perjantai 30. joulukuuta 2016

Valmistaudu vuoden vaihtumiseen: ilotulituksen valokuvaaminen


Uudenvuodenaaton lähestyessä kovaa vauhtia on hyvä palautella mieleen, minkälaisilla asetuksilla ilotulituskuvia kannattaa lähteä jahtaamaan. Yhtä oikeaa vastausta ei ole ja monilla eri asetuksilla pääsee varmasti hyvään lopputulokseen riippuen siitä, millaista lopputulosta tavoittelet. Kaksi yhteistä piirrettä ilotulituskuvien ikuistamiseen liittyvissä neuvoissa yleensä kuitenkin on: matala ISO-arvo ja melko pitkä suljinaika, jonka myötä jalusta olisi tarpeellinen apuväline ehkäisemään valokuvien heilahtamista.

Postauksen ensimmäinen kuva on otettu asetuksilla f/2.8, 1/25 ja ISO 3200, jälkimmäinen kuva taas asetuksilla f/2.8, 1/20, ISO 1600. Olen halunnut valokuvaan vain ikään kuin ilotulitusrakettien räjähtämisen, ja siksi olen päätynyt käyttämään alle sekunnin suljinaikaa. Näinkin lyhyttä suljinaikaa kompensoimaan olen valinnut suuren aukon (eli pienen f-arvon), ja ISO-arvo on valikoitunut sen mukaan, millä arvolla ilotulitus on näkynyt riittävän selvästi kuvassa: ei siis pelkkää mustaa muttei myöskään liikaa ympäristön valosaastetta tai puhkipalaneita kohtia. Sen sijaan esimerkiksi Digi-kuva.fi:n artikkelissa ohjeistetaan käyttämään f-arvoa 10, suljinaikana noin 2-3 sekuntia ja ISO-arvona 100, jolloin pitkän suljinajan ansiosta kuvaan saadaan talletettua mahdollisesti useampia raketteja tai ainakin yhden raketin liikerata taivaalla. Kuten huomaat, hyvinkin erilaisilla asetuksilla voit päästä onnistuneeseen lopputulokseen.

Ilotulitusten ikuistaminen on helpompaa silloin, kun raketteja ammutaan yhdessä ja samassa paikassa useampi kuin vain yksi. Siksi ilotulitusnäytökset erilaisten tapahtumien yhteydessä tarjoavat hyviä harjoitusmahdollisuuksia. Myös uudenvuodenaatto ja etenkin puolenyön aikoihin, jolloin taivaalla on ajoittain jopa ruuhkaa rakettien räiskyessä oikein urakalla, on hyvät mahdollisuudet päästä valokuvaamaan useampi raketti ilman pitkää odotusta rakettien välillä.

Ilotulitusten valokuvaamisessa on se hyvä puoli, että valokuvaajan ei tarvitse olla aivan toiminnan ytimessä, vaan ilotulituksia voi ihailla kaukaa. Jos haluat saada kuvaan maiseman, jonka yllä raketit halkovat taivasta, voi joko laajakulmaobjektiivi tai kaukaa kuvattuna myös teleobjektiivi olla paikallaan. Sen sijaan tämän postauksen kuvat on otettu jokseenkin toiminnan ytimessä Linnanmäen Valokarnevaaleilla, ja telezoomobjektiivilla on saanut vain lähikuvia, vaikka olen käyttänyt vain objektiivin laajaa päätä polttoväleillä 88 mm ja 92 mm.

Jos päätät lähteä valokuvaamaan ilotulitusta, muistathan olla varovainen: Vuosittain liian moni - yksikin on liikaa - sokeutuu tai muuten loukkaa itsensä raketteja ampuessaan tai ollessaan sivullisena katsomassa ilotulitusta. Vaikka suojalasit eivät olekaan kovin tyylikkäät, niillä kannattaa suojata silmänsä. Muutenkin kannattaa olla varuillaan, ettei joudu rakettien kulkuväylälle, sillä inhimillisiä virheitä rakettien matkaan saattamisessa voi tapahtua eivätkä tekniset vikatilanteetkaan ole ennenkuulumattomia.

Iloista ja turvallista vuodenvaihdetta sekä onnellista uutta vuotta 2017!

P.S. Ai miksikö postausta eivät korista kuvat uudenvuodenaaton ilotulituksista? Ihan vain siksi, että allekirjoittanut ihailee rakettien väriloistoa mieluiten turvallisesti ikkunaruudun toiselta puolelta, ellei sitten ilotulitus ole varmasti ammattilaisten järjestämä, jolloin riski saada raketista päähänsä on minimoitu - tai näin ainakin olen halunnut uskoa ;)

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Tunnelmallista joulunaikaa


Valokuva vanhasta viilatehtaasta on otettu 25.12.2016. Tuolta meillä näytti Vantaalla joulupäivänä lämpötilan ollessa muutaman asteen nollan yläpuolella. Hyvin sateisen jouluaaton jälkeen harmaa mutta pääasiassa poutainen joulupäivä oli siis jo askel lähemmäs sitä säätä, jota jouluksi toivottiin. Valkoista joulua ei tullut, mutta vielä toivotaan ja jaksetaan odottaa kauniita ja aurinkoisia talvipäiviä kunnon lumihankien kera ennen kuin kesä saa taas tulla.

Tunnelmallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta! Kiitos tästä vuodesta!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kultaniityt

Tai pikemminkin keltaisenaan kukkivat rypsipellot, mieleenpainuneita maisemia viime kesältä.







lauantai 12. marraskuuta 2016

8 vinkkiä, mitä antaa valokuvaajalle joululahjaksi

Kuvalähde: Pixabay

Jouluun on enää 1,5 kuukautta aikaa. Joulusta puhuttaessa usein tulee ilmi, kuinka jouluvalmisteluista koetaan stressiä ja joka vuosi ovat edessä pähkäilyt, mitähän sitä keksisi tänä vuonna joululahjaksi itse kullekin. Ensimmäiset ovat aloittaneet jouluvalmistelut jo aikoja sitten, ja vähitellen lienee korkea aika myös meidän loppujen suoda ajatus jos toinenkin jouluvalmisteluille, etteivät ne jää viime tippaan. Jos sinulla on valokuvausta harrastavia ystäviä tai sukulaisia, joille joululahjojen hankkiminen tuottaa päänvaivaa, löydät tästä postauksesta 8 vinkkiä, mistä valokuvaava lahjansaaja voisi ilahtua.

Huomaathan, että joululahjavinkit eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Osa linkeistä on affiliate-linkkejä, joista saatan saada tuloja sivustoni ylläpitoon. Linkkien klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja. Suosittelen vain sellaisia yrityksiä ja tuotteita, joihin olen itse tutustunut ja joista olen pitänyt.


1. Valokuvauslehti


Tällaista en ymmärtäisi itse edes toivoa, ellen olisi viime jouluna saanut valokuvauslehteä lahjaksi. Markettien lehtihyllyt ovat täynnä eri alojen ja aihepiirien lehtiä, ja ainakin Prismojen ja Citymarkettien lehtivalikoimat ovat jokseenkin kattavia: yhdestä marketista voi löytää useammankin eri valokuvauslehden, niin suomen kuin englannin kielellä. Valokuvauslehtien hinnat liikkuvat siinä 10 euron tuntumassa. Joulukuun numeroiden mukana saa hyvässä lykyssä vielä kylkiäisenä jonkin ylimääräisen lukijalahjan, esimerkiksi viime vuonna Digital Camera World -lehden mukana tuli seinäkalenteri, valokuvausvinkkejä sisältäviä kortteja sekä erilaisia oppaita sisältävä lahja-CD. Valokuvauslehdestä voi siis olla saajalleen paljon iloa pitkäksikin aikaa.


2. Valokuvauskirja tai -opas


Siinä, missä valokuvauskirja tai -opas voi olla hyvinkin onnistunut ja mieleinen lahja, juuri oikean ja saajalleen mieluisen teoksen valitseminen voi olla haastavaa: ensin on hyvä selvittää, mistä valokuvausaiheista lahjansaaja on kiinnostunut, ja varmistaa vielä, ettei hänen kirjahyllystään löydy jo valmiiksi sitä teosta, jonka suunnittelet antavasi hänelle lahjaksi. Tässä muutama tämän hetken valokuvauskirjasuosikkini, joista saattaisi löytyä sopiva ehdokas myös pukinkonttiin:

  • Scott Kelbyn Digikuvauskirja-teokset ovat aivan mahtavia: Yksi teos sisältää ammattilaisen valokuvausvinkkejä kattaen eri aihepiirejä aina kukkien, häiden tai urheilutapahtumien valokuvaamisesta studiossa valokuvaamiseen, salamalaitteiden käyttämiseen ja niin edelleen. Suuri Digikuvauskirja sisältää nämä kaikki aihepiirit ja on käytännössä kokoelmateos muista Digikuvauskirja-oppaista, kun taas Digikuvauskirja-nimisten teosten kohdalla kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöstä, mitkä kaikki valokuvauksen osa-alueet juuri valitsemasi Digikuvauskirja pitää sisällään. Päädyit mihin tahansa Kelbyn digikuvauskirjoista, voit olla varma, että se sisältää painonsa verran - siis paljon - vinkkejä, kuinka oppia ottamaan entistä parempia valokuvia.
  • Kevään Kuva&Kamera -messuilla Tiina Puputti esitteli melko tuoretta teostaan Pose ja myöhemmin pääsin myös selailemaan kirjaa. Henkilökuvauksesta, mallin asettelemisesta ja asennoista sekä mallin ohjaamisesta kiinnostuneelle tämä teos voisi olla hyvinkin mieleinen lahja ja kelpaisi täydentämään myös allekirjoittaneen valokuvausoppaiden kokoelmaa.
  • Luontokuvauksesta kiinnostuneelle suosittelisin Luontokuvaajan kenttäopasta. Oppaassa lukija johdatellaan luontokuvauksen saloihin, annetaan vinkkejä niin maisemien, lintujen, nisäkkäiden, kasvien kuin hyönteistenkin valokuvaamiseen sekä opastetaan, kuinka monipuolisesta kuvauskohteesta saa paljon iloa ilman, että aiheuttaa itse luonnossa liikkuessaan häiriötä. Luontokuvaajan kenttäoppaaseen perustuu myös lintukuvausta käsittelevä postaukseni Lintukuvaus (4.4.2016).

