perjantai 28. elokuuta 2015

Ollako laiska vai hidas?


Playsson.net haastoi bloggaajat ottamaan kantaa valitsemaansa aihepiiriin ja kertomaan, mitä mieltä bloggaaja itse on käsittelemästään aiheesta. Ohjeet mielipidekirjoituksena tehtävään haasteeseen, jonka tarkoituksena on myös aktivoida bloggaajia ja miksei blogien lukijoitakin, löytyvät täältä.

Ajattelin ensin, ettei Playsson.netin haaste oikeastaan kosketa minua, sillä hyvin harva asia saa minulla karvat pystyyn niin, että olisin oikein kovasti jotakin mieltä. Kunnes muistin erään tunteita puolin ja toisin kuumentavan aiheen: ratsastuskilpailuissa otettujen valokuvien jälkikäsittely.

Huomaathan, että tämä postaus sisältää vain yhden näkökulman asiaan: valokuvaajan näkökulman tilanteessa, jossa osa asiakkaista on vanhoja tuttuja aiemman yhteistyön perusteella ja osa täysin tuntemattomia. Aiheesta voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin, mutta nyt on tarkoitus pysyä tekstimäärän suhteen kohtuudessa. Postauksen taustalla voinee nähdä oletuksen, että asiakas tietää sen, minkä valokuvaajakin, vaikka näin ei aina ole. Niinpä tämä postaus osaltaan selittää myös sitä, miksi valokuvia joutuu asiakkaan näkökulmasta välillä odottamaan niin kauan. Lisäksi on syytä huomata, että en ota kantaa siihen, miten kuvat minusta pitäisi jälkikäsitellä: jokaisella valokuvaajalla on oma tyylinsä ja niin saakin olla.

4H-yritykseni myötä olen valokuvannut enemmän kuin koskaan ja myös saanut valokuviani myytyä enemmän kuin koskaan (ehkä tässä kohtaa on aiheellista myös todeta, että olen sijoittanut kuvausvälineisiini enemmän kuin koskaan kuvittelin olevani valmis sijoittamaan, joten kuvista saadut myyntitulot tulevat tarpeeseen kompensoidakseen edes hiukan kuvausvälineissä kiinni olevaa omaisuutta). Kuvistani ollaan kiinnostuneempia kuin koskaan aiemmin, mikä on hienoa: pidän valokuvistani itsekin ja on mukava huomata, että niistä on iloa myös muille. Kasvanut suosio ei ole kuitenkaan tullut yksinään, vaan suosion myötä kuvakyselyiden määrä on kymmenkertaistunut ja työmäärä räjähtänyt käsiin. Valokuvaajana toimivan 4H-yrittäjän arki on tasapainottelua käytettävissä olevan ajan ja tehtävänä olevan työn välillä: kuinka saada pyydetyt valokuvat käsiteltyä mahdollisimman nopeasti, jotta asiakkaan ei tarvitsisi odottaa kohtuuttoman kauan? Tässäpä kysymys, johon en ole vielä keksinyt vastausta. Valokuvien jälkikäsittelystä luopuminen puolestaan ei tule kysymykseen, koska nykyisen ajattelutapani mukaan viimeistelemätön kuva ei ole valmis. Toisaalta, vaikka luopuisinkin jälkikäsittelystä, saisi siitäkin kuulla kunniansa. Teet siis miten tahansa, aina löytyy joku tyytymätön.

4H-yrityksen alkuaikoina yritin käsitellä ensin kaikki karsimisen jälkeen jäljelle jäävät ruudut, jotta saisin kuvagalleriaani mahdollisimman kattavasti kilpailuista kuvia. Näin kuvia kilpailleista ratsukoista pääsisivät katsomaan myös ne, jotka eivät esimerkiksi olleet päässeet paikan päälle seuraamaan kilpailuja mutta olivat kiinnostuneita ratsukoista. Järjestelmäkameraan siirryttyäni huomasin käyväni kilpailuissa yhä useammin, seuraavani kilpailuja yhä pidemmän aikaa ja näin ollen myös ottavani kilpailuissa yhä enemmän kuvia: niin paljon, etten mitenkään enää ehtinyt jälkikäsitellä kaikki otoksiani, kun jo oli aika lähteä valokuvaamaan seuraavia kilpailuja. Samalla kävi niin, että luovuin kaikkien kuvien jälkikäsittelystä ja latasin kuvagalleriaan esille vain omia suosikkejani, jotta pystyin paremmin palvelemaan asiakkaitani ja tarjoamaan nopeammalla aikataululla valokuvia näytille niitä kyselleille.

