keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Rauniokoira


Kesällä oli tarkoitus tehdä yhtä ja toista ja toteuttaa muun muassa joitakin valokuvausprojekteja. Kilpailukuvaukset hevosten parissa veivät kuitenkin voiton ja pitivät niin kiireisenä, että moni muu kuvauskohde sai jäädä odottamaan aikaansa. Ajatuksissani työnimellä "Rauniokoira" kulkenut projekti tuli kuitenkin toteutettua elokuun loppupuolella: Lopputulos ei ollut aivan samanlainen kuin se kuva, jonka mielessäni näin, mutta jostakin se harjoittelu täytyy aloittaa.

Rauniokoira-projektissani päässäni on ollut kuva faaraokoirasta raunioissa. Olen varmaankin nähnyt jossain koirakirjassa rotuesittelyn yhteydessä tällaisen kuvan, sillä se nousi niin selvästi faaraokoiran yhteydessä mieleeni. Mielikuvan toteuttamisessa valokuvaksi oli joitakin rajoitteita aina lähtien käytettävissä olevan koiran rodusta ja lähialueen maisemista, mutta ehkä aikaansaannostani voisi kutsua suomalaiseen kontekstiin istutetusta rauniokoirasta: ajokoira vuosikymmeniä vanhassa lähiömaisemassa ränsistyneiden tiilitalojen edustalla. Itse kuvauspaikka on minusta kolkko, synkkä ja ankea ja kaiken lisäksi jotenkin kammottava jopa päiväsaikaan, sillä paikka on niin hiljainen ja kuollut - siis aivan erinomainen paikka rauniokoirakuvieni taustoiksi. Valitettavasti massiivisen rakennuskompleksin luomat varjot ja hyvin aurinkoisen päivän kova valo olivat vaikea yhdistelmä, eikä vaaleimpien kohtien palamiselta puhki vältytty. Se annettakoon kuitenkin anteeksi, sillä tunnelman välittyminen kuviin oli tällä kertaa pääosassa harjoituksia. Miten mahdoin onnistua?

maanantai 28. syyskuuta 2015

Testissä Equitaren synteettiset minichapsit

Ratsastava valokuvaaja koki iloisen yllätyksen, kun Playsson.netin blogiportaalin ja Hevarin
 yhteistyön kautta tarjoutui mahdollisuus elämäni ensimmäiseen viralliseen tuotetestaukseen.


Ratsastin teininä vuosia joillakin halvoilla kumisilla ratsastussaappailla, jotka hiostivat, olivat jäykät ja lopulta mustat saappaat sekä harmaantuivat että tulivat niin suuriksi (varmaankin ratsastajan laihtuminen näkyi ja tuntui myös jalkaterissä ja säärissä), että ilman paksuja lampaankarvapohjallisia ne olisivat varmaan pudonneet jalasta ilman jalustimia ratsastettaessa. Kun tuli aika hankkia uudet ratsastussaappaat, päädyin ostamaan ratsastuskengät ja minichapsit: oli huomattavasti helpompaa löytää jalkateriin sopivankokoiset kengät ja sääriin sopivankokoiset minichapsit kuin yrittää saada nämä molemmat yhdessä paketissa ratsastussaappaiden muodossa. Sittemmin olen tosin saanut huomata, että sekä ratsastuskenkien että minichapsien hankkiminen on sekin taitolajinsa. Auta armias, kun pitäisi löytää mahdollisimman laadukkaat, vesipesua kestävät, istuvat ja vielä oikeaa kokoa olevat minichapsit edulliseen hintaan - ja myös ulkonäöllä on väliä. Lisäksi minichapsien pitäisi toimia niin kesä- kuin talviratsastuskenkien kanssa. Siinä, missä minulle sopivat minichapsit osaan jo tunnistaa melko hyvin, ratsastuskenkien hankkiminen tuntuu olevan edelleen tuuripeliä.