3. "Lahjakortti" valokuvauskurssille


Valokuvaajana kehittymiseen liittyen valokuvauslehdistä ja -oppaista päästään luonnollisen jatkumon kautta valokuvauskursseihin. Siinä, missä lehdestä tai kirjasta voi opiskella valokuvauksen teoriaa silloin, kun itselle parhaiten sopii, vuorovaikutus jää kuitenkin hyvin yksipuoliseksi. Kuinka moni meistä valokuvauksen ystävistä lähtisikään onnesta soikeana valokuvauskurssille, jos vain joku muu hoitaisi sen maksupuolen. Jos haluat varmistaa, että lahjansaaja pääsee varmasti mieleisensä valokuvaajan oppiin, miten olisi siinä mielessä avoin lahjakortti, että lahjansaaja saa valita valokuvauskurssin ja lahjanantaja lupaa hoitaa kurssimaksun?


4. Omistajansa näköinen muki


Verkkokauppa.comissa myydään Canonin 24-105 -millistä objektiivia muistuttavia termosmukeja, jotka ovat varmasti termosmukeja käyttäville valokuvaajille mieleen. Näissä termosmukeissa on myös kansi, joten lämmin juoma pysyy kauemmin lämpimänä ja juoman kanssa kulkeminen on helpompaa, kun kannen ansiosta juoma ei pääse niin helposti läikkymään reunojen yli. Termospullo tämä ei kuitenkaan ole kannesta huolimatta, joten reppuun tai laukkuun en laittaisi juomaa sisältävää mukia. Termosmukin hinta on tällä hetkellä 13,90 €.


5. Valokuvaustilpehööriä - jotakin kivaa ja tarpeellista


Black Friday on taas täällä 25.11.2016, ja silloin on hyvä tehdä löytöjä kameraliikkeistä. Esimerkiksi Digitarvike on mainostanut jo hyvissä ajoin muun muassa heijastimia, jalustoja ja kennon puhdistuskittejä, mutta viimeiseksi mainittujen kohdalla sinun täytyy taas tietää, minkälainen kamera lahjansaajalla on. Koska Black Fridayn tarjouksia paljastetaan vähitellen parin seuraavan viikon aikana, kannattaa pitää silmät ja korvat auki mahdollisten upeiden löytöjen varalta!

Tai jos luet tätä postausta Black Fridayn jälkeen, Clas Ohlsonin valikoimista löytyy myös jotakin erinomaisella hinta-laatu -suhteella varustettua ja ennen kaikkea tarpeellista: Zeissin puhdistusliinat, joilla ainakin allekirjoittanut on toistaiseksi saanut minkä tahansa tahran pois linssistä - hellävaraisesti.


6. Kameraseuran jäsenyys


Valokuvauksen ystävälle, joka kaipaa valokuvaukseen yhteisöllisyyttä sekä yhdessä tekemistä ja oppimista, voisi paikallisen valokuvaus- tai kameraseuran jäsenyys olla mieleen, ellei vielä entuudestaan ole tällaisen seuran tai yhdistyksen jäsen. Tämän lahjan voisi toteuttaa kohdan 3 mukaisesti lahjakortilla. Esimerkiksi Helsingissä toimivan Kameraseuran jäsenenä saa muun muassa seuran jäsenlehden ja oikeuden osallistua erilaisiin valokuvauskerhoihin sen mukaan, mikä itseä eniten kiinnostaa. Vastaavia paikallisia seuroja on ympäri Suomea, ja seurojen tarjonta sekä jäsenmaksu ovat seurakohtaisia. Käsittääkseni Helsingin Kameraseuran jäsenmaksu on korkeimmasta päästä (tai luultavasti korkein, ensimmäisenä vuonna aikuisjäsenelle 113 €), mutta vastaavasti jäsenmaksuun sisältyy yhtä ja toista sellaista, mitä kaikki muut seurat taas eivät tarjoa matalampaa jäsenmaksua vastaan.

7. Back on Track -tuotteet


Kirjoitin toukokuussa 2015, kuinka olin hankkinut itselleni Back on Trackin poolopaidan ja käsineet helpottamaan valokuvaajan kolotuksiin, joita painavat valokuvausvälineet monta tuntia kannateltuina aiheuttivat. Myöhemmin hankin itselleni myös rannetuen vähentämään ranteen kipeytymistä tietokoneella työskennellessäni. Olen ollut hyvin tyytyväinen erityisesti poolopaitaan, joka on mieluinen vaatekappale myös viileällä säällä kaltaiselleni vilukissalle, ja myös rannetuesta on selvästi ollut apua. Viime keväänä puolestaan polveni ärtyi muuton yhteydessä ankarasta rappusten ravaamisesta, ja kun kesän jälkeen sää kylmeni ja polvi ilmoitti taas itsestään, hankin Back on Trackin polvituen - ja taas kolotukset helpottivat. Tänä talvena päätin lisäksi kokeilla, auttaisivatko Back on Trackin pohjalliset palelevia varpaita enemmän kuin lampaankarvapohjalliset viime talvena, mutta valitettavasti minulla ei ole näistä vielä käyttökokemuksia. Voin kuitenkin suositella lämpimästi Back on Trackin tuotteita, jotka ovat mainio lahjaidea myös muille kuin valokuvaajille: Lähipiirissäni ei-valokuvaajatkin ovat ottaneet Back on Trackin tuotteet omikseen, ja poolokaulurit ovat tuoneet helpotusta niin suuria opuksia lukevalle opiskelijalle kuin pitkiä päiviä tietokoneen ääressä työskentelevälle toimistotyöläiselle.

8. Toppaliivi tai muu vuodenaikaan sopiva, lämmin vaate


Olen pikkutytöstä lähtien ihmetellyt, mitä virkaa on toppaliiveillä, kunnes tänä syksynä päätin kokeilla itsekin, ja enää en luopuisi ensimmäisestä ja toistaiseksi ainoasta toppaliivistäni. Etenkin ulkoilmassa liikkuessa ja valokuvatessa on tärkeää osata pukeutua niin, ettei välillä paikallaan seistessä tarvitse palella mutta myöskään liikkuessa ei tulisi hiki. Niinpä kerrospukeutuminen on kova sana. Toppaliivi toppatakin alla on kätevä ylimääräinen vaatekerros, joka lämmittää mukavasti mutta on tarvittaessa myös helppo riisua ja laittaa vaikka reppuun siksi aikaa, että ylimääräiselle vaatekerrokselle on taas tarvetta. Toki toppaliivin tilalla valokuvaajan mieltä ja kehoa lämmittäisi moni muukin vaatekappale, kun talvea eletään ja valokuvauksen ajaksi yleensä joutuu pysähtymään joksikin aikaa. Muita lahjaideoita pehmeisiin paketteihin voisivat olla lämpimät sormikkaat, joilla pystyy käsittelemään kameraa, pipo tai kaulaliina, villasukat tai vaikka lämmin kerrasto.

Kuvalähde: Pixabay

Kerää tästä lahjaideoita talteen tai laita vaikka sivu muistiin kirjanmerkkeihin! Ja toki näitä ideoita voi hyödyntää ja soveltaa tarpeen mukaan muulloinkin kuin joulun lähestyessä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Valotusaika, f-aukko ja ISO-arvo haltuun

Tein syyskuussa kyselyn kameran manuaaliasetuksiin liittyen ja samalla kartoitin ongelmakohtia niiden oppimisessa. Tätä postausta varten vastasit kysymyksiini, kiitos siitä!

Valokuvauksen "pyhä kolminaisuus" koostuu valotusajasta, f-aukosta ja ISO-arvosta. Nämä kolme toimivat ikään kuin vuorovaikutuksessa keskenään: jokaisella on oma vastuualueensa, mutta samaan aikaan ne vaikuttavat yhdessä valokuvan valottumiseen (näkymiseen valoisana, tummana tai joltakin siltä väliltä). Juuri tämä kolmen koplan vuorovaikutus saattaa tuntua ensin hyvinkin hämmentävältä, mutta sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Kun kolmikon yhteispeli sitten kerran kunnolla avautuu ja hahmotat sen mielessäsi, kameran manuaaliasetusten luultavasti vaikein osuus on hallussasi.
Valotusajan, f-aukon ja ISO-arvon hallitseminen ei tarkoita sitä, että kolmikon säätelemisen opittuasi yksi laukaus ja kameran muistikortille tallentui täsmälleen samanlainen kuva kuin sielusi silmin näkemä kuva, ei suinkaan. Kun hahmotat, miten kolmikko vaikuttaa toisiinsa ja muistikortille tallentuvaan kuvaan, opit säätämään asetuksia sen mukaan, minkälaiseen lopputulokseen pyrit ilman, että joudut kaivamaan ensin netin syövereistä, minkälaisilla asetuksilla joku muu on valokuvannut vastaavia kohteita. Opit siis säätämään asetuksia tilanteen mukaan, sillä kahta samanlaista valokuvaustilannetta ei ole ja siten samat asetukset eivät aina toimi edes samojen kuvauskohteiden ja -paikkojen kanssa.


Valotusaika


Valotusaika - jotkut puhuvat myös suljinajasta, joka on kuvainnollisempi termi tässä kohtaa - tarkoittaa aikaa, jonka suljin on auki ja päästää valoa kameran kennolle. Valokuvaus on nimensä mukaisesti valon kuvaamista, ja niinpä valokuva muodostuu sen perusteella, kuinka paljon valoa pääsee kennolle:

  • Jos kuvasta tuli liian tumma, pidennä suljinaikaa. → Kennolle valoa pääsee enemmän valoa.
  • Jos kuvasta tuli liian valoisa ja vaaleimmat kohdat (esimerkiksi taivas) palaa puhki, lyhennä suljinaikaa. → Kennolle pääsee vähemmän valoa.

