkan. Tai mistä sitä tietää, vaikka maaseutumaisuus olisi vain minun silmissäni: jo vuosia olen erityisesti pitänyt tästä yksinään kasvavasta puusta, jonka taustalla olen näkevinäni jonkinlaista peltoa punaisen mökin pihapiirin tuntumassa.


Kuu olla möllötti kirkkaansinisellä taivaalla, ja siinä seuraavaa 
laskeutuvaa lentokonetta odotellessa tuli valokuvattua sekin.


Lentokonebongaus ei ole vain ihmisten harrastus, vaan monesti mukana ovat myös perheen koirat.


Jostakin syystä SAS:n kone sai erikoisluvan laskeutua eri kiitoradalle kuin muut. 
Niinpä laskeutumista päästiin seuraamaan myös suoraan sivulta katsottuna.


Näkyvyys oli eilisiltana erinomainen, yli 20 kilometriä. Kun pääsi tarpeeksi korkealle, kirjaimellisesti Vantaan peräpuskista näki Helsingin tuomiokirkolle ja Uspenskin katedraalille asti - ja itse asiassa kauemmaksikin, mutta muita maamerkkejä en enää tunnistanut varmasti. Yllä olevan kuvan kaupunginosa oli vain muutaman kilometrin päässä, mutta kun viimeksi kävimme näin korkealla, sankan sumun ansiosta ei nähnyt eteensä 10 metriä enempää.

Jos lentokonebongaus kiinnostaa, kannattaa tutustua Flightradar24-sivustoon. Sen kautta voi seurata ympäri maailmaa ilmassa olevia lentokoneita sillä edellytyksellä, että kartassa näkyvät vain ne lentokoneet, joilla on lähetin sivuston tietojen keräämiseksi. Keltaisia lentokoneita klikkaamalla vasempaan reunaan aukeaa tietolaatikko, jossa kerrotaan yksityiskohtia kyseisestä lentokoneesta aina matkan määränpäästä, lentokoneen senhetkisestä nopeudesta ja korkeudesta lähtien. Jännittävää, eikö?

maanantai 11. huhtikuuta 2016

#tekevällesattuu - turvallisemmin ratsaille?


Minulla on turvavarusteiden lisäksi ollut onnea matkassa, sillä olen toistaiseksi - kop kop - välttynyt hevosharrastuksen parissa vakavilta onnettomuuksilta, vaikka oman osani kivuista, kolotuksista ja mustelmista olen toki minäkin saanut. Sen sijaan tuttujen ja ratsastuskilpailuissa valokuvatessani myös tuntemattomien onnettomuudet muistuttavat aika ajoin, että riski onnettomuuksille on olemassa, kun harrastuskaverina on iso ja nopeasti reagoiva hevonen saaliseläimen vietein varustettuna. Jotta hevosharrastus olisi mukavaa ja sitä voisi jatkaa mahdollisimman pitkään, on syytä kiinnittää huomiota turvallisuuteen ja minimoida riskit mahdollisuuksien mukaan jo ennen kuin tekevälle sattuu.

Helite, turvatyynyteknologian ekspertti

Vuonna 2002 perustettu, ranskalainen Helite on maailman johtava turvatyynyteknologiaa käyttävien liivien ja takkien valmistaja. Heliten kokemuksen ja teknisen asiantuntemuksen myötä on onnistuttu kehittämään turvaliivi, joka sekä laukeaa hyvin nopeasti että suojaa käyttäjäänsä luotettavasti. Heliten Airbag-tuotteet valmistetaan korkealaatuisista materiaaleista, jotka kestävät käyttöä mutta myös tuntuvat mukavilta.

Vuosien saatossa Airbag-tuotteet ovat osoittautuneet toimiviksi, ja niitä voidaan käyttää ratsastuksen lisäksi myös muussa hevosurheilussa, mikä osaltaan selittänee Heliten tuotteiden suosiota: Airbag-tuotteilla on yli 60 000 käyttäjää, joiden joukossa on niin tavallisia hevosharrastajia kuin olympialaisten kilparatsastajia ja hevosalan ammattilaisia ja kaikkea siltä väliltä. Heliten Airbag-tuotteita eivät käytä vain ratsastajat, vaan turvallisuutta parantavia Airbag-tuotteita on kehitetty myös moottoripyöräilyyn ja -kelkkailuun, lasketteluun ja ultrakevyillä lentokoneilla lentämiseen. Kunkin lajin tuotteet on kehitetty lajin ominaispiirteet huomioiden ja suojaamaan käyttäjäänsä juuri kyseisessä lajissa.


