maanantai 2. marraskuuta 2015

Ammattilaisen ja harrastelijan ero?

Mieheni kävi jokunen viikko sitten ottamassa passikuvat. Mietimme etukäteen, millaistahan runkoa ja objektiivia ammattivalokuvaaja käyttää passikuvia ottaessaan ainakin Suomen mittakaavassa suuren valokuvausliikeketjun studiossa. Arvelin, että ammattilaisella on käytössään tuhansien eurojen kalusto: varmasti täyden kennon runko ja valovoimainen objektiivi. Valokuvaaja oli ystävällisesti vastannut mieheni uteluihin kuvauskalustosta ja todennut rungon olevan Canonin 1100D ja objektiivin kittilinssi. Se siitä kalliista kuvauskalustosta, joka ei ollut täyttä kennoa tai valovoimaista objektiivia nähnytkään. Kalustosta huolimatta passikuvat onnistuivat oikein hyvin. Mikä erottikaan tässä kohtaa ammattilaisen harrastelijasta, vaikka harrastelijalla olisi käytössään ammattitason rungot ja objektiivit ja ammattilaisella harrastelijalle suunnatut vastaavat? Valaistus. Ammattilainen osasi hyödyntää studiossaan salamalaitteita, heijastimia ja muita kuvattavan kohteen valaisemiseksi käytettäviä härpäkkeitä, joiden käyttöä harrastelija ei välttämättä hallitse alkuunkaan. Siinä, missä ammattilainen rakentaa kuvausolosuhteet otollisiksi onnistuneille kuville (ja hyvässä lykyssä selviää kokonaan ilman kuvankäsittelyä), moni harrastaja joutuu näkemään saman vaivan jälkikäteen käsitellessään kuvia tietokoneella ja lisätessään muun muassa valotusta tai vähentäessään varjoja.

Olin havainnosta ammattilaisen ja harrastelijan välillä vaikuttunut. Pääasiassa hevosia kuvanneena ammattilaisten valaisutekniikat eivät ole tuntuneet tärkeiltä, sillä hevosten kanssa salamaa ei oikein sovi käyttää ja heijastimien ynnä muiden asetteluun ei ole aikaa, kun hevonen ja koko kuvaustilanne on jo mennyt ennen kuin oheislaitteet ovat paikoillaan. Jos kuitenkin mielii laajentaa osaamistaan ja siirtyä enemmän sisäkuvauksiin (ehkä jopa oikeaan valokuvausstudioon), valaisuun on syytä kiinnittää enemmän huomiota: ei riitä, että hokee mantraa luonnonvalon kauneudesta ja erinomaisuudesta, kun talven lähestyessä sekin vähenee koko ajan. Valaistustekniikoiden opettelemisessa riittäisikin haastetta ensi vuodeksi.

Vuosi lähenee loppuaan kovaa vauhtia. Oletteko jo tehneet valokuvaussuunnitelmia ensi vuodelle? Mitä uutta haluaisitte oppia tai onko teille tarjoutunut uusia harjoitusmahdollisuuksia? Jos asiat järjestyvät kerrankin suunnitelmien mukaan, uusi vuosi (ja uudet kujeet!) tuo allekirjoittaneelle ainakin lisää koulutusmahdollisuuksia valokuvauksen parissa ja vie jalan valokuvausstudion oven väliin. Vastapainoksi jostakin täytyy toki luopua, jotta jotakin toista hyvää saa tilalle, mutta odotan luopumisen tuskasta huolimatta innokkaasti ensi vuotta: muutokset ja uudet tuulet ovat tervetulleita!


Voi olla, että edes lähimmälle esteelle ei olisi salama yltänyt - tai sitten olisi tarvittu oikein erityisen tehokas salama. Onneksi elokuun loppupuolella vielä alkuillastakin pärjäsi luonnonvalolla, mutta näin marraskuussa alkuillan hämäryys on jo aivan toista luokkaa. Koska salama ja hevoset eivät sovi yhteen, hevoskuvaukset on sovitettava luonnonvalon mukaan.

12 kommenttia:

  1. Normaali passikuviin käytettävä valaisu on tosi simppeli rakentaa. Meillä oli 4h aikaa koulussa varattuna siihen, että opeteltiin salaman kytkentä, johdot ja niiden kohtelu, salaman käyttö koulun studion ulkopuolella ja perus kolmipistevalaisun rakentaminen. Ja sen jälkeen kuvattiin ja kokeiltiin miten käy jos valaisua lähtee muokkaamaan.