Suljinaikaa pidennettäessä tai lyhennettäessä sinun on syytä olla selvillä siitä, kuinka juuri sinun kamerasi ilmaisee suljinajat, ja tämän voit tarkistaa kamerasi ohjekirjasta. Minulla on käytössäni Canonin runko, joka ilmoittaa sekuntia lyhyemmät suljinajat murtolukuna ja sekuntia pidemmät suljinajat (kulma)sekunteina, jotka saattavat olla pitkän matematiikan lukijoille lukion geometriasta tuttuja. Tässä sama esimerkkien valossa:

  • 1/250 (tai mahdollisesti vain 250) = 1/250 sekuntia eli hyvin lyhyt aika
  • 0''4 = 4/10 sekuntia eli hieman alle puoli sekuntia
  • 1'' = 1 sekunti
  • 30'' = 30 sekuntia
  • 1' tarkoittaisi yhtä minuuttia, mutta ainakaan minun runkoni ei enää pysty näin pitkiin valotusaikoihin.

Liikkuvaa kohdetta valokuvatessa suljinaika pidetään yleensä lyhyenä, jotta liike saadaan pysähtymään. Toki on kuvaustekniikoita kuten pannaus, jossa nopeastikin liikkuvaa kohdetta kuvataan melko pitkällä suljinajalla ja kohdetta seurataan kameralla, jolloin ainakin osa kohteesta on terävänä ja tausta lähinnä vauhtiraitaa korostamassa vauhtia. Jos kuitenkin haluat saada nimenomaan liikkuvan kohteen liikkeen pysäytettyä, silloin on syytä käyttää riittävän lyhyttä valotusaikaa: Yhdelle riittävän lyhyt on 1/250 sekuntia, toiselle ehkä 1/4000 ja kolmannelle jotakin tältä väliltä. Kyse on kuitenkin makuasioista, joten yhtä oikeaa valotusaikaa on mahdotonta määritellä.


F-aukko


Siinä, missä f-aukko vaikuttaa valokuvan valoisuuteen tai tummuuteen valotusajan ja ISO-arvon ohella, f-aukon omana vastuualueena on määrätä syväterävyysalueen koko eli se alue, joka näkyy kuvassa terävänä ja tarkkana:

  • Pieni f-arvo → Vain pieni alue näkyy terävänä taustan ollessa epätarkka.
  • Suuri f-arvo → Suuri alue näkyy terävänä ja myös tausta saattaa olla jokseenkin terävä.
F-aukon ja -arvon kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, sillä käytännössä ne vaikuttavat valokuvaan päinvastaisesti:

  • Pieni f-arvo = suuri f-aukko → Kennolle pääsee enemmän valoa.
  • Suuri f-arvo = pieni f-aukko → Kennolle pääsee vähemmän valoa. 

Jos tämä tuntuu hankalalta, aloita keskusteleminen kameran kanssa: kamera on siitä kiitollinen, että sitä kiinnostaa vain f-arvo, jolloin riittää ensin päättää, kuinka suuren tai pienen alueen haluat näkyvän terävänä. Kun hahmotat tämän (pieni f-arvo → pieni terävä alue ja niin edelleen), ota mukaan f-aukon merkitys siltä kannalta, haluatko kuvaa valoisammaksi tai tummemmaksi/pimeämmäksi.

Polttovälin vaikutus f-aukkoon ja syväterävyysalueeseen


Jotta manuaaliasetusten kolmen koplan oppiminen ei olisi liian helppoa ja yksinkertaista, syväterävyysalue saattaa muuttua, vaikka f-arvo pysyisi samana. Tämä korostuu zoomiobjektiivien kanssa, jolloin laajalla päällä valokuvatessa yhdellä ja samalla f-arvolla voi saada huomattavasti suuremman alueen teräväksi ja vastaavasta taustan vähemmän epätarkaksi kuin tappiin zoomatulla päällä, jolla syväterävyysalue voi olla hyvinkin kapea. Niinpä onkin tärkeää oppia tuntemaan oma kalustonsa ja sen käyttäytyminen.

Siinä, missä lähikuvia ottaessasi ja sumeaa taustaa toivoessasi polttovälin vaikutus syväterävyyteen voi tuntua kiusalliselta, esimerkiksi hämärässä maneesissa ratsukkoa valokuvatessa tästä voi olla hyötyäkin: 2.8 f-aukkona saattaa muuten aiheuttaa liian kapean syväterävyysalueen esimerkiksi polttovälillä 200 mm, jos käytössä on 70-200 mm f/2.8 -objektiivi, mutta polttoväli 150 mm saattaa jo riittää saamaan 2.8-aukolla koko ratsukon teräväksi.

Etäisyyksien avulla kohde irti taustasta


Tämä etäisyyskikka on oikeastaan syy, jonka vuoksi alun perin rupesin kirjoittamaan tätä blogia. Tuskailin pienikennoisen kompaktikameran kanssa, kun en millään saanut kuvauskohdetta irti taustasta - tai sain lopulta, kunhan minulle valkeni, mitä virkaa etäisyyksillä on valokuvaamisessa.

Jos haluat saada sumean, epätarkan taustan, josta varsinainen kuvauskohde erottuu selvästi, huolehdi, että nämä seikat ovat voimassa:
  • Sinun ja kuvauskohteesi välinen etäisyys on pienempi kuin kuvauskohteen ja taustan välinen etäisyys.
  • Zoomaa reippaasti (tai vaihtoehtoisesti käytä suurta f-aukkoa eli pientä f-arvoa).

Otetaan esimerkkinä etäisyyksien vaikutuksesta pari tuoretta valokuvaa tämän vuoden Helsinki International Porsche Horse Showsta. Molemmat esimerkkikuvat on otettu asetuksilla 1/800, f/4 ja ISO 3200.

Kuva 1: polttoväli 130 mm (70-200 mm).
Kuvassa 1 aasit, ihmiset ja este on sijoitettu suunnilleen keskelle Jäähallin areenaa leveyssuunnassa. Objektiivia ei ole zoomattu tappiin, joten niinkin pienellä f-arvolla kuin f/4 on saatu koko este edessä ja takana olevine esiintyjineen jokseenkin teräviksi. Lisäksi yleisö taustalla näkyy epätarkkana. Jos taustan haluaisi vielä sumeammaksi, estettä tulisi siirtää kauemmas yleisöstä ja lähemmäs minua, joka valokuvasin turvallisesti ja varmasti poissa tieltä areenan reunan toisella puolella. Toki myös f-aukkoa voisi suurentaa, jolloin syväterävyysalue kapenisi ja samalla tausta sumenisi, mutta voi olla, että tämän jälkeen kuvauskohde kokonaisuudessaan ei olisikaan enää riittävän tarkka, ellei estettä siirrettäisi samaan aikaan lähemmäs valokuvaajaa, jolloin tämä voisi käyttää vielä vähän pienempää polttoväliä... Kuten huomaat, vaihtoehtoja on monia eikä vain yhtä ja oikeaa ole.

Kuva 2: polttoväli 200 mm (70-200 mm).
Kuvaan 1 verrattuna kuvassa 2 esiintyjät ovat selvästi lähempänä yleisöä ja vastaavasti kauempana valokuvaajasta. Asetukset ovat pysyneet samoina, mutta kuvattavat esiintyjät tavoittaakseni minun on pitänyt zoomata tappiin. Voimakas zoomaus on osaltaan pelastanut taustaa, vaikka eätisyyksien puolesta kuvausasetelma ei ole toivottava: esiintyjien ja taustana olevan yleisön etäisyys toisistaan on hyvin pieni ja vastaavasti valokuvaajan etäisyys esiintyjistä hyvin suuri, vaikka suhteiden pitäisi olla juuri päinvastoin. Zoomaus ja pieni f-arvo ovat kuitenkin taanneet kapeahkon syväterävyysalueen - mutta riittävän suuren kattamaan sekä aasin että sen esittäjän.

Verrattaessa kuvan 1 ja 2 taustoja toisiinsa voidaan havaita eroa taustan sumentumisessa, vaikkakaan ero ei ole kovin merkittävä: Kuvassa 2 esiintyjät ovat olleet lähes taustassa kiinni, joten ei ole ihme, että myös yleisössä olleiden yksittäisten ihmisten ilmeet näkyvät hitusen selvemmin kuin kuvassa 1, jossa kuvattavat esiintyjät ovat selvästi irti taustastaan ja etäisyydet lähempänä toivottuja suhteita kuin kuvassa 2.


ISO-arvo


Kuten valotusaika ja f-aukko, myös ISO-arvo on valokuvaajille niin rakas lapsi, että siitäkin voidaan puhua eri nimillä ja ajatella sitä eri näkökulmista: jotkut puhuvat herkkyydestä, toiset vain ISO-arvosta ja monia kiinnostaa kohinan määrä. Kaikissa näissä puhutaan ISO-arvon vaikutuksesta tai sen lukuarvosta.

Helpointa ja intuitiivisinta lienee puhua ISO-arvosta ja ajatella sitä valokuvan valoisuuden tai tummuuden kautta:

  • Pieni ISO-arvo (esim. 100) → Valokuva on tummempi/pimeämpi.
  • Suuri ISO-arvo (esim. 12 500) → Valokuva on valoisampi/vaaleampi.

ISO-arvo vaikuttaa lisäksi valokuvan rakeisuuteen eli kohinan määrään:

  • Pieni ISO-arvo (esim. 100) → Kohinan määrä on hyvin vähäistä tai sitä ei ole lainkaan.
  • Suuri ISO-arvo (esim. 12 500) → Kohinan määrä on suuri.

Otetaan esimerkki: Jos yrität illan pimeydessä ottaa valokuvan, joka näyttää yhtä valoisalta kuin keskellä päivää otettu kuva vastaavasta tilanteesta, joudut nostamaan ISO-arvoa hyvinkin suureksi. Näin saat kyllä valoisamman tai ainakin vähemmän tumman valokuvan, mutta vastaavasti kohinaa eli rakeisuutta on myös paljon. Jos sen sijaan siirrät valokuvauksen seuraavaan päivään ja otat kuvan valoisaan aikaan, voit päästä vastaavaan lopputulokseen huomattavasti pienemmällä ISO-arvolla, jolloin myös kohina pysyy maltillisempana.