Helite Airbag ratsastajalle

Heliten ratsastajille suunnattuun tuoteperheeseen kuuluvat perinteisen turvaliivin näköinen Airnest Vest, softshell-liiviltä näyttävä Air Shell Gilet ja vastaava pitkähihainen takkimalli Air Shell Blouson sekä kisatakin näköinen Air Shell Show.

Heliten Airbag-liiveissä ja -takeissa on vetoketjulla kiinnitettävä liiviosa, jossa on laukaistava turvatyyny, ja sen päällä päällisosa, jota voi vaihtaa tarpeen mukaan esimerkiksi softshell-liivistä kisatakkipäälliseen. Päällisosaa voi käyttää myös sellaisenaan ilman turvatyynyosaa, jolloin se toimii aivan tavallisen vaatteen tavoin. Vaatteiden tapaan päällisen voi myös pestä pesukoneessa 30°C:ssa, mutta itse turvatyynyosan pesemisessä täytyy olla tarkkana: Airbag-osan voi pestä käsin haaleassa vedessä ja laimeassa pesuaineliuoksessa, mutta turvatyynyä ei saa upottaa veteen eikä kuivata kuivausrummussa.


Miten Helite Airbag toimii ja mitä se suojaa?

Helite Airbag on kuin mikä tahansa turvaliivi mutta antaa lisäksi enemmän suojaa kuin perinteiset panssariliivit. Helite Airbag suojaa niskaa sekä takaa että sivuilta ja vähentää piiskaheilahdusvammojen (*) riskiä. Niska- ja kaulatuki suojaa epäsuorasti myös päätä, mutta ratsastuskypärä on silti oltava päässä. Keskivartalosta rintakehä on suojattu molemmilta sivuilta, ja Helite Airbag suojaa myös lonkkia. Allekirjoittaneen tapauksessa - minä kun olen mestari telomaan häntäluuni - ilahduttaa lisäksi Helite Airbagin tarjoama suoja koko selälle aina niskasta häntäluuhun.

(*) Piiskaheilahdusvamma voi syntyä esimerkiksi äkkijarrutuksen yhteydessä, kun pää nytkähtää ensin eteenpäin jatkaen matkaansa fysiikan lakien mukaisesti, mutta niska ja kaula jarruttavatkin vetäen päätä takaisin. Tällöin on vaarana, että äkkinäiset ja voimakkaat liikkeet voivat aiheuttaa kaularankaan vammoja. Helite Airbagin niskatuen on tarkoitus vähentää tällaisia pään nytkähtämisestä aiheutuneita vammoja.

Toisin kuin ilmeisesti markkinoiden ensimmäiset paukkuliivit, Helite Airbag ei ole kertakäyttöinen turvaliivi, vaan sitä voi käyttää ratsastuskypärän tavoin niin kauan kuin varuste säilyy vahingoittumattomana. Ainut osa, joka Airbag-liivissä on kertakäyttöinen, on turvatyynyn laukaiseva hiilidioksidikaasupatruuna. Kun putoamisen yhteydessä kaasupatruuna on lauennut ja siten saanut turvatyynyn täyttymään, on patruuna vaihdettava uuteen. Kaasupatruunan voi vaihtaa itse, ja toimenpide on varsin yksinkertainen. Tosin uutta patruunaa hankkiessa on syytä kiinnittää huomiota, että tulee hankittua itselle sopiva patruuna, sillä patruunoita on kolmea kokoa: Helite 50cc -patruuna on lasten liiveihin, 60cc aikuisten liiveihin ja 100cc isokokoisten aikuisten liiveihin. Helite Airbag -liiviä tai -takkia ostaessa kannattaa siis selvittää, minkä kokoisia patruunoita juuri kyseisen tuotteen kanssa tulee käyttää. Vaikka kaasupatruunoiden toiminta on taattu 10 vuodeksi, on laukaisemattoman patruunan kunto silti syytä tarkistaa vähintään kerran vuodessa.