Minulla on tähän asti ollut kaksi paria CRW:n synteettisiä minichapseja, joista ensimmäisiin olen ollut suorastaan rakastunut, mutta valitettavasti nekään eivät ole ikuiset ja alkavat monen vuoden ahkeran käytön jälkeen tulla vähitellen tiensä päähän. Koska tätä mallia ei ilmeisesti enää valmisteta, minun pitäisi löytää uusi luottomerkki vanhan tilalle. Tilaisuus Hevarin minichapsien tuotetestauksesta tulikin kuin tilauksesta ja, mikä parasta, Hevarin tuotteista löytyi testattavaksi hyvin potentiaalinen ehdokas seuraaviksi luottominichapseiksi: Equitaren synteettiset minichapsit.


Equitaren minichapsit on valmistettu synteettisestä, helppohoitoisesta materiaalista. Chapseissa on joustava resori jalkapöydän päällä ja koko vetoketjun pituudelta pohkeissa, mikä parantaa chapsien istuvuutta ilman, että chapsit kuitenkaan puristaisivat jalkaa. Lisäksi chapseissa on ilmeisesti leveästä kuminauhasta valmistetut jalkalenkit, joista ratsastuskengät pujotetaan läpi, ja näin chapsit pysyvät entistä paremmin paikallaan eivätkä esimerkiksi ala vähitellen nousemaan kesken käytön.


Ulkonäöltään Equitaren minichapsit ovat minusta tyylikkäät perusminichapsit, joihin on kuitenkin lisätty pieniä yksityiskohtia koristeiksi ja erottamaan ne ulkonäöltään muiden merkkien vastaavista synteettisistä minichapseista. Suurin yksittäinen koriste mustissa minichapseissa on ruskeareunainen lipare, joka toimii myös vetoketjun suojana ja toisaalta piilottaa vetoketjun siististi alleen toimien esteettisenä näkösuojana. Tosin tämä koristelipare ja sen tarpeellisuus jakanee myös mielipiteitä, ja myönnettäköön, että tällaisiin lipareisiin tottumattomana en ole oikein lämmennyt näille: jos jokin huono puoli Equitaren minichapseista pitäisi mainita, se olisi tämä lipare, jota ilman tulisin hyvin toimeen. Aluksi minua häiritsi sen repsottaminen ulospäin, mutta repsotus ei kuitenkaan näy kuin sopivasti takaviistosta katsoessa, joten sen kanssa pystyy hyvin elämään.


Minichapsien vetoketjut ovat muovia, joten niiden ruostumista kosteissakaan sääolosuhteissa ei tarvitse pelätä. Vetoketjut saa helposti kiinni, ja koristelipare painetaan neppareilla kiinni pohkeen resoriosaan vetoketjun ylä- ja alapäästä. Toisin kuin olen tottunut, minichapsien nepparit täytyy painaa kiinni kaksin käsin, mutta kun nepparit on kerran saanut kiinni, ne eivät myöskään aukea omia aikojaan - positiivinen huomio verrattuna omia aikojaan aukeaviin CRW:n minichapsieni neppareihin.


Kuten postauksen kuvista näkyy, minichapsit eivät olleet enää valokuvattaviksi päätyessään käyttämättömät. Ne pääsivät ensimmäisen kerran kokeiluun viikko sitten, jolloin säätila oli hyvin syksyinen vesisateen ja kurakelin myötä. Harmittelin illan pimeydessä kastuessani hyvää vauhtia sateessa, että pitikin ottaa uudet ja puhtaat chapsit juuri kurakelin aikaan käyttöön. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että minichapsit olivat pysyneet yllättävän siisteinä ja myöhemmin kuivuneen kuran sai melko helposti harjattua pois. Loppujen lopuksi ratsastuskengät olivat huomattavasti kuraisemmat kuin minichapsit, tosin minichapsien lenksut ovat oma lukunsa: niistä kuivunut kura ja kuraan sekoittunut heinä, puru ja muu roska eivät lähde kovin hyvin ilman pesua vaan vaatisivat varmaankin harjauksen tuoreeltaan. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että Equitaren minichapsien kohdalla synteettisen materiaalin helppohoitoisuus ainakin puhtaana pitämisen osalta piti erinomaisesti kutinsa. Jos kura ei olisi kuitenkaan lähtenyt harjaamalla, minichapsit olisi voinut huoletta heittää pesukoneeseen 40°C:n pesuohjelmaan.