Jo alkukesästä huomasin, etten vieläkään ole onnistunut tehostamaan jälkikäsittelyä riittävästi. Niinpä kokeilin, kuinka jälkikäsittelyn tehostamisessa vaikuttaa pyyntö, että kuvia kyselevät kertoisivat viestissään, ovatko mahdollisesti kiinnostuneita myös ostamaan kuvia itsestään: näin voisin aloittaa jälkikäsittelyn ja kyselyihin vastaamisen todennäköisistä maksavista asiakkaista, jolloin pystyisin palvelemaan heitä paremmin, ja muut sitten saisivat kuvat nähtäväkseen myöhemmin ja hitaammalla aikataululla mutta saisivat kuitenkin. Taas ongelmia ilmeni, tosin tällä kertaa sellaisia, joita hyväuskoinen valokuvaaja ei osannut odottaa näin suuressa määrin: moni ratsastaja alkoi suoranaisesti valehdella ja lisätä viestiinsä olevansa kiinnostunut ostamaan kuvia, jos ne ovat onnistuneita. Todellisuudessa moni kuitenkin vain varmisteli tällä lisäyksellä saavansa kuvia nähtäväkseen, eikä tällaisilla ollut aikomustakaan ostaa kuvia, olivat ne onnistuneita tai eivät. Joillain oli jopa pokkaa kysellä kuvia tällä metodilla useampaan kertaan. Ehkä olisi aiheellista kysyä, kuinka tyhmänä jotkut kuvakyselijät valokuvaajaa pitävät: kyllä viimeistään kahden kyselyn jälkeen ihmisestä tietää hyvin tarkkaan, millä tarkoitusperillä hän kuvia kyselee. Se on totta kai aivan ymmärrettävää ja sallittua, että kaikki eivät valokuvia halua ostaa, vaikka olisivatkin kiinnostuneita niitä näkemään. Sitä en kuitenkaan sulata, että ruvetaan tieten tahtoen valehtelemaan. Olenkin välillä kiitellyt rehellisyydestä niitä kyselijöitä, jotka kertovat jo viestissään toivovansa näytille kuvia itsestään mutta toteavat samaan hengenvetoon, etteivät kuitenkaan aio ostaa niitä.

Kokeiluni osoitti hyvin nopeasti, että rehellisten hevosihmisten kanssa systeemi toimi, muunneltua totuutta puhuvien kanssa ei. Aikani kokeilin sitä, kunnes tulin siihen tulokseen, ettei ostoaikeiden ilmoittamisesta ollut juuri apua toiminnan tehostamisessa ja nimenomaan maksavien asiakkaiden palvelun parantamisessa, sillä liian moni käytti tätä perusteettomasti hyväkseen. Niinpä luovuin tästäkin systeemistä. Kun vielä sain haukut hitaasta jälkikäsittelystäni, tein uuden kokeilun: nostin hintoja, jälkikäsittelin pienemmän määrän kuvia ja seurasin, kuinka tämä vaikuttaa tulotasoon. Näin parin kuukauden kokeilun jälkeen on todettava, että tämä on ollut toistaiseksi toimivin siirtoni. Toisaalta, miksi minun pitäisi myydä kuviani halvemmalla kuin muut, vaikka laatu ei ole huonompaa kuin muilla? Niinpä. Tämän siirron myötä olen myös hyvillä mielin karsinut ruutuja kovemmalla kädellä, jolloin jälkikäsittelyä vaativia kuvia on jäänyt jäljelle vähemmän.

