sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Hempeilyä


Elettiin joulukuun viimeisiä päiviä, kun allekirjoittanut pääsi ensimmäistä kertaa valokuvaamaan liikkuvia hevosia ja ihmisiä talviaikaan järjestelmäkameralla. Kun omat silmät väittivät olevan kirkasta, kameran asetukset tuli säädettyä melkein kuin olisi aurinkoisena kesäpäivänä valokuvannut. Kameran näyttö paljasti, että kohinaa kyllä tuli, mutta olen kohinaakin allergisempi liike-epäterävyydelle, joten arvelin kuvankäsittelyohjelman selättävän kohinan kiitettävästi. Vasta kotona tietokoneen näyttö paljasti kohinan koko karmeudessaan, ja allekirjoittanut oli suorastaan järkyttynyt ja pettynyt: erinomaisen kuvanlaadun makuun päästyäni kuvat tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän pilalla valtavan kohinan vuoksi. Toki kohinaa pystyi varsinaisen kohinan poistamisen lisäksi vähentämään ns. värinhallinnan kautta vähentämällä kuvista värisävyjä, mutta jos toiveena ovat mahdollisimman luonnolliset värit, on keinovalikoimasta yksi tehokas keino vähemmän käytettävänä.

Onneksi jätin omalta osaltani kuvat hautumaan, sillä näin kuukausi myöhemmin kuvien joukosta löytyikin itse asiassa melko onnistuneita ja ainakin tunnelmallisia otoksia: Kun lyhyen talvisen jakson jälkeen Etelä-Suomessa liukastellaan taas vaihteeksi jäisillä kaduilla vesisateessa, voi vanhojen mutta aiemmin julkaisemattomien valokuvien myötä lohduttautua joko kevään tai takatalven vielä tulevan ja säiden muuttuvan otollisemmiksi uusien onnistuneiden kuvien ottamiselle. Tosin kuuntelin radiosta luontovalokuvaukseen liittyvää ohjelmaa tässä jokin aika sitten, ja tunnettu luontovalokuvaaja totesi, ettei ole huonoa säätä valokuvaukselle. Ehkä huonolta tuntuva sää pitäisikin ottaa haasteena: Kun on tarpeeksi hyvä valokuvaaja, pystyy ottamaan onnistuneita otoksia säällä kuin säällä. Jos kamera selviää säästä, selviää silloin varmasti valokuvaajakin, kunhan osaa pukea myös itsensä sään mukaan. Tässä lienee tavoitetta tälle vuodelle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...