Siinä, missä minichapsit selvisivät ensimmäisestä kokeilustaan kunnon kurakelissä mainiosti, myös ensivaikutelma niiden käyttöominaisuuksista ja -mukavuudesta ratsastuksen aikana ja ylipäätään koko tallireissulla oli erinomainen: ei mitään valittamista. Ratsastaessani en edes huomannut minichapseja, niin mukavat ja istuvat ne olivat eivätkä ainakaan häirinneet millään tavalla ratsastusta. Itse asiassa minulla meni ratsastustunti huomattavasti normaalia paremmin equitaret jalassani, niin että naureskelin jälkeenpäin, mahtoiko minichapsivalinnalla olla vaikutusta myös ratsastajan osaamiseen tai ainakin taitojen esille tuomiseen. Saas nähdä, kuinka seuraava ratsastustunti sujuu!

Ensimmäisen käyttökerran aikana muodostetun ensivaikutelman perusteella voin lämpimästi suositella Equitaren synteettisiä minichapseja jokaiselle ratsastajalle, joka kaipaa helppohoitoisia, istuvia ja mukavia, ulkonäöltään tyylikkäitä perusminichapseja erinomaisella hinta-laatu -suhteella varustettuna. Taisi allekirjoittaneellekin löytyä kuin vahingossa se uusi luottomerkki CRW:n tilalle, vaikka koristelipare vaati hieman totuttelua.

Jos kiinnostuit Equitaren synteettisistä minichapseista, omansa voi käydä tilaamassa Hevarin verkkokaupasta. Värivaihtoehtoina ovat mustat minichapsit ruskealla koristereunalla ja ruskeat minichapsit mustalla koristereunalla. Kokoja löytyy aina XXS:stä XXL:ään, ja omien minichapsikokemusteni perusteella ainakin koon XS minichapsit ovat todellakin tämän koon minichapsit, joten kokojen kanssa ei tarvitse lähteä arvuuttelemaan. Equitaren minichapsien hinta on normaalisti 32 €, mutta tällä hetkellä ne saa Hevarilta alennettuun hintaan 23 €.

Tiesitkö? Hevarilla on omaa valmistusta hevosten ja hevosihmisten varusteissa, ja Equitare on tällainen Hevarin oma merkki. Equitaren alla kulkee etenkin ratsupuolen tuotteita mutta myös joitakin loimia. Koska Hevarilla on sekä vähittäis- että tukkumyyntiä, Equitaren tuotteisiin voi törmätä myös muissa hevostarvikeliikkeissä.


Suuret kiitokset Hevarille ja Playsson.netille tuotetestauksen mahdollistamisesta!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Blogiexpo 2015

Horse Fair -messut Helsingissä olivat yksi kevään kohokohdista ainakin allekirjoittaneelle, ja nyt olisi tarjolla loppuvuodelle kohokohtaa messutapahtuman muodossa:


Hevosalan blogiexpo 2015 on tiettävästi Suomen ensimmäinen messutapahtuma, jonka aiheena on hevosblogit. Toisin kuin kokemusteni mukaan isoilla messuilla yleensä, blogiexpoon on maksuton sisäänpääsy ja kaikki vähänkään hevosblogeista kiinnostuneet ovat tervetulleita. Ohjelma tarkentuu syksyn aikana, ja lisätietoa löytynee Playsson.netin blogiportaalin etusivulta sitä mukaa, kun uutta tiedotettavaa ilmenee. Pysytään siis kuulolla ja toivon mukaan nähdään joulukuussa!

P.S. Vaikka minulla on viha-rakkaus -suhde VR:ään riippuen täysin junaliikenteen toimivuudesta tai takkuilusta, voinen mainostaa samalla myös VR:n Veturi-asiakasohjelmaa. Liityin itse veturilaiseksi alkuviikosta, ja alkukankeuden jälkeen sain jopa Veturi-kortin mobiilisovelluksenkin toimimaan vähemmän älykkäällä kännykälläni. Jos siis tarvitset junalippua Tampereelle ja haluat saada sen mahdollisimman edullisesti, kannattaa tutustua veturilaisten tarjouksiin: ne lyövät laudalta myös opiskelija-alennukset, jos vain tarjouslistasta löytyy matka oikeiden paikkakuntien välillä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Missä olet, kesä?