Välillä kuvakyselyitä lähettäneet ovat jääneet miettimään, onko heidän sähköpostinsa tullut perille. Kun sähköpostiliikenne ei valitettavasti toimi yhtä luotettavasti kuin ennen vanhaan junan vessa, otin käyttöön automaattivastaajan (aiheesta oma postauksensa). Nykyään jokainen, joka lähettää minulle suvililja.netin sähköpostiin viestin, saa samantien kuittauksen, että viesti on tullut perille ja palaan asiaan mahdollisimman pian. Useimmiten tämä automaattivastaus tavoittaa kyselijän muttei ilmeisesti aina: viime aikoina on tullut myös useampi kysely jälkeenpäin, onko ensimmäinen viesti tullut perille, kun minulta ei ole tullut muutaman päivän sisällä vastausta kuvakyselyyn. Olen jäänyt miettimään, eikö automaattivastaus tosiaan ole näissä tapauksissa mennyt perille vai eikö automaattivastausta lasketa vastaukseksi lainkaan: sen tarkoituksenahan on nimenomaan vähentää minun työtäni, jotta minun ei tarvitse kaikille 50 kyselijälle kuitata viestiä erikseen, vaan voin senkin ajan käyttää kuvien jälkikäsittelyyn.

Kun yksi ja sama ihminen lähettää kuvakyselynsä uudelleen, välillä myös mietityttää, kuinka nopeasti ihmiset oikein odottavat saavansa kuvat nähtäväkseen - olettaen, että automaattivastaaja on toiminut kuten pitäisi. Otetaan esimerkiksi viime viikonlopun Tuomarinkylän kilpailut, joista kirjoitin postauksen valokuvaajan viikonlopusta. Jos olen ensin käytännössä koko viikonlopun valokuvannut eikä kuvien jälkikäsittelylle tai edes karsimiselle ole jäänyt juuri aikaa, on kai kohtuullista olettaa, että aion nukkua öisin ja käyn kuvakyselyiden kimppuun vasta maanantaina (ja viikollakin aion nukkua öisin). Koska valokuvaus ei ole kokopäivätyöni, voi myöskin olettaa, että teen ehkä työpäivän kodin ulkopuolella ja sen lisäksi aikuisena pyöritän perheen arkea, minkä lisäksi vielä valokuvaan ja jälkikäsittelen kuvia, kun ehdin. Tässä tilanteessa ei ole mikään ihme, etten ole parin päivän aikana ehtinyt vastata henkilökohtaisesti kuvien kera kaikkiin 50 saapuneeseen kuvakyselyyn - ainoastaan osaan näistä - vaan korkeintaan vastannut henkilökohtaisesti niihin viesteihin, joissa mietitään, mahtoiko aiempi viesti tulla perille.

Miten sitten olen huolehtinut maksavista asiakkaista? Käsittelen nykyään ensimmäisenä varmojen maksavien asiakkaiden kuvat: jos olet ostanut kuvia aiemmin, saat nytkin pikimmiten kuvat nähtäväksesi. Joku saattaisi kysyä, eikö ole epäreilua, etten vastaa viesteihin saapumisjärjestyksessä. Minusta on epäreilua valehdella, ja tutuista nimistä tiedän jo, mitä odottaa. Yksikin ostettu kuva, vaikka se olisi halvin tarjolla oleva kuvakoko, on aina kiitos ja viesti siitä, että tekemääni työtä ja näkemääni vaivaa arvostetaan. Se yksikin ostettu kuva myös kertoo, että tälle ihmiselle kannattaa jatkossakin lähettää kuvat nähtäväksi ensimmäisten joukossa, koska kaikille ei pysty lähettämään yhtä aikaa. Eikö tämä ole aivan järkeenkäypää?

Todettakoon vielä, etten ole ottanut ketään silmätikuksi tai katsonut muutenkaan erityisen pahalla, vaikka olisin saanut esimerkiksi nostamistani Tuomarinkylän kilpailuista useamman sähköpostin samalta ihmiseltä. Näistä kilpailuista ei ole tullut vielä yhtäkään huijaustapausta ilmi ja toivottavasti ei tulekaan. Tarkoitukseni ei siis ollut osoittaa sormella ketään yksittäistä henkilöä vaan käsitellä esimerkin avulla kokonaista ilmiötä, jota on itse asiassa käsitelty ajoittain muissakin, etenkin hevosvalokuvaajien, blogeissa. Kiitokset siis kaikille sähköpostia lähettäneille, saa lähettää jatkossakin! Toivottavasti tämä mielipidekirjoitus kuitenkin herätti pohtimaan ja toisaalta selitti, miksi kilpailuissa otetut kuvat eivät heti ole nähtävissä kuvagalleriassa tai miksi henkilökohtaista sähköpostivastausta joutuu välillä odottamaan. Mielelläni kuulisin myös postaukseni herättämiä ajatuksia: mitä mieltä te olette ja kuinka koette nämä asiat? Myös vinkkejä jälkikäsittelysysteemien tehostamisesta saa totta kai antaa ja mielelläni kuulen, minkälaisia systeemejä muilla valokuvaajilla on.