    Nykyään harrastelijat voi jopa olla helposti sitä ammattilaista parempiakin. Ennemmin sanoisin, että ammattilainen saa työstään palkkaa ja tekee sitä tulonsaantitarkoituksessa. Harrastelija ei. Etenkin valokuvauksessa se raja toki on todella häilyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura, kommentistasi! :)

      Missä koulussa opetellaan noita kaikkia asioita salaman käyttöön liittyen ja vielä studiossa? Valokuvaus- ja media-assistentti -kouluissa varmastikin, mutta niistä lienee tarkoitus valmistua pikemminkin alan ammattilaisia kuin puhtaasti harrastajia. (Toki nyt huomaan, että olisin ehkä voinut määritellä, kenet miellän ammattilaiseksi ja kenet en, mutta siitä saisi varmaan väännettyä yhden kokonaisen postauksen verran mietteitä.) Uskon, että pelkät passikuvat saa otettua yksinkertaisia valaisutekniikoita käyttäen ja ne on mahdollista oppia lyhyessäkin ajassa. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka suurella osalla puhtaasti harrastajista on ensinnäkään mahdollisuutta päästä opettelemaan ohjatusti valmiiseen studioon, josta tarvittavat välineet löytyvät, ja toisekseen löytyisi omasta takaa välineitä osaamisen lisäksi niin, että pystyisi koska tahansa laittamaan studiokuvaussession pystyyn. En ole itse törmännyt tietääkseni vielä yhteenkään harrastelijaan, jolta tämä kaikki onnistuisi. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö tällaisia harrastajia voisi olla, ja jos on, minua saa totta kai sivistää linkkien kera: mielelläni tutustuisin tällaisten ihmisten kuvagallerioihin tai vaikka sitten yksittäisiin kuviin.

      Kyllä vain, ainakin tietyissä aihepiireissä harrastajat voivat hyvinkin pestä ammattilaiset valokuvien hyvyydessä: hevoset ovat tästä erinomainen esimerkki, kun ei riitä, että on vehkeet ja vempaimet ja taito käyttää niitä, vaan lisäksi täytyy tuntea hevonen kuvauskohteena. Omien havaintojeni perusteella esittäisin kuitenkin varovaisen väitteen, että ammattilaiset (varsinkin ne alan kouluja käyneet) osaavat käyttää erilaisia tekniikoita monipuolisemmin kuin tavallinen harrastaja, joka on itse opetellut omista lähtökohdistaan (kenties tarpeista tai kiinnostuksenkohteista kummuten) erilaisia taitoja ja kaivanut esiin tietoja. En ole itse luovan alan kouluja käynyt, mutta voisin kuvitella, että niissäkin opetetaan erilaisia taitoja ja tekniikoita, joita on ehkä helppokin hyödyntää sen jälkeen, kun niiden olemassaolosta tietää ja tietää vielä, miten ne toimivat ja kuinka niitä hyödyntää. Lisäksi voisin kuvitella alan koulutuksen tarjoavan sellaisen pohjan ammattilaisen kehittymiselle ja osaamiselle ylipäätään, että harrastelija saa kyllä hetken opetella itsekseen päästäkseen samaan.

      Siltä varalta, että selostin turhan pitkästi ja epäselvästi, yritin siis sanoa, että harrastelijan ja ammattilaisen erona lienee myös monipuolisuus: Harrastaja voi pestä yksittäisessä osa-alueessa ammattilaisen mennen tullen. Peseekö harrastelija myös monipuolisuudessaan ammattilaisen? Epäilen, mutta esimerkkien kera minun saa mielellään osoittaa olevan väärässä :)

      Yhdyn näkemykseesi siitä, että harrastelijan ja ammattilaisen erona on lisäksi mainitsemasi seikat, että jälkimmäinen myöskin pyytää tekemästään työstä kunnon korvauksen ja tekee sitä todellakin työkseen, mutta harrastaja pyytää vaivanpalkaksi lähinnä vähän taskurahaa. Tästäkin aiheesta saisi kirjoitettua kokonaisen - ellei useammankin - postauksen, ja siksi rajasin tämän postauksen käsittelemään vain valaistustekniikoita passikuvaus esimerkkinä. Toki tämänkin taustaoletuksen olisi voinut kirjoittaa näkyville, mutta saadaanpahan nyt sitten enemmän keskustelua aikaan ;)

      Kiitos, Laura! :)