Tänä vuonna kesä meni ohi kuin huomaamatta. Viime talvea ei juuri talveksi voinut kutsua, sillä vettä satoi kuin syksyllä konsanaan ja lunta ei ollut juuri nimeksikään. Alkuvuodesta iloittiin aikaisesta, lämpimästä ja aurinkoisesta keväästä ja odotettiin kesää kuin kuuta nousevaa. Kesä osoittautui kuitenkin yhtä sateiseksi kuin viime talvi, eivätkä kesäkuukaudet juuri kesältä tuntuneetkaan, kunnes elokuussa koitti parin viikon lämmin ja kauniilla kesäsäällä varustettu jakso, jolloin päästiin nauttimaan siitä kaivatusta kesästä. Ei aikaakaan, kun syksy jälleen koitti ja märät kurakelit syyssateiden mukana. Minne menit, kesä?




maanantai 21. syyskuuta 2015

Perheonnea






Onko kauniimpaa nähty? Koko kesän toivoin pääseväni valokuvaamaan edes yhden varsan emänsä kanssa ja mieluiten kotioloissa. Syyskuussa toiveeni toteutui, mutta hyvää kannattikin odottaa!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tapahtumarikas loppuvuosi

Playsson.neti pitää huolen siitä, että hevosihmisille on monenlaista tapahtumaa tarjolla loppuvuoden aikana. Mitä sitten on luvassa?


27.9.2015 psyykkistä valmentautumista

Sunnuntai 27.9.2015 järjestetään Tampereella psyykkisen valmentautumisen luento, jota on jouduttu siirtämään useampaan kertaan ja luennon sisältökin on muuttunut jonkin verran matkan varrella. Tämänhetkisen tiedon mukaan nyt on kuitenkin luvassa Katri Syvärisen pitämä luento. Syvärisen luennolla olen itsekin istunut pari vuotta sitten ja voin hyvin lämpimästi suositella häntä. Koska luentoon on enää viikko aikaa, kiinnostuneiden on syytä pitää kiirettä ilmoittautumisensa kanssa!

Lisätietoa portaalin sivuilta ja tapahtuman FB-sivulta.



2. - 4.10.2015 Tallinn International Horse Show

Playsson.netin kautta on mahdollista saada lisäalennusta Tallinnan Horse Show -lipuista. Jos siis suunnittelet matkaa lahden toiselle puolelle seuraamaan kilpailuja, kannattaa käyttää tämä alennus hyödyksi.

Lisätietoja tapahtuman omilta kotisivuilta.



22. - 25.10.2015 Helsinki International Porsche Horse Show

Lokakuun puolivälin jälkeen päästään seuraamaan kansainvälistä Horse Show:ta kotimaan maankamaralla. Lisätietoja tästä suuresta hevostapahtumasta kannattaa etsiä suoraan tapahtuman kotisivuilta.


29.11.2015 istuntaklinikka Aulangolla

Hämeenlinnan Aulangolla järjestetään istuntaklinikka, josta lisätietoa saadaan lähempänä tapahtuman ajankohtaa. Seuraamalla Playsson.netin blogiportaalin etusivua ja etenkin etusivun oikeasta alanurkasta löytyvää tapahtumakalenteria, johon listatuista tapahtumista Playssonin tiimin jäseniä löytää, pysyy helpoiten menossa mukana ja löytää ensimmäisten joukossa uutiset tulevista tapahtumista.