Ja vastauksena otsikon kysymykseen: Aion olla jatkossakin hidas mutten laiska, jotta asiakas saa nähtäväkseen laadukkaat ja viimeistellyt valokuvat, ei hätiköiden ja hutiloiden esille isketyt raakileet vain, koska on kiire.

10 kommenttia:

  1. Mä uskon, että ne automaattivastaukset on menneet perille. Ihmiset on vaan kärsimättömiä ja haluavat saada asiat heti. Ei se tietenkään oikeuta valehtelemaan, ja mun mielestä oot tehnyt ihan oikein ja fiksusti siinä, että vastaat luotettaviksi tietämillesi asiakkaille ensin.

    Tähän pätee varmaan sama kuin koko ajan puhuttavaan bloggaamisen ja videoiden tekemisen viemään aikaan: jos ei itse ole tehnyt kumpaakaan, ei tuskin ole hajuakaan siitä, kauan yhden postauksen tai videon tekeminen saattaa kestää. Luultavasti aikaa menee vielä enemmän, jos kyseessä on ihmisen työ, olkoonkin "vaan" sivutyö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! :)

      Minäkin olisin ihmeissäni, jos tosiasiassa automaattivastaukset eivät olisi menneetkään perille, sillä olen itse testannut toimivuutta heti systeemiä käyttöön ottaessani - ei mitään ongelmaa. Toisaalta tiedän kyllä senkin, että domain- ja ilmaissähköpostiosoitteet eivät aina pelaa ongelmitta yhteen, joten aivan varma en voi olla: siksi olisi mukava saada todenperäistä tietoa, jotta pystyn reagoimaan todellisiin ongelmiin ja vikoihin. Kerran on kyllä käynyt niinkin, että kuvia kyselleen sähköpostiohjelma ei vain yksinkertaisesti suostunut lähettämään viestiä sähköpostiosoitteeseeni, joten rouva tarttui puhelimeen ja soitti ja hyvä niin, sillä saimme tästä tietoliikenneongelmasta huolimatta kuva-asian hoidettua oikein hyvin.

      Minäkin luulen, että omat kokemukset tai niiden puute vaikuttaa siihen, kuinka isona tai pienenä minkäkin työn näkee: Ratsastajat, joilla on minunlaistani hevosvalokuvaustaustaa, suhtautuvat hyvin ymmärtäväisesti odotteluun ja kaiken lisäksi kiittelevät vuolaasti, että joku ylipäätään vaivautuu ratsastuskilpailuihin valokuvaamaan. Toinen ääripää, jolta tämä kisakuvaustausta luultavasti puuttuu kokonaan, ihmettelee, mikseivät kysytyt kuvat ole seuraavana aamuna jo odottamassa sähköpostissa. Silloin tällöin ratsastajilla ja valokuvaajilla menevätkin sukset ristiin pahemman kerran, kun toinen ei ymmärrä toista, ja siksi minusta onkin tärkeää tuoda esille myös sitä, mitä kulisseissa (jälleen kerran) tapahtuu. Usein se hätäisemmältäkin vaikuttava kyselijä rauhoittuu ja ymmärtää, kun kertoo työvaiheista ja selittää, ettei kuva ole läheskään valmis vielä siinä vaiheessa, kun se on saatu siirrettyä kameran muistikortilta tietokoneen kovalevylle. Toivoa siis on :)

      (Murr.. Tämäkin vastaus piti kirjoittaa kahteen kertaan, kun tietotekniikka petti. Tällaista tämä on :D)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Tuota "haluaisin nähdä kuvat, olen kiinnostunut ostamaan ne", mutta vastausta ei koskaan tule takaisin on ollut myös täällä. Itsekin olen ihmetellyt kovasti, mikä pistää ihmiset valehtelemaan (ja kopioimaan luvatta, vaikka kuvan päällä on aivan hirveän ruma leima). Nuo turhat kyselyt olivat ehkä se suurin syy miksi itse siirryin lataamaan raakakuvat suoraan galleriaan kisojen jälkeen. Turha kuvien käsittely, johon meni aikaa n. 20min/ratsukko, loppui välittömästi ja sain enemmän aikaa keskittyä oikeisiin tilauksiin ja kuvien huolelliseen käsittelyyn.