Miten päästä manuaaliasetusten harjoittelemisessa alkuun?


Järjestelmäkameroissa on puoliautomaattisia tiloja, joissa sinun riittää päättää vain yksi kolmikon (valotusaika, f-aukko ja ISO-arvo) arvoista ja kamera hoitaa kaksi muuta:

  • Av = Aukon esivalinta → Säädät vain f-aukon arvoa.
  • Tv = Valotusajan esivalinta → Säädät vain valotus- eli suljinaikaa.
  • P = Ohjelmoitu valotusautomatiikka → Säädät vain ISO-arvoa.

Huomaathan, että kameran valintakiekon merkinnät saattavat vaihdella kameramerkin mukaan. Käyttämäni merkinnät pätevät Canoniin, muiden merkkien vastaavat kirjainlyhenteet kannattaa tarkistaa kameran ohjekirjasta. Esimerkiksi Nikon käyttää muistaakseni valotusajan esivalinnalle kirjainlyhennettä S, shutter speed eli suljinaika.

Näillä puoliautomaattisilla toiminnoilla voit aloittaa, jos täysin manuaalinen tila (M) hirvittää. Tosin täysin manuaalisessakin tilassa kamera voi auttaa, kun päätät itse sekä valotusajan että f-aukon ja jätät ISO-arvon kameran huoleksi valitsemalla ISO-arvoksi AUTO. Jos et sitten olekaan tyytyväinen kameran päättämään ISO-arvoon, näet valokuvan EXIF-tiedoista kuvassa käytetyn ISO-arvon ja voit tämän tiedon pohjalta pienentää tai suurentaa ISO-arvoa sen mukaan, haluatko kuvaan enemmän vai vähemmän valoa tai kohinaa.


Ratkaisuehdotuksia yleisiin ongelmakohtiin


Poimin ongelmakohtia kyselyyn saamistani vastauksista, muotoilin ne kysymysten muotoon ja pyrin nyt vastaamaan niihin parhaani mukaan.


ESIMERKKI 1. Valokuvaan 50 mm:n kiinteällä objektiivilla, jonka suurin f-aukko on 1.8. Tällä saan otettua teräviä lähikuvia, joissa tausta on epätarkka. Sen sijaan liikkuvan kohteen valokuvaaminen ei onnistu - ei ainakaan niin, että tausta olisi edelleen epätarkka. Miten saisin liikkeen pysähtymään ja taustan sumeaksi?


Tässä on tarkistuslista seuraavalle kerralle, kun valokuvaat liikkuvaa kohdetta:
  • Liike ei pysähdy. → Lyhennä suljinaikaa niin kauan, että liike on mielestäsi riittävän pysähtynyt.
  • Lyhentäessäni suljinaikaa kuvasta tulee liian tumma. → Valitse pisin mahdollinen suljinaika, jolla liike vielä pysähtyy. Jos kuva on edelleen liian tumma, suurenna ensin f-aukkoa (eli pienennä kameran käyttämää f-arvoa) ja nosta sitten ISO-arvoa.
  • Haluaisin kuvan taustan sumeammaksi. → Suurenna aukkoa eli pienennä f-arvoa. Muista myös etäisyyksien vaikutus: Jos valitsemillasi asetuksilla saat hevosen tai koiran teräväksi, mutta eläin on aivan kiinni esimerkiksi sen takana olevassa aidassa, voit olla varma, että myös aita näkyy jokseenkin terävänä kuvassa. Yritä siis saada kuvattava kohde lähemmäs itseäsi ja kauemmas taustasta eli aidasta. Kun kohteen saan fyysisesti irti taustasta, sama vaikutus on helpompi saada näkymään myös kuvassa.


ESIMERKKI 2. Kuvani näyttävät latteilta. Mitä asetuksia minun pitää muuttaa, että saan niihin lisää eloa?


Esittäisin mielelläni vastakysymyksen: Minkälainen valokuva on sinusta lattea? Minulle latteus kuvassa tarkoittaa usein tietyllä tavalla harmautta, kontrastia on vähän ja kuva näyttää kokonaisuudessaan kuin harmaana sadepäivänä otetulta. Jotta kuvaan saisi enemmän eloa ja kontrastia jo valokuvaustilanteessa, kannattaa käyttää vastavalosuojaa objektiivin nokalla. Sen sijaan varsinaiseen latteusongelmaan hakisin apua kuvankäsittelystä: Kun valokuvaat käyttäen raw-tiedostomuotoa, pystyt jälkikäteen muokkaamaan kuvankäsittelyohjelmalla kuvia todella paljon. Toki muokkaaminen onnistuu jpeg-tiedostomuodollakin, mutta muokkausmahdollisuudet ovat rajallisemmat raw-tiedostomuotoon verrattuna. Kokeile kuvankäsittelyohjelmassa säätää ainakin lisää kontrastia, mustaa mustemmaksi ja valkoista hieman valkoisemmaksi, lisää värikylläisyyttä ja vaikka kontrastia lisäävää terävyyttä (clarity). Olen aiemmin kirjoittanut pari kuvankäsittelyä koskevaa postausta (ensimmäinen ja toinen), joista saattaa olla sinulle myös apua: ne eivät suoraan vastaa juuri kysymykseesi mutta sivuavat sitä. Vieläkö valokuva näyttää lattealta?


ESIMERKKI 3. Minkälaisilla asetuksilla liikkuvaa kohdetta kannattaa valokuvata, ettei kuva tärähdä?


Mitä lyhyempää valotusaikaa käytät, sitä vähemmän kuva ehtii tärähtämään. Jos saat liikkuvan kuvauskohteen liikkeen pysähtymään, valotusaika on jo sen verran lyhyt, ettei kuvan pitäisi enää merkittävästi tärähtää myöskään kameraa kannattelevien käsien liikahtamisen seurauksena. Niinpä esittäisinkin vastakysymyksen: Oletko varma, että käytät riittävän lyhyttä valotusaikaa? Mitä jos kokeilisit lyhentää sitä entisestään?

Jos valotusajan lyhentäminen ei tule kysymykseen, on toki muitakin keinoja vähentää kuvan tärähtämistä ja heilahtamista: Jos objektiivissasi on kuvanvakaaja, käytä sitä. Jos kuvanvakaaja puuttuu objektiivistasi ja sinulla on mahdollisuus käyttää jalustaa, myös tätä kannattaa kokeilla. Tosin liikkuvien kohteiden perässä kulkeminen voi olla haastavaa jalustan kanssa, ja tällöin ei auta kuin yrittää opetella pitämään omia käsiä mahdollisimman vakaina kameran painon alla kiinnittämällä kuvaustilanteessa erityistä huomiota juuri tähän kameran pysymiseen vakaana. Tällöin kannattaa kokeilla myös erilaisia kuvausasentoja, mikä asento on sinulle itsellesi luonteva ja missä olet vakaa: esimerkiksi käsivarret kiinni kyljissä saat omasta vartalostasi kameraa kannattaville käsillesi tukea. Myös aitoja ja muita kuvauspaikalla olevia elementtejä voi käyttää apuna ja tukea kameraa niitä vasten, jotta laukaisinta painaessa kamera ei pääse heilahtamaan.


ESIMERKKI 4. Manuaaliasetuksia käyttäessäni valokuvista tulee usein epäteräviä ja heilahtaneita. Jos säädän valotusajan lyhyemmäksi, f-aukko ei enää vastaa haluamaani. Johtuuko tämä objektiivistani? Mitä minun pitäisi tehdä?


Olet aivan oikein lähestynyt ongelmaa: jos liike ei pysähdy tai kuva on heilahtanut tai tärähtänyt, lyhennät suljinaikaa.

Objektiivisi vaikuttaa osaltaan f-aukon valintaan: Jos sinulla on käytössäsi objektiivi, jonka pienin f-arvo on vaikkapa 5.6, objektiivi asettaa tällöin alarajan, kuinka suurta f-aukkoja eli kuinka pientä f-arvoa sinun on mahdollista käyttää. Jos haluat tällaisella objektiivilla ottaa valokuvia, joissa liikkuvan kohteen liike on pysähtynyt ja tausta sumea, et voi heittäytyä objektiivin varaan ja säätää aukkoa niin suureksi, että kuvattava kohde pysyy vielä terävänä mutta tausta muuttu epätarkaksi. Sen sijaan voit vaikuttaa taustan epätarkkuuteen valokuvaamalla kohdetta niin, että se on irti taustastaan: esimerkiksi hevosen liikkuessa maneesin tai kentän halkaisijoilla tai muuten selvästi kaviouran sisäpuolella, tausta sumenee tasaisemmin kuin tilanteessa, jossa hevonen liikkuu kaviouralla tai vielä lähempänä maneesin seiniä tai kentän aitaa.


ESIMERKKI 5. Manuaaliasetusten muuttaminen vie niin paljon aikaa ja nopeissa tilanteissa olosuhteet muuttuvat niin nopeasti, että valokuvaan manuaaliasetuksilla mieluiten vain paikallaan pysyviä kohteita tai olosuhteiden pysyessä muuttumattomina. Jotkut kuvaajat luulevat, että manuaalisetukset tekevät hyvän kuvaajan, mutta heidän valokuviensa perusteella olen tästä kyllä eri mieltä.


Olen samaa mieltä, että pelkkä manuaaliasetusten hallitseminen ei tee meistä kenestäkään vielä hyvää valokuvaajaa. Toisaalta se, minkälainen on kenenkin mielestä hyvä valokuvaaja, on niin paljon jokaisen subjektiivisista mieltymyksistä kiinni, että oikeastaan lienee vaikeaa edes määritellä, mitkä kaikki vaatimukset kameraa käyttävän on täytettävä, jotta tämä olisi kaikkien mielestä hyvä valokuvaaja.