Eikä tässä vielä kaikki: jotakin suurta on kuulemma luvassa vielä vuoden loppuhuipennukseksi. Siitä kuulemme arvatenkin lisää myöhemmin. Tervetuloa mukaan!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Alkusyksyn aamun kirpeydessä

Pääsin vajaa viikko sitten mukaan tekemään aamutallia. Syysaamu oli yllättävän viileä mutta hyvin kaunis. Aamun kirpeys ei jättänyt sijaa epäilyille, etteikö syksy olisi tosiaan jo saapunut eteläiseenkin Suomeen, mutta ei kai se syyskuun puolivälissä enää ole ihmekään. Onneksi tallityöt pitivät myös valokuvaajan liikkeessä ja saivat kylmissään olevan lämpiämään viimeistään tallikäytävän lakaisuun siirryttäessä. Elämäni ensimmäinen aamutalli on nyt takana, ja seuraavaa yhtä hevosentäyteistä aamupäivää odotellaan!



Minulla on ollut vaikeuksia löytää riittävän pientä aukkoa, jolla saisin sekä hevosen että taluttajan syväterävyysalueelle. Usein käy niin, että tarkennus on hevosessa ja taluttaja jää epätarkaksi. Tämä kuva onnistui yli odotusten, sillä olin uskaltautunut ensimmäistä kertaa säätämään f-arvon riittävän suureksi ja kompensoimaan sitä sopivasti pidemmällä valotusajalla, jolloin lopputuloksena oli mielestäni teknisesti onnistunein hevonen + taluttaja -potrettini.



Montea harvoin pääsee näkemään ja reipasta laukkaamista hiittiradalla vielä harvemmin. Hevonen kyllä tiesi, missä ollaan, ja selvästi nautti päästessään juoksemaan. Myös valokuvaaja nautti ratsukon iloista menoa seuratessaan!









Syksy sai allekirjoittaneen jälkikäsittelyinnon lähtemään käsistä. Vaikka kirkkaat värit saavat edellisen postauksen kommenttien perusteella mielipiteet jakautumaan tehokkaasti kahtia, otan riskin ja esittelen samalla vuodenaikaa alleviivaavien muokkausten kohteeksi joutuneita otoksia: taas kokeillaan jotakin uutta, mutta mukavuusalueelta poistuminen on avain oppimiseen ja myös vaihtelu virkistää!



Vaikka jo nyt joidenkin puiden, pensaiden ja aluskasvillisuuden lehdet olivat ehtineet kellastua tai muuttua punertaviksi, selviä syksyn värejä suuremmassa mittakaavassa saadaan vielä odotella. Ehkä lokakuussa näin syksyiseen lopputulokseen pääsee ilman muokkauksiakin.









Syksyisen värikästä loppuviikkoa teille kaikille! Nautitaan neljästä vuodenajasta!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Jälkikäsittely, turhaako?

Hevosia aktiivisesti valokuvaavien joukossa on monenlaista valokuvaajaa. Yksi erotteleva tekijä on valokuvien jälkikäsittely: yksi viilaa kuvankäsittelyohjelmalla kuvia pitkään ja hartaasti, toinen lataa kuvat suoraan kamerasta julkiseen jakoon, ja lisäksi tapoja on kaikkea näiden ääriesimerkkien väliltä. Minulla kesti kauan tottua ajatukseen, että kuvien viimeistely jälkikäsitellen on ihan kelpo toimintatapa eikä puhtaasti huijausta. Nykyään tuntuu suorastaan pahalta laittaa jälkikäsittelemätön kuva esille, sillä kuvahan on aivan keskeneräinen, ja vasta viimeistelty kuva tuntuu valmiilta esiteltäväksi. Toki välillä valokuva onnistuu niin hyvin, ettei se yksinkertaisesti kaipaa enää mitään lisää, mutta useimmiten pieni viimeistely on se loppusilaus, jota kuva kaipaa muuttuakseen "ihan kivasta" oikein kivaksi.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, havainnollistetaan tilannetta kuvaparilla: suoraan kamerasta ladattu raakaversio (ylempi) versus viimeistelty, valmis kuva (alempi). Kumman sinä valitsisit? Minä ainakin valitsisin mieluummin jälkimmäisen.