    En kyllä ole vielä tyytyväinen tähän raakakuva esille heti- toimintatapaan. Vaikka se on nopeuttanut tilausten käsittelyä juurikin noiden turhien kyselyiden karsimisen johdosta ja helpottanut kuvankäsittelykiirettä, ne raakakuvat ovat ainakin omaan silmään ihan hirveän rumia :D Vaikka miten yrittäisit jo kuvatessa säätää asetukset kohdalleen, on vähintään horisontti vinossa... ja yleensä paljon muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulia, kannustuksesta! Mietin useamman kerran ennen kuin rohkaisin mieleni ja julkaisin postauksen, sillä olen ollut huomaavinani, että mielipidekirjoitukset saavat joko positiivisen vastaanoton tai sitten joku ymmärtää jotain väärin ja vastaanotto on oikea murskatuomio. Toistaiseksi ollaan pysytty plussan puolella :)

      Mukava kuulla, etten ole yksinäni näiden "ostajien" kanssa, vaikka toisaalta tietysti sääli, että kyse on tosiaan harmittavan yleisestä ilmiöstä. Tietysti näiden muka ostavien asiakkaiden lisäksi voisi kirjoittaa toisesta ilmiöstä, jossa vielä tehdään kuvatilaus, minä kirjoitan laskun ja jään odottamaan. Kun laskun eräpäivä on aikoja sitten mennyt ja kyselen perään, ei vastausta enää tulekaan. Tarvitseeko niitä kuvia sitten tilata, jos niitä ei aio ostaa? Ylimääräistä aikaa ja vaivaa se turhan laskun kirjoittaminenkin vaatii. Toisaalta tekisi mieleni joskus myös huomauttaa, että laillisesti tilaus on sitova, kun kerran molemmat osapuolet ovat hyväksyneet kaupan sitä tehdessä, vaikka osapuolina on vain yksityishenkilöitä. Tietenkään näin pienten summien takia kukaan tuskin vaivautuu ryhtymään jatkotoimenpiteisiin, mutta jos oikein hiuksia alettaisiin halkoa, tilaajalla tulisi tukalat paikat. Koska tätä ei tunnuta ymmärtävän, toivoisin kovasti, että lukion lakitiedon kurssi tulisi pakolliseksi koko Suomen kansalle: sillä kurssilla kun opitaan paljon muutakin hyödyllistä kuin kaupankäynnin perusasioita ;)

      Olenkin miettinyt, kuinka tuo sinun "raakakuvat heti esille" -systeemisi on toiminut ja oletko ollut tyytyväinen. Olen pohdiskellut, pitäisikö itsekin kokeilla sitä, mutta vielä en ole viitsinyt, koska ne kuvat tosiaan näyttävät niin keskeneräisiltä ilman viimeistelyä. Ehkä tähän ajatukseen tottuminen - ja myös silmän totuttaminen raakakuviin - vaatii vain aikaa ja saatan vielä joskus yllättää itsenikin kokeilemalla ihan kokemuksen vuoksi tuota sinun systeemiäsi :) Kiitos tästä!

      Poista
    2. Et ole myöskään yksin sen kanssa että laskun jälkeen ei tilaajasta kuulu mitään, vaikka kyselet perään. Ne ovat harmittavia tilanteita koska toisaalta et voi koskaan olla varma onko sähköpostisi mennytkään perille vai onko asiakas vain päättänyt ettei haluakaan kuvia. Mutta toisaalta näin kun omaa kirjanpitoa tekee, ainoaksi haitaksi jää ohjelmaan keskeneräisiksi jäävät laskut. Oma laskutusohjelmani on onneksi sen verran näppärä että laskun kirjoittaminen sinällään ei ole kuin puolen minuutin homma, ja käsin word-pohjaan tehtäviin verrattuna jopa hauskaa hommaa! :D

      Kannattaa koittaa! En itsekään varmaan totu raakakuvien (tai siis käsittelemättömien jpg kuvien, ettei kukaan sekaannu...) keskeneräisyyteen koskaan (kun kerran on kuvia oppinut käsittelemään), mutta olen tämän ratkaissut sillä etten kuvia enää sivuille lataamisen jälkeen katso... :D Siirryn suoraan takaisin raakakuvien kimppuun ja käsittelemään niitä valmiiksi. Mikään ongelmaa poistava tekniikkahan tuo ei ole todellakaan, mutta parempi kuin ei mitään.