      Poista
  2. Me otimme vaimon kanssa passikuvat itse, Nikon D5300 rungolla, 35mm objektiivilla ja kahdella salamalla joista kamerassa kiinniolleessa oli softbox,
    Kuvauspaikkana oli eteisen nurkka, jossa valkoinen seinä. muuta jälkikäsittelyä ei tarvittu kuin muuttaminen poliisilaitoksen vaatimuksiin.
    Muista salamalla otetuista kuvistani näyte täällä http://moottorikuvia.blogspot.fi/2015/10/salaman-kanssa-otettuja-kuvia.html, niistä näkee kyllä aika selvästi että tarvitsen viel yhden salaman ja ainakin yhden salamajalustan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja rohkaisevasta esimerkistä! Jospa sitä itsekin kokeilisi ottaa passikuvat kotona, kun niille tulee seuraavan kerran tarvetta: Silloin toivon mukaan asumme jo seuraavassa paikassa, jossa ehkä valkoista seinää löytyy enemmän kuin nykyisestä asunnosta, jossa tyhjä tila myös ylöspäin on pyritty hyötykäyttämään mahdollisimman tehokkaasti, ja ehkä ensimmäinen salamakin on hankittuna, ettei tarvitse turvautua valaistuksen hätävararatkaisuihin (lue: taskulamppuvirityksiin, jotka ovat kyllä olleet yllättävän toimivia) ja salamakenkään kiinnitettävään ledilamppuun :)

      Kiitos, tutustunkin tarkemmin kuviisi. Salaman vaikutus kuviin jäi heti kakkoseksi, kun huomio kiinnittyi tuttuakin tutumpaan tiiliseinään Dartin taustalla. Autot ovat siitä mukava kuvauskohde, etteivät ne ole salamanvälähdyksistä moksiskaan ja kerran pysäköity auto useimmiten myös pysyy paikoillaan. Toisaalta Silkkitehdas nurkkineen on kyllä niin hämärä kuvauspaikka, että salama(t) on kuitenkin ihan hyvin valaissut sekä itse autoa että sen lähiympäristöä. Kiitos linkkivinkistä kuviesi ja blogisi pariin! Täytyykin tutkia, mitä muita salamakuvia että kuvia tutuista nurkista blogistasi löytyy :)

      Poista
  3. Se kameran omakin salama on muuten ihmeen monikäyttöinen, kun siihen vain laittaa valonheijastimia/suodattamia (vai mitä ne nyt on). Muutaman kerran on salama pelastanut mustataustaisten kuvian kanssa kun valo ei ole vain millään riittänyt.

    Minun valokuvaussuunnitelmat painottuvat enemmän tuonne kuvatuotteiden pariin. Sain juuri käytyä paikallisessa mainostoimistossa sopimassa canvas & printtien teettämisestä :D Vaikka teettäminen on kalliimpaa kuin esim ifolorilla, joka tekee sarjatuotannolla, ei tarvitse olla enää tiettyjen kuvasuhteiden orja. Vielä pitäisi vain opetella kuinka kuinka saan kuvat cmyk-profiiliin rgb:n sijasta, painokoneet kun käyttävät tuota samaa toista profiilia. Tällähetkellä kyllä pahasti näyttää että pitäisi päivittää lightroom 6-versioon, jotta cmyk-profiilin tarkastelu toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun 6D:ssä ei ole lainkaan salamaa.. :/ Vanhassa 350D:ssä tämä hienous oli, vaikkakin siitä taisi loppujen lopuksi olla enemmän haittaa kuin hyötyä: näin kärjistettynä runko ei olisi halunnut ottaa kuvia juuri lainkaan ilman salamaa kuin korkeintaan aurinkoisella säällä ja lykkäsi salamaa kyllästymiseen asti, ja jos et sitä halunnut käyttää, runko mielellään ilmoitti, että ei sitten oteta kuvaa lainkaan. Kompaktikameroissani ja pokkareissani taas salama on aina ollut sisäänrakennettuna, joten vasta nyt 6D:n myötä täytyy minunkin ruveta perehtymään tähän valaisuasiaan, kun pitäisi osata valita omaan käyttöön sopiva salamalaite. Lisää postausaiheita siis loppuvuodeksi, kun täytyy kirjoittaa muistiin uusia oppeja ;)

      Vau, sinullahan ovat suunnitelmat edenneet hyvää vauhtia! Kuulostaa hienolta, hyvä Tuulia! :D Mitenkäs tuo cmyk-profiiliin vaihtaminen vaikuttaa väreihin noin niin kuin kuvankäsittelyn kannalta? Näyttävätkö kuvat tietokoneen ruudulla samalta kuin rgb:llä vai tarvitseeko tuota varten tehdä näyttö- tai jotain muita hankintojakin? Kun olet teettänyt ensimmäiset canvastaulusi tai printtikuvasi mainostoimistossa, kerrothan, miltä muuten näyttää ja vaikuttaa: eikös tuon muutoksen pitäisi vaikuttaa myös kuvien ulkonäköön (lisää sävyjä tai jotain) eikä vain kokovalikoimaan? :)

      Kiitos, Tuulia, myös sinulle kommentista! Ihana kuulla suunnitelmistasi :)

      Poista
    2. Ei salamaa?! :D en ees osannu aatella että rungossa ei oo salamaa kun kaikissa omissa on ollut.