Edellisen postauksen kuvankäsittelyteemaa jatkaen oikeassa reunassa on näkyvillä, mitä säätöjä alemmalle kuvalle on tehty. Kun ei tehdä kovin radikaaleja muutoksia ja valotus on kohtuullisen onnistunut, kokemusteni mukaan myös jpg-muotoinen kuvatiedosto kestää hyvin viimeistelyn.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kuvankäsittelyä: lähikuva "kehyksissä"

Lukijoiden - tai ainakin yhden - toiveesta yritän selventää, kuinka edellisen postauksen kuvat oli käsitelty ja päästy sellaiseen lopputulokseen. Tärkeimmät työvaiheet käydään läpi esimerkkikuvan avulla, ja kuvien vieressä tummalla pohjalla ovat näkyvissä käytetyt asetukset. Vaikka kuvankäsittelyohjelmana on käytössä Lightroom, vastaavat säätömahdollisuudet pitäisi löytyä monista muistakin kuvankäsittelyohjelmista, vaikka ohjelmissa käytetyt termit saattavat vaihdella jonkin verran.



Vaikka vinjetin lisääminen kuulunee yleensä kuvankäsittelyssä ikään kuin loppusilaukseksi, olen nähnyt valkoisen vinjetin kanssa parhaaksi aloittaa siitä: reilulla kädellä lisätty valkoinen vinjentti paistaa usein kuvasta enemmän kuin varovasti lisätty tumma, joten aluksi lienee aiheellista tarkistaa, sopiiko valkoinen vinjetti kuvaan ylipäätään. Tummanharmaalla pohjalla olevasta laatikosta otsikolla Post-Crop Vignetting näkyvät säädöt, joilla on saatu aikaiseksi esimerkkikuvan valkoinen reunus.
  • amount = vinjetin määrä
  • midpoint = vinjetoinnissa käytetty keskipiste
  • roundness = vinjetoitavan alueen pyöreys: arvoa muuttamalla vinjetin sisälle jäävää aluetta saa muutettua hyvinkin pyöreästä lähes nelikulmaiseksi
  • feather = vinjetin sisäreunan pehmeys: arvolla 0 reuna on hyvin tarkkarajainen, arvolla 100 hyvin pehmeä

Juuri muuta kuvaan ei ole vielä tehtykään: hiukan olen rajannut kuvaa alkuperäistä tiukemmin mutta vain hiukan. Koska vinjetti rajaa varsinaista kuvaa entisestään, kovin tiukkoihin rajauksiin ei ole varaa, jos haluaa sekä ratsastajan kypärän että kengän kärjen näkyvän.



Kuvankäsittelyn toisessa vaiheessa olen tehnyt sen peruskäsittelyn, jonka teen kuville yleensä ensimmäisenä: säädän valot, varjot, värit ja värikylläisyyden sekä terävyyden.
  • temp = valkotasapainon lämpötila, säätömahdollisuudet akselilla sininen -- keltainen
  • tintvalkotasapainon lämpötila, säätömahdollisuudet akselilla vihreä -- punainen
  • exposure = valotus
  • contrast = kontrasti
  • highlights = valot; esimerkiksi puhkipalaneelta näyttäviä kohtia, jotka eivät todellisuudessa ole kuitenkaan palaneet puhki, saa pelastettua highlights-arvoa pienentämällä
  • shadows = varjot
  • whites = valkoisuus; arvoa säätämällä kuvan valkoisia kohtia voi muuttaa vielä valkoisemmiksi tai vähemmän valkoisiksi
  • blacks = musta; arvoa säätämällä kuvan mustia kohtia voi muuttaa mustemmiksi tai vähemmän mustiksi
  • clarity = keskisävyjen kontrasti, vaikuttaa myös - ainakin näennäisesti - kuvan terävyyteen ja selkeyteen
  • vibrance = värikylläisyys (heikommat värit)
  • saturation = värikylläisyys (koko väriskaala)

Detail-kohdasta säädetään kuvan yksityiskohtia, tässä tapauksessa kuvan yksityiskohtien terävyyttä kasvattamalla Sharpening-otsikon alla olevan Amount-napin arvoa.