      Otan siis samaanaikaan raw+jpg (pienin koko & ison pakkaus)-kuvia ja siirrän jpg:t suoraan pienentämisen jälkeen galleriaan. Koneeni vetää ilmestesti viimeisiään ja noiden rawien koneelle saamiseenkin menee 32gt kortin kanssa väh. 2-3h, joten pitkän kisapäivän jälkeen pääsee ajoissa sänkyyn kun voi huoletta jättää kuvat latautumaan yöksi koneelle - jpg:t ovat näkyvillä jo niille jotka haluavat kuvansa nähdä/saada heti, ja kisojen jälkeen ei mene enää yhtä työpäivää etsiessä tietyn hevosen kuvia useamman tuhannen kuvan joukosta ja lähetellä yksitellen näytille. Näin jää sitten enemmän aikaa käsitellä kuvia rauhassa ja ajatuksen kanssa, eikä vain lätkäistyä nopeasti suurin piirtein. Tuttujen ratsastajien/hevosten kohdalla tuo ei tosin ole ollut suuri ongelma kun ratsukon tunnistaa pikkukuvastakin, mutta heti kun mennään vieraiden ratsukoiden puolelle, kuvien etsiminen käy hankalaksi ja aikaavieväksi - varsinkaan jos numerolaput eivät ole selvästi esillä.

      Poista
    3. Ai sinulla on joku laskunkirjoitusohjelma! Saanko udella, minkä niminen ohjelma? :D Minä olen kirjoittanut kiltisti Wordillä laskuja: valmiilla pohjalla se käy kätevästi, mutta oman aikansa ja vaivansa se silti ottaa. Hyvä kuulla, että kokemuksia maksamattomista laskuista asiakkaiden puolelta löytyy myös sinulta: taas vertaistuki helpottaa, kun tietää, ettei ole yksin :D

      Täytynee tosiaan kokeilla raakakuvasysteemiä, kun siitä on nyt tuntunut olevan apua ainakin sinulle ja Tiitille alemmassa kommentissa: jospa minullekin :) Eihän sitä ole pakko jatkaa kokeilun jälkeen, jos ei tunnu hyvältä, mutta kokeileminen varmastikin kannattaa. (Ja kyllä, 1-tason kilpailujen huonoin puoli on ehdottomasti kilpailunumeroiden puuttuminen ratsukoilta! Tutut tosiaan tunnistaa helposti, mutta muiden kanssa tuleekin välillä ongelmia, kun pahimmassa tapauksessa lähtölista ei pidäkään paikkaansa ja Sukupostista ei löydy kuvia tai koko hevosen tietoja lainkaan. Siinähän sitten arvot, mikähän näistä oikean luokan 53 ratsukosta voisi olla tämä kysytty ratsukko :D)

      Kiitos, Tuulia, taas kerran vinkeistä ja kokemuksistasi! :)

      Poista
    4. Suonentieto oy:n Maatalousneuvos. Nimensä mukaisesti ihan maatiloille suunniteltu ohjelma, mutta siitä löytyy myös muille yrityksille suunnattu yritys-kirjanpito ja laskutus. Kallishan tuo oli ja halvemmallakin varmasti saa pelkän laskutusohjelman, mutta hankin sen jo vähän sitäkin ajatellen että jos ja kun jatkan tilanpitoa, on edes kirjanpito- ja laskutusohjelma tuttu! :D Isäni siis käyttää tuota samaa ohjelmaa tilan laskutukseen ja kirjanpitoon ja kun ohjelmaan oli jo valmiiksi koneella, ei tarvinnut koko ohjelmaa ostaa, vaan vain lisenssit toiselle yritykselle.

      Laskutuspuolta kunnon ohjelma helpottaa kovasti siinä vaiheessa kun pitää alvit laskea mukaan. Tuohon ohjelmaan saa tallennettua valtavan määrän valmiita tuotteita ja niille hinnan. Voi sitten vain kätevästi valita tuotteen valikosta ja ilmoittaa kpl-määrän jolloin ohjelma laskee hinnaston mukaan loppusumman ja sille alvit. Samassa ohjelmassa kun on mukana kirjanpito, saan taas sitten helposti siirrettyä laskut kirjanpitoon, pystyn tulostamaan valmiit (kausi)veroilmoitukset, tuloslaskelmat ja myös vaikka erääntyneet laskut. Voin kyllä suositella tuota ohjelmaa, mutta hintansa takia sitä ei ihan pieneen toimintaan kannata hankkia.