      Juu tietokoneethan käyttää rgg-profiilia. Testattiin siis tänään yhdessä painajan kanssa miltä näyttää suoraan rbg-profiilista tulostettuna cmyk-koneella: kuva oli paljon haaleampi, mutta kyllä sitä katselee. Rgb täysin suoraan käännettynä cmyksi oli taas hieman ylikylläinen ja punainen. Päädyttiin siihen että kun rgb-kuvasta tekee tietokoneen näytölle vähän turhan värikkään ja kontrastikkaan lopputulos pitäisi olla aika bueno. Pitää ottaa jokupäivä noista kuva kun kerkeää, mulla on nyt tuolla kaksi 30x45 cm possujulistetarraa :D Koneessakun oli kiinni tarra-arkki. Julisteet tulostetaan sitten paperille. Canvaksia varten pitäisi vielä keksiä mistä saisi ne taakse tulevat puut. Luultavasti tekeminen onnistuu kyllä itsekin.

      Yritin tässä saada lightroomin soft proof-tilaan etsittyä cmyk-profiilia että pystyisin jo siinä säätämään kuvan hyväksi :D ei vain onnistunut. Ilmeisesti photoshop tukee noita cmyk-profiileja, joudun ehkä asentamaan sen uudestaan ja opettelemaan sen käyttöä. Tai sitten vielä uhmaan ohjeita siitä että lr ei tulostin profiilia tue ja lataan lr 6 version kokeiluun ja kokeilen toimisiko sillä.

      Poista
    3. Aivan, ei minkäänlaista salamaa :D

      Rgb:stä cmyk:ksi, kuulostaa jännittävältä mutta monimutkaiselta jo pelkästään tarvittavien ohjelmien kasaan haalimisen takia. Ja voi että, possujulistetarroja, ihanaa :D Nostan ehdottomasti hattua, jos rupeat vielä canvastauluihin tekemään itse puukehikotkin: siinä on sitten tehty itse niin paljon kuin suinkin mahdollista :)

      Poista
  4. Ite kun kävin passikuvat otattamassa valokuvaamossa niin näytti olevan ihan perusammattilaisen kalusto käytössä eli Canonin 5d mark III ja muistaakseni joku L-linssi, veikkaisin että joku tyyliin 24-105 mm. Toisaalta, kun kuvan ottamiseen menee alle 10 s, onko sillä niin väliä millä sen kuvan nappaa jos se vaan täyttää vaaditut kriteerit. Ite oon exästä ottanut onnistuneesti passikuvat omassa kämpässä, valkoista tapettia vasten luonnonvalossa ilman mitään extra-valoja, taustoja tms. Sitten vaan mittasuhteet kohdilleen ja netin kautta ladattuna hakemukseen. Kuvaaminen ei ollut hankalaa mutta se mittasuhteiden hakeminen oli! :D Meni ainakin pari tuntia.

    Mulla ei ole mitään suunnitelmia. Mut kutsuttiin kyllä Viroon kuvaamaan sille samalle tallille, jossa nyt lokakuussa olin - on kuulemma keväällä pellot hienosti kukassa ja ehkä vastasyntyneitä varsojakin tarjolla malliksi, mutta en tiedä miten saan töistä lomaa. Muu ulkomailla kuvaaminen kiinnostaisi, mutta koska luultavasti ensi syksylle on suunnitteilla myös Jenkkien roadtrip, joka hyvin imaisee kaikki rahat, ei ehkä ole varaa reissata ympäri maita ja mantuja kuvaamassa hevosia. Suomen puolella vois ottaa jonkun uuden rodun kohteeks, joita kävis kuvaamassa. Tänä vuonna se on ollut tinker, mikähän sitten ens vuonna? Perus suomenhevonen. :D Kisakautta en odota yhtään, oikeastaan ainut mua kiinnostava kilpailukaan (Korpikylä spring tour) ei välttämättä toteudu kun GP:t meni muualle, että se siitä sitten. Saa nähdä, voi olla että uus työ vie niin mehut ettei tartte kuvaamisista haaveilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jotain tuollaista kalustoa minäkin tosiaan olisin odottanut, mutta mikäs siinä, jos hyvään lopputulokseen pääsee vähemmän "perusammattilaisen kalustoksi" mielletyillä välineilläkin :) Kiva kuulla, että kelpoja passikuvia on onnistuttu ottamaan ilman salamalaitteitakin yms.! Täytyy odottaa seuraavaa valoisaa viikonloppua ja kokeilla itsekin, kuinka ne kotipassikuvat onnistuisivat näillä käytettävissä olevilla resursseilla, vaikka valkoinen - tai edes yksivärinen - tausta jääkin vain haaveeksi.