Helite Airbag-liivi kiinnitetään satularemmiin siihen tarkoitetulla hihnalla. Kun ratsastaja putoaa, putoamissuunnasta riippumatta satularemmissä kiinni oleva hihna laukaisee putoamisesta johtuvan nykäisyn seurauksena kaasupatruunan ja liivin turvatyyny täyttyy jopa 0,1 sekunnissa. Turvatyyny suojaa ratsastajaa 15-20 sekuntia, jonka jälkeen se tyhjenee hitaasti 2-3 minuutin ajan. Jos esimerkiksi kilpailutilanteessa putoaa ja turvatyyny laukeaa, turvatyynyn täyttyminen ei estä kilpailun jatkamista niin halutessaan, sillä käsivarsissa ja jaloissa säilyy täysi liikkuvuus turvaliivistä huolimatta.

Turvaliivejä jokaiseen makuun

Turvaliivittömyyttä perusteellaan usein sillä, että turvaliivi tuntuu epämukavalta, haittaa istuntaa tai on yksinkertaisesti ruma. Helite Airbag -turvaliivejä on eri malleissa ja useassa eri koossa, ja väreissäkin riittää valinnanvaraa. Lisäksi turvaliivi on erilaisten päällisten avulla mahdollista naamioida niin softshell-liiviksi tai -takiksi kuin vaikkapa tyylikkääksi kisatakiksi. Siispä jokaiselle pitäisi löytyä mieleinen vaihtoehto. Tosin itselle sopivaa Airbag-tuotetta valitessa on hyvä muistaa, että turvaliiviä suositellaan käytettäväksi päällimmäisenä vaatekerroksena, jotta lauetessaan turvatyyny pääsee vapaasti täyttymään eikä toisaalta täyttyessään ja pullistuessaan hajota turvaliivin päällä olevia vaatteita. Jos siis mielii käyttää yhtä ja samaa turvaliiviä kesät talvet, on paras vaihtoehto perinteistä turvaliiviä muistuttava Airnest Vest. Jos kuitenkin sattui ihastumaan esimerkiksi Heliten Air Shell Gilet -liiviin kuten minä, onneksi riittää omistaa yksi varsinainen paukkuliiviosa, johon voi sitten hankkia erillisiä päällisiä ja vaihtaa niitä mielensä mukaan.


Perinteisen turvaliivin näköinen Helite Airnest Vest on elastinen ja valmistettu hyvin vahvoista materiaaleista, jotka kestävät myös korkeaa ilmanpainetta. Airnest Vest koostuu vain paukkuliiviosasta, eikä siinä ole irrotettavaa päällistä. Se on Heliten Airbag-turvaliivien riisuttu versio, jota on kuitenkin saatavana useassa eri värissä ja myös heijastinliivinä.
Hihaton Helite Air Shell Gilet ja pitkähihainen Helite Air Shell Blouson koostuvat irrotettavasta Helite Air Shell -turvatyynyosasta ja korkealaatuisesta Tekseries® Softshell -kankaasta valmistetusta liivi- tai takkiosasta, joka on suunniteltu ulkoiluun vaativissakin sääolosuhteissa. Myös Air Shell Gilet -liivin ja Air Shell Blouson -takin päällisiä on saatavana eri väreissä, ja yhtä Air Shell -turvatyynyosaa voi vaihtaa päällisestä toiseen mielensä mukaan. Tästä johtuen päällisiä voi ostaa myös erikseen ilman turvatyynyosaa.

Pähkinänkuoressa: Miksi valita Heliten Airbag-turvaliivi?


+ antaa parhaan mahdollisen vartalosuojan eri-ikäisille ja -tasoisille ratsastajille, suojaa myös perinteistä panssariturvaliiviä paremmin
+ vaihdettavien päällistensä ansiosta monikäyttöinen
+ mukava päällä, kuin tavallinen liivi tai takki
+ turvaliiviksi erityisen tyylikäs
+ pesumahdollisuus
+ käytetty kaasupatruuna helppo vaihtaa uuteen

Ainoan miinuksen, jonka Heliten Airbag-turvaliiveistä keksin, on hinta: mallista ja koosta riippuen tyylikkäästä ja aiempaa paremmasta suojasta saa pulittaa noin 500-600 €. Onneksi kaasupatruunat ovat hintaluokaltaan 20-30 €, ja erilaisia päällisiäkin saa hankittua erikseen reilulla satasella. Toisaalta terveyden vuoksi kannattaa satsata, eikö?