Jos olosuhteet kuvaustilanteissa muuttuvat nopeasti ja haluat käyttää manuaaliasetuksia, on usein mahdollista valita sellaiset asetukset, jotka toimivat riittävän hyvin kuvaustilanteessa, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin. Jos valokuvaat raw-tiedostomuodolla, esimerkiksi valotusta pystyy korjaamaan vielä jälkikäteenkin, joten maailma ei kaadu siihen, vaikka muistikortille tallentuessaan kuva jäisi hitusen alivalottuneeksi. Ehkä tässä kohtaa voisi todeta niinkin, että taitojen karttuessa valokuvaaja oppii myös ennakoimaan tilanteita entistä paremmin ja suhteuttamaan kuvaamisensa sen mukaan. Harjoittelemalla oppii ja etenkin erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa valokuvaamalla oppii. Kun sitten vertaat, minkälaisilla asetuksilla olet yhdessä kuvaustilanteessa mutta muuttuvien olosuhteiden keskellä valokuvannut ja etsit näistä sen kultaisen keskitien, saatat löytää valotusajalle, f-aukolle ja ISO-arvolle keskimääräiset arvot, joilla olisit selvinnyt koko kuvaustilanteen ja tehnyt loppusilauksen vasta jälkikäsittelyssä. Välttämättä et tarvitse edes koko kolmikolle näitä kultaisen keskitien arvoja, vaan voit selvitä valotusajan ja f-aukon säätelemisellä ja jättää ISO-arvon kameran huoleksi. Kannattaa ainakin kokeilla!


ESIMERKKI 6. Vaikka säätäisin asetukset samoiksi kuin sinä olet blogissasi kertonut, saan maneesissa valokuvatessani vain pimeitä kuvia. Mistä tämä voi johtua?


Tarkoitat arvatenkin ainakin tätä postaustani maneesikuvista ja käyttämistäni asetuksista. Suurin syy siihen, että kuvasi ovat pimeämpiä kuin tuossa postauksessa julkaisemani kuvat, johtuu puhtaasti siitä, että kuvat ovat kameran muistikortin ja julkaisun välissä käyneet kuvankäsittelyohjelman läpi, ja tuolloin olen lisännyt valotusta - mahdollisesti reippaastikin. Toki kameroiden ja objektiivien välillä on myös eroja, mikä saattaa näkyä lopputuloksessa, mutta arvelisin suurimman syyn löytyvän tällä kertaa kuvankäsittelystä.


Kyselyssä oli toivottu tämän manuaaliasetusten kolmikon lisäksi, että kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi valkotasapainoon, valotushaarukkaan ja tarkennuspisteen valitsemiseen, jotka nämäkin löytyvät kamerasta manuaalisen tilan valikoista. Jotta tämä postaus ei veny aivan romaaniksi, perehdytään näihin seuraavassa manuaaliasetuksia käsittelevässä postauksessa.

Oliko tästä postauksesta sinulle apua? Mikä oli hyvää, missä kaipaisit vielä selvennystä? Palautetta voit jättää niin kommenttina alle, laittaa sähköpostitse osoitteeseen suvililjanet@gmail.com tai vaikka jättää minulle viestiä yhteydenottolomakkeen kautta. Olisin valtavan kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta: Olen suunnitellut laajentavani tätä pikku opasta entisestään, jotta siitä olisi sinulle mahdollisimman paljon apua ja hyötyä manuaaliasetuksia opetellessasi. Niinpä palaute olisi ensiarvoisen tärkeää kokonaisuuden kehittämisessä pieneksi itsenäiseksi oppaakseen. Kiitos jo etukäteen palautteestasi!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kikkailua tasomaskeilla

Kaipaatko sinäkin valokuviin jotakin uutta ja kuvankäsittelyyn hiukan lisää haastetta? Niin minäkin, ja siksi olin aivan innoissani löydettyäni jälleen kerran uudelleen tasomaskit: helppo, nopea ja yksinkertainen kikka - Photoshopin aktiivikäyttäjä kutsuisi tätä todennäköisesti perustyökaluksi - muokata valokuvista vaikka minkälaisia, vain oma mielikuvitus on rajana.


Valitettavasti tämän varsan kuva tuli tehtyä puhtaasti kokeilumielessä enkä siksi tajunnut ottaa kuvakaappauksia kuvankäsittelyn välivaiheista. Idea on kuitenkin täsmälleen sama kuin varsinaisen esimerkkikuvan työvaiheissa alla, mutta varsan kuvaan olen vain käyttänyt useita erilaisia siveltimiä (brush) ja varsinaiseen esimerkkiin vain yhtä.


Vaihe 1: Luo varmuuden vuoksi alkuperäisestä kuvasta kopio. Tämä tapahtuu Photoshopissa klikkaamalla hiiren oikealla näppäimellä Background-nimistä tasoa ja sitten valikosta vaihtoehtoa Duplicate Layer. Alkuperäinen taso jätetään hätävaraksi, jos päätetäänkin tehdä monimutkaisempi ja monitasoinen kuva, mutta nyt tason voi laittaa piiloon klikkaamalla tason kohdalla olevaa silmän kuvaketta.

Vaihe 2: Klikkaa uutta tasomaskia. Olen nimennyt uuden tason selvyyden vuoksi esimerkkiini muokattavaksi tasoksi. Kun tämä taso on valittuna, klikataan oikean sivupalkin alareunasta, numeron 2. vasemmalta puolelta kameraa muistuttavaa kuvaketta, joka lisää valittuna olevaan tasoon tasomaskin. Tasomaski näkyy alla olevassa kuvassa valkoisena suorakulmiona, joka on liitetty ketjukuvakkeella varsinaiseen valokuvaan.


Tasomaski toimii ikään kuin verhona alla olevan valokuvan päällä, ja verhon väristä riippuu, kuinka alla oleva valokuva näkyy verhosta läpi: Valkoinen tasomaski vastaa läpinäkyvää verhoa, jolloin koko kuva näkyy kuin maskia ei olisikaan.


Vaihe 3: Tässä tasomaski on maalattu maalipurkki-työkalulla kauttaaltaan mustaksi, joka on maskin tai verhon peittävyyden toinen ääripää ja peittää siis kaiken alleen.


Vaihe 4: Kun maskilla peitetty valokuva on lähtökohtaisesti piilossa, on aika vaihtaa maalipurkki-työkalu siveltimeen (brush) ja siveltimen väri valkoiseksi sekä alkaa valkoisella siveltimellä sutimalla kaivaa verhoiltua valokuvaa esille.

Jos haluat uudestaan piilottaa jonkin valkoisella siveltimellä näkyväksi maalaamasi kohdan, vaihda vain siveltimen väriksi jälleen musta ja maalaa mustalla piiloon haluamasi kohta.

Tasomaskiin saa lisää ulottuvuuksia muun muassa käyttämällä erilaisia ja erimuotoisia siveltimiä sekä vaihtelemalla siveltimen väriä: voit käyttää mitä tahansa väriä, mutta muista, että riittävän tummalla värillä saat valokuvaa häivytettyä ja riittävän vaalealla tuotua näkyväksi. Voit lisäksi tehdä yhdestä ja samasta alkuperäisestä valokuvasta monta tasomaskilla varustettua duplikaattia toistamalla tähänastisia työvaiheita tarpeen mukaan.

Jos tasomaskin reunat kaipaavat mielestäsi viimeistelyä, klikkaa tasomaskin suokakulmionmuotoista kuvaketta hiiren oikealla näppäimellä ja valitse Refine Mask. Näin aukeavasta ikkunasta pääset säätämään tasomaskin reunojen pehmeyttä tai terävyyttä, kontrastia ja siirtämään reunoja sisään- tai ulospäin.


Vaihe 5: Kun tasomaskaus on valmis ja haluat kuvaan värillisen taustan (ylemmissä työvaiheissa kuvan valko-harmaa-ruudullinen tausta tarkoittaa läpinäkyvää taustaa ja läpinäkyvän taustan säilyttäminen puolestaan vaatii lopullisen kuvan tallentamisen PNG-muodossa), luo uusi taso joko klikkaamalla hiirenkorvalla olevan paperin kuvaa (roskapöntön vieressä) oikean alareunan valikkorivissä tai yläreunan valikoista Layer → New → Layer. Vedä hiirellä tämä uusi taso tasomaskatun (Muokattu taso) tason alle, jotta uusi taso ei peitä varsinaista kuvaa, ja lisää haluamaasi väriä maalipurkki-työkalulla tälle uudelle tasolle. Ellet halua jatkaa kuvankäsittelyä edelleen, tasomaskattu valokuvasi on nyt valmis.

Tee muutama harjoituskierros, jos tasomaskien käyttäminen ei ole sinulle ennestään tuttua. Toistojen kautta työvaiheet iskostuvat mieleen ja erilaisia valokuvia tasomaskaamalla saatat saada uusia ideoita hyödyntää tasomaskeja omassa kuvankäsittelyssäsi. Lisäksi netti on pullollaan tasomaskausohjeita sekä videon kera että ilman, ja niistä kannattaa myös ammentaa ideoita, jos kaipaat lisähaastetta tai uusia työkaluja ja kikkoja käyttöösi.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Maisemat hyötykäyttöön


Niin paljon kuin pidänkin kesästä ja olen hehkuttanut kesäiltojen kuvauksellisia auringonlaskuja, täytyy näin lokakuussa todeta, että kuvauksellisia ja aivan upeita ovat ne syksyisetkin maisemat. Vaikka kaltaiseni vilukissa kärsii taas kylmettyneistä sormista ja varpaista, hytisee +10 asteessa bussipysäkillä ja suunnittelee vaihtavansa lämpimän nahkatakkinsa vielä lämpimämpään toppatakkiin, on myönnettävä, että onni on neljä vuodenaikaa ja niiden tuomat mahdollisuudet valokuvauksessa.

