keskiviikko 19. elokuuta 2015

Vermon raveissa 19.8.2015


Seisoin jo junassa matkalla Laakson ratsastusstadionille seuraamaan esteratsastuskilpailuja, kun satuin huomaamaan, että kilpailut olikin jouduttu perumaan. Olisi ollut sääli heittää seutulippu hukkaan, joten muutin lennossa suunnitelmia ja päätinkin jatkaa Helsingistä matkaa Vermon raviradalle - onneksi joka keskiviikko on ravit!


Siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi käynyt raveissa. Tuntuu hassulta, että olen viimeisen vuoden aikana ollut ravureiden kanssa tavalla tai toisella tekemisissä enemmän kuin koskaan, mutta ravitallilla käymiseni syynä ei kertaakaan varsinaisesti ollut ravuri vaan ravurien kanssa asuva ratsu. Niinpä huomaan kerta toisensa jälkeen, kuinka olen unohtanut ne vähäisetkin asiat, jotka nuorempana opin ravihevosista ja raveista seuratessani lajia puhtaasta mielenkiinnosta. BWT Magic ja muut 1990-luvun loppupuolen tai vuosituhannen vaihteen tähtiravurit, joiden nimet ovat minulle tuttuja, ovat jo menneen talven lumia. Kun sitten kävin Vermossa pitkästä aikaa katsomassa ja valokuvaamassa raveja, en tunnistanut yhdenkään ravurin nimeä - ohjastajien nimistä sentään useimmat olivat enemmän tai vähemmän tuttuja.


Kun vielä seurasin raviurheilua ahkerammin, katsoin mielelläni raveja silloin tällöin myös televisiosta. Minusta oli hauskaa arvata, mikä hevonen ehkä voittaisi kulloisenkin lähdön, ja oli jännittävää seurata, kuinka suosikkihevoset lopulta juoksivat. Tänään, kun valokuvaus oli minulle pääasia, yllättäen huomasin verryttelyn olevan paljon, paljon mielenkiintoisempi kuin itse lähtö: verryttelyssä hevoset ravasivat rataa molempiin suuntiin ja usein yksittäin, joten yhden hevosen juoksukuvia oli huomattavasti helpompi ottaa kuin tiiviissä rykelmässä ja salamana ohitse juoksevien ravureiden kuvaaminen kilpailun tiimellyksessä. Lisäksi aurinko paistoi haastavasta suunnasta ja aiheutti omalta osaltaan päänvaivaa. Kaiken kaikkiaan raveissa oli kuitenkin mukava käydä, eikä tämänpäiväinen reissu varmastikaan jää viimeiseksi.


Yhdeltä ravurilta irtosi kenkä vauhdissa. Eipä ollut monestakaan metristä kiinni, että 
kenkä olisi jo saattanut osua minua tai jotakuta muuta raviradan aidalla nojailevaa 
katsojaa päähän. Mahtaako hevosenkenkä tässäkin kohtaa tuoda onnea?


Valokuvasaldoa tutkiessani muistin, kuinka paljon unohduksiin jääneitä asioita ravihevosista ja niiden varusteista sekä raveista olisi, että tähän aiheeseen täytyy palata toistekin. Myös ravihevosten sukuja olisi todella mielenkiintoista tutkia. En muistanut lainkaan, että raviurheilu ja totta kai hienot ravurit ovat näin jännittäviä!

2 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia! Tykkään ehdottomasti eniten tuosta, missä tarkennus on lentävässä hiekassa! Siinä on hevosella jo liikettä!

    Mutta eikö ookin vammasta kuvata tollaseen risti/vastavaloon kun osa hevosesta melkein palaa puhki, osa on ihan pimennossa ja sitten kun säätelet vähän värejä niin ohhoh ruunikoistakin tulee oransseja :D Tai sitten värit jää laimeiksi. Käsittelin nimittäin vähän samantyylisissä valo-olosuhteissa otettuja kuvia juurikin äsken ja voi hitto miten hankalaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia! Tuo postauksen toinen kuva on yksi minunkin suosikeistani eiliseltä: vauhtia on vaikka muille jakaa ja hevonen on ilmassa. Vaikka lentäviin lehmiin ei uskota, lentävät hevoset lienevät täyttä totta ;)

      Kyllä vain, risti-/vastavaloon kuvaaminen oli ainakin eilen raveissa aika ikävää! Mietin monta kertaa, pitäisikö vain suosiolla lähteä kotiin, mutta huima 4 euron sisäänpääsymaksu sai tappelemaan valojen kanssa pidempään. Laakson estekisoissa nämä haastavat valo-olosuhteet ovat tulleet kesän aikana valitettavan tutuiksi. Nyt, kun olin puhtaasti omaksi ilokseni kuvaamassa, ei tarvinnut ottaa paineita itse lähtöjen kuvaamisesta ja valojen takia verkat osoittautuivatkin sitten paljon mukavammiksi - myös odotettavissa olevan jälkikäsittelymäärän suhteen :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...