Jos nämä termit ovat vieraita tai jokin termi kaipaa enemmän avaamista, suosittelen lämpimästi tutustumaan Kuvakulmia-blogin postaukseen perussäädöistä kuvankäsittelyssä.


Vibrance- ja saturation-arvoja pienentämällä kuvan värikylläisyys pienenee ja väreistä tulee hailakampia, ikään kuin osa väreistä katoaisi. Tämä värikylläisyyden muutaminen lienee valkoisen vinjetin ohella yksi näkyvimmistä muutoksista kuvassa, ja myös kontrastin lisäämisellä sekä contrast- että clarity-arvojen kautta on tärkeä merkitys lopputuloksen kannalta.



Perussäätöjen jälkeen olin jo melko tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jotain pientä kuva olisi minusta vielä tarvinnut. Jostain syystä sain päähäni kokeilla, miltä kuva näyttäisi mustavalkoisena, ja päädyin alla olevaan versioon. Lightroomissa kuvan muuttaminen mustavalkoiseksi käy niinkin helposti kuin vaihtamalla valikosta HSL / Color / B & W valituksi B & W. Tällä kertaa taisi mustavalkokuva viedä voiton.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Fiilistelyä

Inhoan englannin kielestä suomeen väännettyjä, puhekielisiä lainasanoja, joihin fiilistelykin kuuluu. Tällä kertaa fiilistely kuitenkin sanana kuvaa parhaiten sitä mielentilaa, jota tunsin parin viikon takaisia Tuomarinkylän esteratsastuskilpailujen kuvia jälkikäsitellessäni ja havaitessani, kuinka reipas käsittely voi saada tavanomaisenkin otoksen aivan uuteen lentoon. Liekö kyse tunnelmasta vai mistä, mutta näissä kuvissa on sitä jotakin - vai mitä mieltä olette?








Taisin löytää sisäisen taiteilijani!

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Minäkö "operatiivinen riski"?

Olin syksyllä 2013 kuuntelemassa Aktuaaritoiminnan kehittämissäätiön syysseminaaria. Seminaarin aiheena oli tuolloin "Oletko sinä yhtiösi operatiivinen riski? - Operatiiviset riskit vakuutusalalla". Näiden hienojen sanojen taustalla oli viesti, ettei yksikään työntekijä saisi tehdä itsestään korvaamatonta, vaan hyvä työntekijä huolehtii siitä, että joku toinen osaa ja pystyy korvaamaan tämän työntekijänä tarvittaessa. Yksittäisen työntekijän ja etenkin yksittäisen työntekijän työpaikan säilyttämisen kannalta tuntuisi paremmalta, että työntekijä nimenomaan olisi korvaamaton: tällöin häntä ei voisi niin vain vaihtaa uuteen työntekijään ja työpaikka lienisi turvatumpi. Jos asiaa taas ajattelee yrityksen näkökulmasta, korvaamaton työntekijä on tosiaan operatiivinen riski: mitä sitten, kun tämä työntekijä ei syystä tai toisesta pystykään hoitamaan työtehtäviään? Aivan, yritys on pulassa.

Syysseminaarin puheenvuoro tuli mieleeni, kun muutama päivä sitten ilmeisesti syysflunssa iski pahemman kerran ja kaatoi allekirjoittaneen lähinnä vuodepotilaaksi. Sairastan harvoin, mutta monta päivää kestänyt kuume saa tämänkin tytön menon hyytymään. Eilen oli Yrittäjän päivän tapahtuma, johon olin lupautunut osallistumaan 4H-yrittäjänä ja 4H-liiton 4H-yritys -tuotteen edustajana. Sen verran sain itsestäni irti, että jaksoin tuon muutaman tunnin rupeaman Kampissa oikein hyvin, mutta sen jälkeen olo muuttui entistä kehnommaksi. Kuitenkin olisi valtavasti kuvia odottamassa jälkikäsittelyä ja sähköposteja odottamassa vastaamista, mutta minkäs teet, kun tämän 4H-yrittäjän viime päivät ovat kuluneet pitkälti peiton alla nukkuen ja sairastaen. Niinpä kukaan ei ole tekemässä niitä töitä, jotka minun pitäisi tehdä. Näyttää siltä, että olen 4H-yritykselleni hyvinkin suuri operatiivinen riski. 4H-yrittäjyyden luonteen ja sääntöjen myötä voin tietenkin puolustella tilannetta sillä, että en edes saisi tai voisi palkata itselleni työntekijää tuuraamaan itseäni sairastuessani, mutta yksityisyrittäjänä tämä olisi periaatteessa mahdollista. On kuitenkin asia erikseen, onko yksityisyrittäjällä käytännössä resursseja hankkia itselleen sijaista, vaikka tarvetta olisikin. Jos joskus veisin 4H-yritykseni uudelle tasolla ja tekisin siitä aivan oikean yrityksen, tässä olisikin yksi pähkinä purtavaksi: Kuka hoitaa yrityksen ja tekee työt, jos minä en pysty?