      1-tason kilpailut (tuli heti seuratason kirjoitettu!!) ovat kyllä tuon tunnistamisen takia joskus aivan kauheita :D Onneksi Pohjanmaalla kisaa paljon jo tutuksi tulleita ratsukoita 1-tasolla. Mutta aina ei numerot ole kyllä näkyvissä isoissakaan kisoissa, tai sitten ovat aina väärällä puolella hevosta...

      Poista
    5. Kiitos, Tuulia, vinkistä! Sen verran vierailin Suonentiedon nettisivuilla, että kävin hintoja tutkimassa, ja kallishan tuo Maatalousneuvos tosiaan on mutta kuulostaa myös hyödylliseltä ohjelmalta. Harmi, ettei ohjelmasta löytynyt mitään kuvaa (tai Googlen kuvahaussa oli kyllä pari lupaavalta näyttävää, jos ne vain ovat oikeasta ohjelmasta), vaikka maksuttomien demojen avulla ohjelmaan tietysti pystyisi tutustumaan lähemminkin. Onneksi minun ei tarvitse vielä välittää alveista yms., mutta nähtäväksi jää, tuleeko sekin vielä ajankohtaiseksi: ilmoittauduin yrityksen perustamisen teemapäivään ihan sillä ajatuksella, että teemapäivän luennoista ja esittelyistä voisi hyvinkin olla käytännön hyötyä vielä tänä syksynä... Ehkä jatkamme tästä sähköpostitse lisää :D

      Jep, jo tutut ratsukot tai edes tutut hevoset ja ponit (yllättävää kyllä, joidenkin ratsastajien kasvot ovat myös alkaneet jäädä mieleen, vaikkei heidän hevosiaan tunnistaisikaan) ovat suureksi avuksi 1-tason kilpailuissa tai rataharjoituksissa siinä vaiheessa, kun numerolappuja ei löydy mistään. Valitettavasti minulla vain on pääkaupunkiseudun ja ympäryskuntien heppojen tunnistusharjoitukset vielä pahemman kerran kesken :D

      Poista
  3. Tänne taas ei ole automaattivastausta tullut ollenkaan. Laittelin viestiä just dumin kisoista, ja en tiedä ollenkaan tuliko viesti perille. Miten on?
    Kuvaajana ymmärrän tämän täysin, itsekin stressasin tämän kanssa ennen kun päädyin siihen, että käsittelen kuvat vain erillisestä pyynnöstä ja lataan ne raakaversiona galleriaan. Tämä just siitä syystä etten millään saanut käsiteltyä ja lähetettyä niille yli 50 sähköpostia laittaneelle ihmiselle ennen kun sitä tuli jo viestiä, että et kai ole unohtanut ym..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiiti, kommentista! :)

      Sinun sähköpostisi on tullut perille. Kiitos, että huomautit automaattivastauksen perille tulemattomuudesta: sen verran kävin vilkaisemassa, että olet lähettänyt viestin hotmailin osoitteesta ja juuri niiden kanssa on ainakin ollut aiemminkin ongelmaa domainsähköpostien kanssa pelaamisessa yhteen. Toisaalta välillä tuntuu, että ongelmaa on vähän kaikkien ilmaissähköpostiosoitteiden kanssa, mutta domainsähköpostin käyttöliittymä taas on minusta paljon parempi ja monipuolisempi kuin esim. Gmailissa, joka puolestaan toimii aika hyvin yhteen muiden sähköpostien kanssa. Täytyy seurailla tilannetta ja miettiä, voisiko tilannetta parantaa jollain tavalla. Kiitos siis oikein paljon, että hihkaisit tästä!

      Olen tänään ja huomenna taas lähdössä kuvaamaan, vaikka viime viikonlopun kuvat ovat vielä pahasti kesken. Voipa hyvin olla, että minäkin testaan uusissa kuvissa tuota raakakuvasysteemiä, jos siitä olisi minullekin apua. Mukava kuulla toisten valokuvaajien kokemuksista ja käytännöistä: tällaiset rohkaisevat itseäkin kokeilemaan sellaista, jota on kovasti vierastanut :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...