Mistä hankkia?

Jos vakuutuit Heliten turvatyynyteknologiaa käyttävän turvaliivin erinomaisuudesta ja koet tarvitsevasi sen tarjoamaa suojaa, oman turvaliivin voi käydä hankkimassa Equestrial.netin verkkokaupasta. Samasta paikasta saa hankittua tarvittaessa myös satularemmin turvatyynyn laukaisevan vetonauhan kiinnittämistä varten.


Yhteistyössä Equestrial.netin kanssa rakkaan hevosharrastuksen
 ja kanssaharrastajien turvallisuuden puolesta

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lintukuvaus


Eläimet ja luonto ovat olleet lähellä sydäntäni niin kauan kuin saatan muistaa. Lemmikki- ja tuotantoeläimet ovat osuneet kameran eteen useimmin, mutta myös luonnonvaraisten eläinten valokuvaaminen kiinnostaa. Näin kevään kynnyksellä muuttolinnut - tai viime vuoden tapaan kevään ensimmäiset kukat - alkavat olla ajankohtainen aihe valokuvattavaksi.

Lintukuvaus on oma taiteenlajinsa siinä missä hevoskuvauskin, ja itse asiassa niillä on myös paljon yhteistä: Ensinnäkin tavoitteena on vangita kuvaan luontokappale, joka saattaa liikkua hyvinkin nopeasti. Toisekseen, onnistuneiden valokuvien nappaamisessa korostuu kuvauskohteen tuntemus. Muistan kyllä lukioaikoina tehneeni talvilintuprojektin, jossa tarkkailin lähialueen lintuja talviaikaan ja opettelin tunnistamaan niitä sekä ulkonäön että äänen perusteella. Muutama vuosi sitten yritin tunnistaa silloisen kotipaikan lähellä liikkuvia vesilintuja kesäaikaan, ja sorsalammen lajistosta löytyi vaikka mitä kiinnostavia lintulajeja, jotka siihen asti olivat olleet minulle tuttuja vain lintukirjojen sivuilta. Valitettavasti moni lintulaji on päässyt vuosien varrella unohtumaan, mutta ehkä tänä keväänä muuttolintujen ja luonnon heräämisen innoittamana olisi aika palautella asioita taas mieleen ja kasvattaa sitä tietoa ja osaamista, jota onnistuneiden valokuvien saamiseksi - tai ylipäätään kuvattavien lintujen löytämiseksi - tarvitaan. Ensimmäiseksi valokuvausoppaaksi luontokuvauksen saloihin löytyi kirjaston hyllystä Markku Saihan Luontokuvaajan kenttäopas (Docendo, 2014), jossa lukija tutustuu eri luontokuvauksen alalajeihin, saa tietoa tarvittavista kuvausvälineistä sekä tietoa ja vinkkejä luontokohteiden valokuvaamisesta.

Minua viehättää Saihan oppaassa luontokuvaajan nöyrä asenne luontoa kohtaan: Hyvät kuvat saadaan, niitä ei oteta. Lisäksi kaikki valokuvaaminen tapahtuu luonnon ja luontokappaleiden ehdoilla. Valokuvaaja on luonnossa liikkuessaan ylimääräinen vieras, jonka on syytä aiheuttaa niin vähän häiriötä kuin suinkin mahdollista. Myös tästä syystä kuvauspaikan ja sen kasvien ja eläinten tunteminen on tärkeää, jotta ne osataan ottaa huomioon omassa toiminnassa.

Vaikka tietyt vuodenajat tuntuvat nostavan linnut valokuvauskohteena enemmän pinnalle kuin toiset, lintukuvausta voi harrastaa ympäri vuoden, niin pihapiirissä kuin kauempana kotoa. Talviaikaan varmoja lintubongauspaikkoja ovat lintujen ruokintapaikat, kesäaikaan taas linnut pysyttelevät pesimäpaikkojensa ympäristössä. Myös muuttolintujen kuvaamiseen on paikkansa, mutta nämä kuuluvat ilmeisesti taas siihen lajituntemukseen ja erilaisten paikkojen tuntemiseen, jotta tietää, mitä mistäkin löytyy tai mistä jotakin tiettyä kohdetta kannattaa ylipäätään etsiä.