Minkälaisia syksyisiä maisemia tai upeita syksyn hetkiä sinä olet onnistunut tallentamaan valokuvaksi? Tässä postauksessa on pari omaa suursuosikkiani syyskuulta, ja olisi mahtavaa nähdä myös sinun suosikkejasi omista valokuvistasi. Kuvalinkit ovat siis oikein tervetulleita kommenttikenttään. Laitetaan valokuvausvinkkejä ja inspiraatiota jakoon!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ruskan keskellä

Kun syksyn kiireet ovat kovimmillaan, tuntuu välillä haastavalta järjestää aikaa harrastuksille. Olisi niin mukavaa päästä valokuvaamaan hevosia tai vaikka koiria kauniin ruskan keskellä, mutta kuinkas kävikään muun muassa tänä viikonloppuna: Lauantai-iltana ihailin ruskaa hoitohevoseni kanssa lenkkeillessäni ja sydämenkuvat silmissäni yritin painaa lenkkimme varrelta mieleeni paikkoja, joista saisi mahdollisesti ihania kuvia. Tuolloin ei tietenkään ollut kamera mahtunut mukaan lenkille, koska mottoni mukaan hevosen kanssa täytyy keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Tänään puolestaan auringonpaiste helli sekä kauneudellaan että lämmöllään ja houkutteli kameran kera reippailemaan. Tällä kertaa ruskakuvauksista puuttui sitten se nelijalkainen valokuvattava, mutta ei se mitään. Välillä on hyvä haastaa itseään ja astua epämukavuusalueelle, johon allekirjoittaneella kuuluu maisemakuvaus, eikä siihen tarkoitukseen sopiva laajakulmainen objektiivi ainakaan helpota asiaa: Kovasti haluaisin oppia ottamaan upeita maisemakuvia, mutta toistaiseksi olen saanut laulattaa suljinta aika monta kertaa saadakseni lopulta aikaan yhden mielestäni oikeasti onnistuneen kuvan. Ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Valokuvaaja Terho Mäkelää lainaten:
"Pääsääntönä voi myös sanoa, että yhden loistavan kuvan saamiseksi pitää ottaa satoja 'ei niin loistavia', eli räpsikää paljon ja vielä lisää."
Toisin sanoen harjoitus tekee mestarin, vaikka myös tuurilla on väliä. Lisää tämän päivän kaltaisia syyspäiviä, kiitos!


Kärsivätkö valokuvasi valkoisen taivaan syndroomasta riippumatta siitä, minkä värinen taivas olisi ollut kuvaushetkellä? Olet varmaankin kokeillut jo highlights-säädintä ja mahdollisesti myös vähentänyt valkoisen määrää (white-säädin), ja edelleen taivas näyttää kaikkea muuta kuin siniseltä. Jos kuvasi on raw-tiedostona, kokeile vinjetin lisäämistä. Omalla kohdallani tämä kikka on toiminut oikein hyvin ja mielelläni kuulisin myös sinun kokemuksistasi.


Vastavalo Vaikka kesä on jo selvästi vaihtunut syksyyn, 
myös kukkia löytyy vielä paikka paikoin valokuvattavaksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Studiokuvan kaltaista luonnossa


Hevosia valokuvaaville ohjeet studiokuvien ottamisesta tallin tai maneesin oviaukossa ovat varmasti enemmän tai vähemmän tuttuja. Aina tallin oviaukko ei kuitenkaan sovellu kuvauspaikaksi tai maneesia ei ole käytettävissä. Voisiko silti löytyä paikka studiokuvien kaltaisten valokuvien ottamiselle? Mahdollisesti.

Studiokuvia ottaessa ideana on saada kuvattavan kohteen tausta mahdollisimman tummaksi tai pimeäksi ja vain itse kuvauskohde valaistua asettamalla kuvattava oviaukkoon niin, että ulkoa tuleva valo valaisee vain kuvattavan kohteen. Tähän ei välttämättä tarvita oviaukkoja avuksi lainkaan, vaan samaa ideaa voidaan hyödyntää myös tallin ympäristössä:

1. Etsi kävelymatkan päästä pienenpieni metsäpläntti tai puiden keskittymä, jossa puut lehtineen muodostavat ikään kuin varjoisan tunnelin.

2. Jos valokuvaat esimerkiksi hevosta tai ratsukkoa, asettele kuvauskohde niin, että hevosen etupää ja ratsastaja/taluttaja ovat auringonvalossa ja hevosen takapää varjossa.

3. Kun olet tietokoneella suorittanut ensin tavanomaisen jälkikäsittelyn, on aika lisätä vinjettiä tarpeen mukaan ja yksittäisiä häiritseviä kohtia tumman taustan joukossa voi lisäksi tummentaa entisestään niin, että ne lopulta hukkuvat taustaan. Jos taas tuntuu, että jokin osa kohteesta - esimerkiksi ruunikon hevosen harja tai otsatukka tai hevosen korvat - on jäänyt liian tummaksi, saa vaalentavalla tai varjoja avaavalla työkalulla tällaisia kohtia paremmin esiin taustasta.

Vaihtelu virkistää ja miljöössä studiokuvia muistuttaviin kuviin saadaan lisää mielenkiintoa kiinnostavalla taustalla, kuten yllä olevassa kuvassa parivaljakon taustalla näkyvällä vanhalla ulkorakennuksella. Jos hevosenpäät tummalla taustalla alkavat tulla jo korvista ulos studiokuvien ollessa aika ajoin erityisesti pinnalla, voi kuviin saada toivottua vaihtelua viemällä kuvaustilanteen ulos luontoon.

Jos ja toivottavasti kun innostut kokeilemaan studiokuvia luonnossa, käythän jättämässä kommentin, miltä tällainen kuvausidea tuntui ja kuinka onnistuit, sekä linkin ottamaasi valokuvaan. Olisi hienoa nähdä, minkälaisia kuvia erilaisissa talliympäristöissä saadaan aikaan!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Vastaa kyselyyn manuaaliasetuksista

Olen huomannut, että yksi valokuvauksen suurimmista kompastuskivistä tuntuu olevan manuaaliasetusten säätäminen. Kun on kolme liikkuvaa ja toisiinsa vaikuttavaa osaa, joihin puolestaan vaikuttaa moni eri asia aina valonmäärästä kuvauskohteeseen, voi juuri käsillä olevaan tilanteeseen sopivan f-aukon, valotusajan (suljinaika) ja ISO-arvon valitseminen tuntua liian monimutkaiselta tehtävältä. Kun tämän kolmikon kanssa oppii pelaamaan, manuaalisäätöjen muuttaminen haluttuun suuntaan on loppujen lopuksi melko yksinkertaista: ikään kuin kolme muuttujaa sisältävää yhtälöryhmää pyörittelisi mielessään, mutta kyse on pikemminkin loogisesta päättelystä kuin yhtälöryhmän ratkaisemisesta numeerisesti.

Olen kirjoittanut f-aukon, valotusajan ja ISO-arvon muodostamasta kolmikosta ja valokuvauksen "pyhästä kolminaisuudesta" viimeksi reilu kaksi vuotta sitten postauksessa Valovoimaisia aukkoja. Tuolloin olin itsekin vielä siinä tilanteessa, että yritin ymmärtää, mikä säätö vaikuttaa mihinkin, mutta kokonaisuudessaan manuaaliasetusten säätäminen valkeni minulle vasta puolisen vuotta myöhemmin hankittuani ensimmäisen järjestelmäkamerani ja päästyäni toden teolla kokeilemaan, kuinka kolmikko toimii.

Koska tämän vuoden aikana niin monen valokuvia ottavan suunnalta on tullut palautetta, että he saattaisivat käyttää manuaaliasetuksia, jos vain osaisivat, päätin kirjoittaa aivan uuden postauksen aiheesta. Tarvitsisin kuitenkin sinun apuasi, jotta osaan avata niitä juuri sinusta hankalilta tuntuvia seikkoja manuaaliasetuksissa. Niinpä olen tehnyt lyhyen kyselyn, johon toivon sinun vastaavan:


Paljon kiitoksia kyselyyni vastaamisesta!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

"Bloggaajasta Ammattilaiseksi"

Syksy tuo usein tullessaan jotakin uutta. Toisilla tämä uusi asia liittyy tavalla tai toisella koulunkäyntiin, toisilla harrastuksiin tai johonkin aivan muuhun. Myös minä olen yllättänyt itseni olemalla jälleen jonkin aivan uuden asian äärellä. Tämä uusi asia kiteytyy sanoihin "Bloggaajasta Ammattilaiseksi", lyhyesti vain BA.

Oletko koskaan ollut verkkokurssilla tai -valmennuksessa? En minäkään ennen tätä viikkoa. Viikko sitten päätin ottaa härkää sarvista ja pohdittuani asiaa yön yli ilmoittauduin Bloggaajasta Ammattilaiseksi -kurssille. Lyhyesti ja ytimekkäästi kurssin ideana on tulkintani mukaan valmentaa harrastelijabloggaajista ammattilaisia, jos vain osallistuja näin haluaa ja on valmis tekemään riittävästi töitä muutoksen eteen. Ennen kaikkea kurssi haastaa osallistujia pohtimaan, miten tehdä omasta blogista vielä parempi, mihin asioihin kannattaa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja millä keinoilla blogiaan voi kehittää haluamaansa suuntaan. Ylipäätään kurssi herättelee pohtimaan, mikä tekee blogista hyvän. Vaikka 12-viikkoisesta kurssista on vasta ensimmäinen viikko takana, ovat silmäni auenneet monessa suhteessa ja kehitettävää on valtavasti. Niinpä tämän blogin kehitystyö alkaa nyt, ja seuraavien 12 viikon aikana selvinnee, kuinka totaalinen remontti blogissa on tarpeen. Yksi on kuitenkin varmaa: hyviä blogeja ei kirjoiteta vain itseä varten, ja jatkossa tämänkin blogin on tarkoitus palvella nykyistä enemmän lukijoitaan - siis juuri sinua siellä ruudun toisella puolella - ja olla jotain aivan muuta tai ainakin paljon enemmän kuin kirjoittajansa blogimuotoinen oppimispäiväkirja tai portfolio. Itse asiassa myös Suvililja.netin muut somekanavat, Facebook-sivu ja Instagram-tili, joutuvat suurennuslasin alle ja kehitystyön kohteiksi.