      Suunnitelmien puuttuminen ei välttämättä ole lainkaan huono asia: eikös kesälomakauden alussa aina uutisoida, kuinka suomalaiset ovat buukanneet kesälomaviikkonsa täyteen ohjelmaa ja sitten stressaavat, kun pitäisi olla koko ajan menossa. Ulkomaanmatka USA:han kuulostaa kyllä mukavalta, ja siinähän sitä on suunniteltavaa ja järjesteltävää kerrakseen :) Ja vau, vastasyntyneet varsat kukkivien peltojen keskellä olisivat ihana kuvauskohde!

      Aivan, Suomessakin riittää kyllä hevosia kuvattavaksi, jos ei ulkomaille tule syystä tai toisesta lähdettyä. Miten olisi ensi vuoden kuvattavaksi roduksi islanninhevonen tai jokin Suomen mittakaavassa harvinaisempi ponirotu (exmoor, dartmoor, konik, ..)? Tai puolalainen wielkopolski tai sitten työhevossuunnan suomenhevoset? :D Olen itse ollut tänä vuonna erityisen innoissani, kun kameran eteen on sattunut täysverisiä. Ei ole ollut väliä, onko arabia, angloarabia vai englantilaista täykkäriä. Näitä täysverisiä näkee niin harvoin ihan vain sattumalta kilpailuissa, ja ratsastuskouluissakaan en ole moneenkaan törmännyt, joten näistä jaksaa innostua ihan vain rodun vuoksi. Ja onhan täysveristen joukosta oikein hevoskaunottariakin löytynyt, joten ei voi missään nimessä valittaa :)

      Kiitos paljon kommentistasi, Tiia! Pidetään peukkuja, että USA:n matka toteutuu, ja tietysti näkisin mielelläni jatkoa myös kauniille Viron hevoskuvillesi :)

      Poista
  5. Itse otin siskolle passikuvan kittilinssillä ja vanhalla EOS 400D:llä omaa keittiön kaappiani vasten ilman salamaa. Editoin kuvasta vielä jälkikäteen pois kaappien välissä olevan sauman ja läpi meni heittämällä (en olisi uskonut :D). Mielestäni passikuvissa ei niinkään merkkaa kuvan laatu vaan se, täyttääkö kuva muuten passikuvan tiukat kriteerit. Tämän huomioiden en toisaalta ihmettele, että ammattilaisen toimesta passikuva saatettaisiinkin ottaa harrastelijakamoilla, jos tuommoisen hommaan riittää työjuhdaksi hiukan köykäisempikin kamera.

    Omat kuvaussuunnitelmat painottuvat vahvasti kuvauskaluston uusintaan... Vanha 400D on palvellut urhoollisesti jo en edes muista kuinka monta vuotta ja olen vähän tuumaillut, jos löytäisi jostain halvalla käytetyn 7D:n ja vaihtaisi rungon tähän. Kuvailtua tulee nykyään niin harvoin, lähinnä tilauksesta työn ohessa tai harrastustapahtumissa ja omaksi iloksi, joten jo jonkin verran käytetty runko ei olisi pöllömpi vaihtoehto... kukkarokin kiittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Sinunkin kotikonstein hoidettu passikuvaesimerkkisi on oikein rohkaiseva, kiitos siitä :) Olen aina jotenkin ajatellut, että passikuvissa kuvanlaadullakin olisi suurempi merkitys, kun ne kuitenkin täytyy saattaa paperimuotoon, mutta onhan se tietysti niinkin, että passikuvan pieni koko antaa jo sitten omalta osaltaan myös paljon anteeksi. Voit hyvin olla oikeassa, että ne muut kriteerit passikuvien ottamisessa asettavat juuri haasteensa eikä suinkaan käytettävissä oleva kalusto :)

      No niin, sinullahan on sitten mielenkiintoiset ajat edessä, jos vaihto 400D:stä 7D:hen toteutuu. Olisi hienoa kuulla myöhemmin kokemuksia, miltä 7D tuntui vanhan rungon jälkeen ja miltä se on muuten vaikuttanut. Pidetään peukkuja, että mieleinen diili rungosta tulee vastaan! Kiitos, että jaoit kokemuksiasi ja suunnitelmiasi! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...