lauantai 9. tammikuuta 2016

Valokuvaus & tekijänoikeudet

Viime päivinä sosiaalisen median kanavat ovat käyneet kuumina, kuten niillä on tapana tehdä tasaisin väliajoin. Aiheena on tietenkin ollut valokuvien luvaton kopiointi, ja useimmiten kyse on nimenomaan ratsastuskilpailuissa otetuista valokuvista. Jokainen yrittää kynsin hampain pitää kiinni oikeuksistaan tai vähintäänkin niistä "oikeuksista", joita kuvittelee itsellään olevan. Kyse ei kuitenkaan ole mielipiteistä tai mutu-tuntumasta, vaan niin valokuvausta, valokuvia kuin valokuvien käyttämistäkin säätelee Suomessa useampi eri laki. Siinä ei ole sijaa mielipiteille, mitä ja missä saa kuvata tai kenen omaisuutta ja kenen määräysvallassa kuvatut otokset ovat, vaan laissa määritellään, miten asiat ovat. Se on kuitenkin asia erikseen, milloin esimerkiksi hevospiireissä valokuvien luvattomassa kopioinnissa on kyse tietämättömyydestä ja milloin puhtaasti välinpitämättömyydestä. Lopputuloksen kannalta tällä ei välttämättä ole merkitystä, ja siksi on syytä selvittää itselleen, mitä lain mukaan saa tehdä ja mitä ei - ja tämä koskee totta kai myös blogien kirjoittajia julkaistessaan kuvamateriaalia blogeissaan.

Mitä voi kuvata?

Suomessa julkisella paikalla saa kuvata - myös yksittäistä ihmistä. Julkisella paikalla tarkoitetaan tilaa, johon kaikilla on vapaa pääsy. Esimerkkeinä julkisesta paikasta mainittakoon kirjastojen ja asemien yleisölle avoimet tilat, kadut ja puistot mutta myös yleisölle avoimet kilpailupaikat.

Mitä voi julkaista?

Kaikkea, mitä lakien puitteissa saa julkaista, ei aina välttämättä kannata julkaista. Tässä astuu kuvaan myös kuvaajan etiikka: Millaisia kuvia haluamme ottaa ja minkälaista maailmaa tätä kautta edistää.

Hevosia valokuvaaville ei ole tietääkseni muista valokuvaajista erillisiä ohjeita, vaan Suomen Kuvajournalistit ry:n ohjeet kuvaajille ovat yleispätevät kuvausaiheesta riippumatta. Ohjeiden mukaan ihmisarvoa täytyy kunnioittaa, ja tämä tarkoittaa, ettei henkilön ominaisuuksia (mm. etninen alkuperä, kansallisuus, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja vakaumus; arvatenkin tulevat Suomen perustuslaista 1999/731 6 §) pidä tuoda esille asiaankuulumattomasti tai halventavasti. 

Henkilön yksityiselämään kuuluvia, erityisen arkaluonteisia seikkoja sisältävän materiaalin julkaisemiseen tarvitaan asianomaisen lupa tai sitten materiaalilla täytyy olla poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Harvemmin hevosia ja ratsastusta kuvaamalla kuitenkaan saadaan aikaan niin yhteiskunnan kannalta merkittävää kuvamateriaalia, että kenenkään yksityiselämän piiriin kuuluvia ja arkaluonteisia kuvia saisi julkaista ilman asianomaisen suostumusta,

Sairaus- ja kuolemantapauksissa sekä onnettomuuksien ja rikosten uhrien kohdalla täytyy aina noudattaa hienotunteisuutta.

Lisäksi on hyvä huomata, että hyvän lehtimiestavan ja journalistin ohjeiden mukaan tiedotusvälineissä on mainittava kuvassa olevan henkilön nimi. Jos kuitenkin kuvassa on yli viisi henkilöä eikä kukaan heistä nouseetualalle, nimeä ei tarvitse mainita. Verrattuna tiedotusvälineiden ohjeisiin ratsastuskilpailuissa otettujen kuvien kohdalla toimitaan käytännössä usein toisin: Hevosvalokuvaajat useimmiten mainitsevat kuvien yhteydessä korkeintaan kuvassa olevan hevosen nimen, vaikka kuvassa on henkilöitä useimmiten vähemmän kuin viisi. Toisaalta jotkut ratsastajat ovat toivoneet, etteivät haluaisi oman nimensä löytyvän kilpailukuvien yhteydestä, joten jäänee valokuvaajan pohdittavaksi, mikä on kelpo käytäntö kuvien nimeämiseen.

Aiheesta Finlexissä

Perustuslaki 1999/731 (erityisesti 12 § sananvapaus ja julkisuus)
Rikoslaki 1889/39 (ks. luku 24 yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta)

Lisää aiheesta "selkokielellä"

Valokuvaajaksi.fi: Kuvaajan etiikka (Suomen Kuvajournalistit ry)
Sakari Mäkelä ja Timo Suvanto: Ketä ja missä saa kuvata?

Näitä selkokielisiä artikkeleita ja oppaita lukiessa on syytä pitää mielessä, että kaikki yllä mainitut tekstit ovat joko useamman vuoden takaa tai sitten kirjoituspäivämäärää ei ole edes mainittu, joten ajankohdasta ei ole varmaa tietoa. Muun muassa tekijänoikeuslakia on kuitenkin muutettu tai täydennetty näiden artikkeleiden ja oppaiden kirjoitusajankohdan jälkeen. Viime kädessä tietojen ajantasaisuus on siis varmistettava ajantasaisesta lakitekstistä, ja tähän Finlexin sähköinen tietokanta sopii hyvin. Lisäksi Finlexissä lakipykälien jälkeen löytyy tiedot pykäliä koskevista hallituksen esityksistä, joissa avataan pykäliä ja niiden tarkoitusta tiivistä lakitekstiä enemmän.

Finnfoto ry:n kirjaksikin painetussa tekijänoikeusoppaassa olisi paljon hyvää tietoa ja hyödyllistä asiaa, mutta harva viitsinee lukea 136 sivua tekstiä pelkästään tekijänoikeuksista. Niinpä nostan esille vielä myöhemmin hevosvalokuvauksen, blogien ja valokuvien kannalta olennaisia asioita luultavasti pienen postaussarjan muodossa, kunhan olen itsekin ehtinyt kahlata tuon oppaan läpi.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Suomen Journalistiliiton kuvauskorttiin on koottu lyhyesti ja ytimekkäästi kaikki olennainen kuvaamista koskien. Kuten kuvauskortissa muistutetaan, kuvan julkaiseminen on eri asia kuin kuvaaminen ja kaikki, mikä on julkista, ei ole kuitenkaan julkaistavissa. Tämä kuvauskortti on hyvä tulostaa ja lisätä kameralaukun vakiovarustukseen kaiken varalta.

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti ja hieno linkkikokoelma! Olisi sinusta epäilemättä se hyvä juristikin tullut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Sanna, kauniista sanoista <3 Jospa sitä sitten hamassa tulevaisuudessa - viimeistään eläkkeellä - olisi mahdollisuus jatkaa oikeustieteen opintoja. Siihen asti yritän ylläpitää harrastusta muilla tavoin ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...