En malta odottaa, että pääsen soveltamaan kaikkea BA-kurssilla oppimaani, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että muutoksia parempaan suuntaan ei saada aikaan yhdessä yössä. Hetkittäisestä blogihiljaisuudesta huolimatta pinnan alla tapahtuu senkin edestä: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pysykäähän siis kuulolla!

P.S. Hevosblogien parissa kuulee usein todettavan, että blogien kulta-aika on ohi. Tämän viikon aikana olen oppinut muun muassa sen, että itse asiassa blogien kulta-aikaa eletään parhaillaan, vaikka hevospuolella ei tähän tunnuta uskovan. Ehkä tähän olisi aika tehdä muutos. Jos muut kuin hevosiin liittyvät blogit pystyvät siihen, pystyvät kai hevosten ympärille keskittyvät blogit samaan?


Jos teemme aina asiat samalla tavalla, pääsemme samanlaiseen lopputulokseen kuin ennenkin.
Jos tavoittelemme toisenlaista lopputulosta, meidän on muutettava jotakin toimintatavoissamme.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kuvankäsittelyn ammattilaisten oppiin

Mitä tuumaisit, jos pääsisit kolmeksi päiväksi ammattivalokuvaajan ja kuvankäsittelijän oppiin - ilmaiseksi?

Morgan Burks on luonnonvaloa hyödyntävä, muotokuviin erikoistunut valokuvaaja Nevadan Las Vegasista. Valokuvauksen lisäksi Burks tekee editointityökaluja ja opetusmateriaalia valokuvaajille sekä järjestää erilaisia kursseja myös verkossa. Vaikka Burks on yrittäjä ja siten hänen tuotoksiaan saa pääasiassa käyttöönsä rahaa vastaan, maksullisten työkalujen ja oppaiden lisäksi hän tarjoaa myös ilmaisia juttuja, muun muassa presettejä Lightroomiin ja valmiita toimintoja (action) Photoshopiin.

21.9.2016 alkaa kolmen vuorokauden jakso nimeltä Photoshop & Lightroom Week, jonka aikana tapahtumaan mukaan ilmoittautuneet pääsevät ilmaiseksi katsomaan Burksin ja hänen yhteistyökumppaninsa, Heather Fordin, opetusvideoita Photoshopin ja Lightroomin käyttöön liittyen. Jos kiinnostuit tällaisesta mahdollisuudesta, käy pian ilmoittautumassa tästä linkistä!

P.S. Kalenterimuistutusta tapahtumasta kirjoittaessa on syytä ottaa huomioon, että 72 tuntia eli kolme vuorokautta kestävä tapahtuma lienee ajoitettu Las Vegasin eikä suinkaan Suomen ajan mukaan, joten tapahtuma sekä alkaa että loppuu keskellä päivää Suomen ajan mukaan: laskujeni mukaan Las Vegasissa vuorokausi vaihtuu klo 13 Suomen aikaa.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Ratkaisu kaikkeen? #hyvänmielentaidot

Olen osallistunut hyvin laiskasti SRL:n jäsenilleen järjestämiin tapahtumiin. Itse asiassa en ole muistaakseni osallistunut yhteenkään, vaikka alkuvuodestakin kai jollekin luennon tapaiselle olisi ollut mahdollista osallistua. Tuolloinkaan ei vain kysyntä ja tarjonta kohdannut niin suuressa määrin, että olisin nähnyt vaivaa ja järjestänyt ohjelmani niin, että olisin päässyt paikalle: kun on riittävästi tekemistä ilman vapaa-ajan toimintaakin, ei tule viimeisillä voimillaan raahauduttua paikalle, ellei kyseessä ole jokin niinsanotusti pakko kokea -tilaisuus.

Ensimmäistä kertaa ratsastusharrastukseni aikana täytyy todeta, että nyt SRL yllätti hyvin iloisesti ja aivan syyskuun lopussa järjestettävään aikuisratsastajien hyvinvointi-iltaan on todellakin pakko päästä kuuntelemaan. Illan teemana on kokonaisvaltainen hyvinvointi, ja Hyvän mielen taidot -kirjan kirjoittanut tietokirjailija ja muutosvalmentaja Maaretta Tukiainen toimii illan pääasiallisena luennoitsijana. SRL:n kutsun innostamana päädyin myös selaamaan Tukiaisen nettisivuja ja tutustumaan Hyvän mielen taidot -kirjaan ja lopulta tilaamaan sen itselleni (*): eihän hyvää mieltä voi koskaan olla liikaa, ja toisaalta tietynlainen kannustus ja rohkaisu tärkeitä asioita tavoitellessa ei olisi sekään pahitteeksi. Innostuinpa hyvän mielen taidoista niin paljon, että tilasin itselleni samantien sekä kirjan että kortit - self-helppien ystävä selvästi vauhdissa - ja, kun oli kerran inspiraatiotakin tarjolla korttien muodossa, ei sitäkään voinut jättää tilaamatta. Laskujeni mukaan elämässäni tapahtuu siis selvä parannus kahden tai neljän kuukauden aikana riippuen siitä, ehdinkö ja jaksanko opiskella hyvän mielen taitoja joka päivä vai vain joka toinen päivä. Koska molemmilla tavoilla asiat on opiskeltu tämän vuoden aikana, ensi vuosi näyttää erityisen valoisalta. Haaveet ja unelmat, täältä tullaan!

(*) Tässä kohtaa on myönnettävä, että Googlen laulattaminen ja Take a Breath -blogista löytämäni alennuskoodi helpottivat ostopäätöksen tekemistä. Kirjaston kautta Hyvän mielen taidot -kirjaa ei saa käsiinsä vielä pitkään aikaan, mutta ostamalla oman kappaleen kirjaan ja kortteihin pääsee tutustumaan viikossa tai kahdessa. Tosin inspiraatiota saa odotella hieman kauemmin, sillä nämä kortit eivät ole käsittääkseni vielä ilmestyneet.


Kuntoilun sai hetkeksi unohtaa, kun syysflunssa lopulta nujersi ja kaatoi sängyn pohjalle. Hyvän 
mielen taitojen opiskelu onnistunee makuuasennossakin, vaikka mielelläni olisin jatkanut sitä myös
 kynttilänvalosta, kauniista kukista ja lasitetusta parvekkeesta nauttien. Ja koska hyvän mielen taidot
 parantavat kaikkien muiden positiivisten vaikutustensa lisäksi vastustuskykyä sairauksia vastaan,
 tämä jäänee viimeiseksi flunssakseni, jos vain opiskelen riittävän ahkerasti. Hyvästi ikävät pöpöt!

tiistai 16. elokuuta 2016

Perheonnea


Vai olisiko osuvampi otsikko "Äidin rakkautta"?


Pienokaiset eivät aina ole helppoja tarpeineen, vaatimuksineen ja oikkuineen.


Äidit ovat kuitenkin ymmärtämisen mestareita - siitäkin huolimatta, 
että ymmärrys ja kärsivällisyys ovat ajoittain koetuksella.


Välillä yhteiselo sujuu kuin tanssi ja voi nauttia elosta rinnakkain yhteisen ruohotupsun äärellä.


Toisinaan taas tuntuu, että jälkikasvun pääasiallinen tehtävä 
on äitinsä hermojen koetteleminen kaikin mahdollisin keinoin.


Tarpeen vaatiessa äidin taakse voi vetäytyä piiloon ja 
kurkistella selusta turvattuna, ulkomaailman uhilta suojassa...


...tai kokeilla omia honteloita jalkojaan ja luottaa siihen, että äiti kyllä pitää omiensa puolia.


Äiti myös ruokkii lapsensa, ja vatsa täynnä...


...jaksaa taas juosta härnäämässä niin äitiä kuin kavereitakin.


Jälkikasvun temmeltäessä äiti voi hyvässä lykyssä saada itselleen hengähdystauon...


...tai päästä jopa nauttimaan muiden äitien seurasta.


Silloinkin täytyy toki olla silmät selässä ja vähintäänkin toinen korva kohti lapsukaista, jotta...


...tämä voi turvallisin mielin seikkailla ja tyydyttää ääretöntä uteliaisuuttaan.

"Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." (1. Kor. 13:7) Kuulostaa aivan äidiltä.

perjantai 12. elokuuta 2016

Mietteitä ratsastajana kehittymisestä

Blogia perustaessani vannoin mielessäni, että ratsastus itsessään ei kuulu niiden aihepiirien joukkoon, joista kirjoitan, ellei se sitten liity jollakin tavalla valokuvaukseen. Sitten tein ensimmäisen poikkeuksen, kun kirjoitin "Mainosta ratsastuskouluasi/talliasi ja seuraasi" -postauksen. Toinen poikkeus aasilla ratsastamisen yhteydessä oli jo helpompi tehdä, ja kesän aikana olen lopulta kallistunut siihen tulokseen, että miksikäs ei: Olen vain tavallinen hevosharrastaja ja tieto- ja taitotasoni sen mukainen, mutta vuosien mittaan olen havahtunut siihen, kuinka vain tuntiratsastajana ratsastusharrastus on jäänyt kovin yksipuoliseksi. Olisin kaivannut jotakin lisää, kuinka olisin saanut harrastuksestani enemmän irti, ja vasta nyt voin todeta päässeeni oikealle tielle. Tiedän, että kaltaisiani on varmasti muitakin ainakin aikuisharrastajien keskuudessa. Ettei jokaisen tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, päätin jakaa ajatuksiani ja hyviksi kokemiani juttuja muillekin. Siinä, missä valokuvauksen parissa blogissa syntyy parhaimmillaan keskustelua, ideoita ja ajatuksia, jotka innostavat ja saavat ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, toivoisin jotakin vastaavaa myös ratsastukseen ja hevosiin liittyen: kehittymistä hevosharrastajana ja ratsastajana kun voi edesauttaa, jos vain tietää, mihin suuntaan pitäisi kulkea.