Lintukuvaukseen sopivaksi objektiiviksi mielletään usein pitkät ja kookkaat putket, joissa millit eivät kovin äkkiä lopu kesken. Omasta kokemuksesta jo pelkästään pihapiirissä 200 mm:n objektiivi jää nopeasti aivan liian lyhyeksi, jos haluaa saada pikkulinnun lähikuvaan. Saihan oppaan esimerkkikuvien perusteella 300-600 mm ja näistäkin usein lähinnä 600 mm alkaa olla jo riittävä, kroppirungolla lyhyempikin. Siinä, missä pidemmällä objektiivilla yltää paremmin valokuvaamaan arkoja lintuja, laajempi kuvakulma voi taas olla hyvinkin käyttökelpoinen esimerkiksi lintuparvien tai ihmiseen tottuneiden lintujen kuvaamisessa tai tilanteessa, jossa halutaan linnun lisäksi myös ympäristön näkyvän valokuvassa. Tällöin 70-200 mm:n objektiivista voi yllättäen saada mainion lintuputken, ja onpa 50-milliselläkin otettu lintukuvia.

Kuten hevosten valokuvaamisessa, myös lintukuvauksessa suljinajan merkitys korostuu, kun kuvataan nopeasti liikkuvaa kohdetta. Useimmiten kuvauskohteen liikkeen halutaan pysähtyvän (pannaus ynnä muut tekniikat ovat tietenkin asia erikseen), joten suljinaika täytyy valita riittävän lyhyeksi. Käsivaralta kuvaamiseen, jossa on huomioitava myös riski objektiivin tärähtämisestä, Saihan oppaassa muistutetaan pisimmän turvallisen suljinajan nyrkkisäännöstä: suljinaika ei saa olla käytössä olevaa objektiivin polttoväliä pidempi. Nyrkkisääntö pätee erityisesti täyden kennon rungolla ja ilman kuvanvakaajaa valokuvatessa. Käytännössä sääntö tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 600 mm:n objektiivilla valokuvatessa käsivaralta suljinajan pitäisi olla 1/600 tai lyhyempi, jotta liike-epäterävyydeltä vältyttäisiin. Kroppikennon kohdalla nyrkkisäännön antama suljinaika saadaan objektiivin kinovastaavuuden kautta, ja esimerkiksi Canon EOS 7D:llä 600mm:n objektiivilla kinovastaavuus olisi 960 mm ja näin ollen valokuvatessa pisin turvallinen suljinaika 1/960. Kuvanvakaajan ollessa käytössä pisin turvallinen suljinaika käsivaralta on ainakin nelinkertainen eli täyden kennon rungolla ja 600-millisellä objektiivilla kuvattuna 1/150. Kun oppilaat kysyvät, mihin matematiikkaa tarvitaan, vastaukseksi voisi antaa vaikkapa valokuvauksen.

Luontokuvaajan kenttäoppaan perusteella valmista palettia onnistuneiden lintukuvien saamiseksi ei pystytö antamaan, mutta yksi asia tuntuu olevan varma: jatkuvaa tarkennusta kannattaa käyttää, jos sellainen mahdollisuus on olemassa. Tällöin riittää saada kerran tarkennus kohdilleen, jonka jälkeen kamera automaattisesti seuraa kohdetta ja muuttaa tarkennusta sen etäisyyden mukaan.

Lintukuvausoppaiden ja lintukirjojen lukeminen kannattaa, mutta myös muiden valokuvaajien kotisivuilta, kuvasivuilta ja etenkin blogeista voi saada hyödyllisiä vinkkejä. Tässä on muutama lupaava linkkivinkki, joista varmasti löytyy sekä inspiraatiota että tietoa lintukuvauksia silmällä pitäen:

Luontokuvaaja Janne Heimonen (erityisesti metsäkanalinnut)

Lisäksi löysin pari mielenkiintoista tekstiä Sulantoblogista ja Metsässä sielunmaisema -blogista sekä mahtavan linkkilistan, josta ei luettava ja tutkittava ihan heti lopu.

Jos teillä on tiedossanne lisää kiinnostavia lintukuvaukseen liittyviä nettisivustoja tai vaikka kirjasuosituksia tai haluatte ilmiantaa lisää upeita lintukuvia sisältäviä kuvagallerioita, vinkit ja suositukset ovat tervetulleita!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...