Tunnelmia Yrittäjän päivästä - ja lisää tulossa luultavasti, jahka vointini on hiukan parempi. 4H-liiton teltalla pääsi sekä haastattelemaan 4H-yrittäjiä ja kuulemaan 4H-yrityksistä, ihastelemaan ja myös ostamaan korutaiteilija Aurelian tekemiä koruja että tutustumaan pieneen valokuvanäyttelyyni. Sateesta huolimatta Narinkkatori oli täynnä nuoria yrittäjiä ja yrittäjyydestä kiinnostuneita ihmisiä, ja kuten pääministeri Sipiläkin totesi, itse asiassa se taivaalta satanut ei ollut vettä laisinkaan vaan yrittäjän hikeä. Kovaa puurtamista siis tiedossa!

Nuorten 4H-yrittäjien haastatteluja on luettavissa sekä Hesarin paperiversiosta että HS:n nettisivuilta!

P.S. Yrittäjän päivässä Canonin 50mm:n objektiivini pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun ihmispaljoudessa  70-200mm:n telezoomi oli pääsääntöisesti aivan liian pitkä ja kuva-ala turhan kapea. Selvästi 50-millinen vaatii vielä totuttelua ja harjoittelua, mutta kaunista jälkeä silläkin saa, kunhan valokuvaaja itse ei mene sössimään asetusten kanssa tai onnistu heilauttamaan kameraa laukaisimen painamisen yhteydessä: 50-millisessä kun kuvanvakaaja puuttuu ja harmaassa sadesäässä valotusajat olivat ajoittain hyvinkin pitkiä verrattuna ratsastuskilpailukuvauksiin, tuli kyllä telezoomin kuvanvakaajaa ikävä!

torstai 3. syyskuuta 2015

Yrittäjän päivä 5.9.2015


Ylihuomenna, lauantaina 5.9.2015 vietetään Yrittäjän päivää Kampin Narinkkatorilla. 4H-liitto ja joukko 4H-yrittäjiä ovat mukana tapahtumassa esittelemässä 4H-yrityksiä, yrittämistä 4H:n alaisuudessa ja vastaamassa yleisön kysymyksiin. Myös minut ja 4H-yritykseni, Mediatuotanto Suvililjan, löytää lauantaina Kampista 4H-liiton teltalta, ja lisäksi minulla on kunnia pitää pieni valokuvanäyttely Yrittäjän päivän yhteydessä.

4H-yrittäjien lisäksi tapahtumaan osallistuu ns. oikeita yrittäjiä, jotka edustavat eri aloja laidasta laitaan ja esittelevät yleisölle toimintaansa. Lyhyitä esittelyjä katufestarityyppiseen Yrittäjän päivään osallistuvista yrittäjistä voi lukea tapahtuman Facebook-sivulta (linkki alla), josta selviää myös, mitä muuta Yrittäjän päivässä päästään näkemään ja kokemaan. Kaikki ovat tervetulleita tapahtumaan!


"Yrittäjyys on tapa toteuttaa unelmia."



Käy lukemassa kutsu juuri sinulle ja ota selvää, keitä 4H-yrittäjiä minun lisäkseni on lauantaina mahdollista tavata:
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...