Minua on viime vuosina ratsastuskouluissa kiusannut usein tunne, etten opi niin paljon kuin haluaisin ja voisin oppia. Välillä on aikoja, jolloin tuntuu, etten yksinkertaisesti opi mitään uutta. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mitään opittavaa, päinvastoin opeteltavaa ja varaa kehittyä on koko loppuiäksi ja siltikin kehityskaari jää kesken. Vuokrahevosen myötä tajusin, että ainakin yksi syy minua kiusanneeseen tunteeseen liian hitaasta kehityksestä oli se, että ratsastuksen opetteleminen oli kaikkea muuta kuin kokonaisvaltaista: olin oppinut tekemään sen, mitä ratsastustunnilla erikseen käskettiin, mutta en ajattelemaan itse. Vasta, kun havahduin tähän, opettelin käyttämään omia aivojani myös ratsastaessani ja muuten hevosten kanssa toimiessani ja aloin miettiä, miksi teen vuokrahevoseni kanssa niin kuin teen tai miksi jokin tietty asia tehdään tietyllä tallilla tai tietyn hevosen kanssa tietyllä tavalla, huomasin alkaneeni taas oppia. Otin asioista selvää, mietin syitä ja seurauksia sekä tavoitteita ja keinoja päästä toivottuun lopputulokseen. En väitä, ettenkö olisi koskaan aiemmin tehnyt mitään näistä - kyllä olen - mutta en ole aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys ihmisellä itsellään on myös hevosten kanssa toimimisen ja ratsastuksen oppimisessa, ja oppimisessa ihmisen oma rooli vain korostuu, kun ei ole mahdollisuutta joka hetki päästä harjoittelemaan asioita hevosten kanssa. Ajatuksena tämä ei ole mikään uusi, sillä monia asioita oppii vain tekemällä. Toisten asioiden oppimisessa vain oppijan oma rooli ja vastuu omasta oppimisestaan korostuu: ratsastustakin oppii toki ratsastamalla, mutta oppimista voi edesauttaa ja tehostaa huolehtimalla siitä, että on itse mahdollisimman vastaanottavainen ja edellytykset kehittymiseen ovat kunnossa.

Muutama vuosi sitten olin kuuntelemassa silloisen ratsastusseurani järjestämää luentoa, jossa henkisen hyvinvoinnin valmentaja ja joogaohjaaja Katri Syvärinen esitteli henkistä hyvinvointia ratsastajan näkökulmasta. Tuolloin innostuin siitä, kuinka suuri merkitys omilla ajatuksilla voi olla, oli kyse sitten urheilusta tai vaikka arkipäivän tilanteesta. Sen sijaan vasta viimeisen vuoden sisällä olen toden teolla sisäistänyt, että myös fyysinen hyvinvointi ja hyvä kunto edesauttavat ratsastuksessa kehittymistä. Ei tämäkään sinänsä ole edes minulle mitenkään täysin uusi ajatus, mutta nähtävästi eri asioiden merkitysten hoksaaminen ottaa oman aikansa: siinä, missä esimerkiksi jalkapalloa tai yleisurheilua harrastavalle ratsastajalle nämä voivat olla päivänselviä asioita, näin ei välttämättä ole ikänsä viulua soittaneelle ratsastusharrastajalle, jonka kunto harvemmin loppuu kesken ratsastustunnin aikana.

Ratsastajan fyysinen kunto on ollut ainakin Hippos-lehdissä jossain määrin tapetilla, ja viime kauden tapaan SRL:n kuntohaaste potkaistiin jälleen elokuun ensimmäisenä päivänä käyntiin. Kaikesta kuntoilutohinasta innostuneena minäkin olen alkanut kiinnittää kuntoiluun aiempaa enemmän huomiota, vaikka työ- ja tallimatkapyöräily pitävät huolen siitä, että hyötyliikuntaa tulee harrastettua melko kiitettävästi. Vaan sattuipa silmiini jossain lukemassani artikkelissa, ettei pyöräily olisikaan paras mahdollinen kuntoilutapa ratsastajalle. Niinpä aloin tutkia, mitkä urheilulajit sitten edesauttaisivat ratsastusharrastuksessa kehittymistä, ja Sporttikaupasta löytyi mielenkiintoinen opas juuri minulle: "Ratsastajan Kunto-opas", eikä hintakaan hirvittänyt (vielä toistaiseksi 6 € / kpl).

Ratsastajan kunto-opas on nyt lähes tulkoon luettu, ja voin lämpimästi suositella sitä. Oppaassa tutustutaan ensin ratsastuksen perus- ja lajitaito-ominaisuuksiin sekä ratsastukseen urheilusuorituksena ja mitä suoritus vaatii ratsastajalta. Kun lajin vaatimukset ovat tiedossa ja suht kirkkaina mielessä, pureudutaan ratsastajan senhetkiseen kuntoon ja esitellään keinoja kunnon ylläpitämiseksi ja kohottamiseksi. Koska tasapaino, kehonhallinta ja liikkuvuus ovat ratsastuksessa tärkeässä osassa, oppaassa ohjeistetaan kuvien kera, minkälaisilla harjoituksilla näitä voisi kehittää. Oppaasta löytyy jopa valmiiksi suunniteltu kunto-ohjelmaesimerkki 12 viikolle sekä kaipaamiani venyttelyohjeita ratsastajan tarpeisiin räätälöitynä. Kyllä nyt kelpaa!


Mikä hienointa, pyrkimys kehittyä ratsastajana voi itse asiassa näkyä positiivisesti myös monella muulla elämänalueella: oppimaan oppimista, mielenhallintaa ja henkistä hyvinvointia sekä kuntoa ja fyysistä hyvinvointia kun tarvitaan myös arjessa, kuuluivat hevoset siihen tai eivät. Kun kiinnostuksenkohde motivoi tarttumaan tuumasta toimeen, tulee huomaamatta lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla. Kätevää, eikö?

torstai 11. elokuuta 2016

Suloisia eläinlapsia


Käydessäni viime kuussa tutustumassa aaseihin Tuulensuussa, pääsin aasiratsastuksen lisäksi tekemään lähempää tuttavuutta tämän kesän muuli- ja aasivarsojen kanssa. Viime kesänä ponivarsa emänsä kanssa jäi lähtemättömästi mieleen, kun taas tänä vuonna varsakesä on koostunut hieman toisenlaisista varsoista mutta syötävän suloisista sellaisista joka tapauksessa. Mitä kesä olisikaan ilman suloisia eläinlapsia!


Tuulensuussa tapaamani varsat olivat varsin seurallisia tapauksia, etenkin tuttujen ihmisten kanssa.



Aasivarsa Eetu, varsajoukkion pienin ja söpöin (jos minulta kysytään). Mitähän 
mies olisi tuumannut, jos olisin palannut illalla kotiin tällainen otus kainalossani?


Muuli- ja aasivarsojen uteliaisuus oli loputon, ja ihmisten 
seurassa tyydytettiin sekä uteliaisuutta että rapsutustarvetta.


Muulivarsa Manu, aasiori Elviksen ja postauksen kuvissa vilahtavan kirjavan hevostamman varsa


Nuoresta iästään huolimatta tämä pikkuinen muuli oli itse asiassa kasvanut jo melko isoksi: aasivarsakaverit 
olivat jääneet selvästi kasvupyrähdyksessä jälkeen, eikä kokoero taida koskaan tästä kaventua.


Hurmaavan pusupoika-Manun ensiaskelia voi käydä katsomassa Kaisan Muuliprojekti-blogissa.


Leikkimisen ja kavereiden härnäämisen tiimellyksessä täytyy välillä pitää taukoja ja 
vetää hetki henkeä. Silloin on hyvä tarkkailla ympäristöä pienen välimatkan päästä.


Ulkoiselta olemukseltaan kuin hevosvarsa. Vain korvat paljastavat, että kyseessä onkin muuli.



Ruskea aasivarsa Väinö, jonkin  verran harmaata Eetua vanhempi ja isompi


Manu tarjoaa Muuliprojektin Kaisalle kuvausavustajan palveluksiaan rapsuttelujen lomassa



"Kun nelijalkaisia kavereita on härnätty riittävästi, on ihmisten vuoro", tuumii Eetu.


Kun härnääminen menee liian pitkälle, on jäähyn aika. Tässä näkyy myös lapsena 
hevostietokirjoista tutuksi tullut, oikeaoppinen tapa pitää varsoja sylissä.


Välillä täytyy muistaa syödä, jotta jaksaa taas temmeltää.


Väinö taisi olla varsajoukon rauhallisin ja viihtyi milloin kenenkin kainalossa rapsuteltavana.



Ei myöskään jäänyt epäselväksi, kenellä rapsuttajista oli erityisen tärkeä rooli pienen aasin laumassa.



Pieni paholainen muisti käydä vuorotellen jokaisen luona, milloin 
vain rapsuteltavana ja halailtavana, milloin kiusaamassa.


Välillä piti vähän muistutella, minkälainen käytös on 
aasille suotavaa, vaikka Eetu itse rohkeni olla eri mieltä.




Kaikkea täytyy haistella ja silloin tällöin myös maistaa.


Aaseista, muulista ja hevosesta koostuvan lauman jatkona 
oli siipikarjaa rotukanoista kalkkunoihin ja hanheen.



Isojen aasipoikien tarha oli muiden aasien ja muulivarsan tarhan vieressä. Pojat seurasivatkin silmä kovana omalta puoleltaan aasityttöjen ja näiden jälkikasvun edesottamuksia. Kuvasta näkyy myös eri aasirotujen kokoero: vasemmalla mammuttiaasi Tomppa ja oikealla varsojen aasi-isä Elvis, joka on tavalliseksi aasiksi melko iso.


Leikkikavereita oli riittämiin, eikä perimällä ollut suurta merkitystä: 
aasi kelpasi hyvin muulin leikkikaveriksi ja toisinpäin. 


Ihka eläviä kalkkunoita. Kaupunkilaisen silmille harvinainen näky!


Leikkiminen varsakavereiden ja seurustelu vieraiden kanssa kävi niin voimille, että pikkuinen Väinö
 väsähti ihan totaalisesti. Siinä kohtaa oli vieraidenkin korkea aika alkaa suunnitella kotiinlähtöä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...