keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ei savua ilman tulta - bongarit vauhdissa


Olimme eilen mieheni kanssa polkupyörillä liikkeellä Ala-Tikkurilassa, kun huomasimme Kehä III:sta ylittäessämme horisontissa ison savupatsaan. Selvästi jossakin oli tulipalo eikä mikään pieni sellainen. Arvelimme savun nousevan Puistolan aseman tienoilta ja lähdimme vauhdilla polkemaan sen suuntaan. Pyöräillessämme teitä pitkin savupatsaan suuntaan se välillä katosi ja näytti pienenevän niin, että arvelimme, ettei paikan päälle ehtiessämme olisi enää mitään nähtävää. Toisin kuitenkin kävi, ja vaikka arviomme tulipalopaikasta ja arvauksemme palavasta kohteesta menivät aivan pieleen, ehdimme sittenkin todistamaan hallirakennusta nuolevia tulenlieskoja sekä seuraamaan alueella liikennettä ohjaavaa poliisia ja sammutustöissä olevaa palokuntaa. Tiemme vei Malmin lentokentän kupeeseen ja ehdimme jo pelätä, että tulipalon oli aiheuttanut lento-onnettomuus - väärä arvaus onneksi tämäkin! Ilma oli sankkana savusta ja palaneenkäry toi mieleen työpäivän muutaman vuoden takaa, kun Tuusulan ja Vantaan rajalla muutaman kilometrin päässä työpaikaltani oli autonrengaskasa teollisuusalueella syttynyt palamaan ja palavista renkaista nouseva savupatsas oli näkynyt kuulemma ainakin Espoossa ja Helsingissä asti. Eilisessä tulipalossa haju oli hyvin samanlainen, ja vaikka syttymissyy ja palanut aine on ilmeisesti edelleen hämäränpeitossa, en ihmettelisi lainkaan, vaikka kovan savuamisen taustalta löytyisi ainakin kasa autonrenkaita: näyttihän eilinen hallikin palavan teollisuusalueella, jossa oli lähellä monenlaista autoihin liittyvää yritystä.


Ihmisten uteliaisuus on aivan omaa luokkaansa. Siellä, missä jotakin normaalista poikkeavaa tapahtuu, on useimmiten myös lauma sivullisia uteliaita seuraamassa silmä kovana tapahtumia. Eilinen ei ollut poikkeus, ja tavallisten sivustakatsojien lisäksi paikalle pelmahti myöskin järjestelmäkameroiden kanssa valokuvaajia, jotka vaikuttivat siltä, että he nimenomaan käyvät valokuvaamassa vastaavia tapahtumia. En saa päähäni, miksi tällaisia valokuvaajia kutsutaan, mutta jotakin bongareita heidän täytyy olla: lintubongarit kulkevat lintujen perässä havaintoja tehden ja jotkut valokuviakin ottaen, myrskybongarit taas kulkevat myrskyjen perässä. Tämä valokuvaajien "katastrofibongaus" on myös oma taiteenlajinsa.


Vuosi sitten YLE uutisoi, kuinka paloautojen väijymisen suosio on hiipunut, sillä tilannehuone.fi omalta osaltaan tyydyttää uteliaita mieliä. Tilannehuoneeseen päivittyy melko reaaliaikaisesti kaikenlaiset onnettomuudet ympäri Suomea aina rakennuspaloista, öljyvuodoista ja muista onnettomuuksista eläinpelastustehtäviin. Juuri tilannehuone.fi:stä mekin näimme eilen, että näkemämme savupatsas tuli hetki sitten ilmoitetusta rakennuspalosta, joka oli ensin merkitty keskisuureksi ja myöhemmin korjattu suureksi. Tilannehuone.fi:n lisäksi aiemmin tietoja vastaavista, uteliaita katseita keräävistä ikävistä sattumuksista on saanut ongittua tietoonsa myös viranomaisverkko Virvestä, jota saattoi kuunnella radiosta samaan tapaan kuin esimerkiksi radioamatöörien keskinäisiä keskusteluja. Sittemmin viranomaisverkko on salattu ja tietojen saaminen suoraan tapahtumien keskiöstä on hankaloitunut. Toisaalta tilannehuone.fi:n lisäksi media uutisoi yhä nopeammin onnettomuuksista ja hälytyksistä, joten uteliaimpienkaan ei tarvitse välttämättä enää raahautua itse paikalle toteamaan, mitä on tapahtunut, kun saman voi lukea vähintäänkin paikallisen median Internet-sivuilta omalta kotisohvalta.

Lopuksi vielä varoituksen sana: Jos joskus uteliaisuus vie voiton ja lähdet tapahtumapaikalle katsomaan, mistä on kyse, noudatathan varovaisuutta. Poliisi ja pelastuslaitos tekevät työtään, jota ei saa omalla toiminnallaan haitata ja häiritä, ja näiden tahojen mahdollisesti antamia ohjeita on syytä noudattaa. Esimerkiksi tulipalotilanteissa poliisi ei huvikseen kehota menemään kauemmas, vaan taustalla on muun muassa huoli sivullisten terveydestä mahdollisesti myrkyllisten kaasujen levitessä ilmaan tulipalon seurauksena. Turvallisuus ennen kaikkea!


Valokuvabongareita vetävät puoleensa myös tulipaloja ynnä muita positiivisemmat tapahtumat. Yksi hyvä esimerkki tällaisista iloisemmista tapahtumista on kaljakellunta, jota sivusin aiemmin postauksessani Kun suru kohtaa. On asia erikseen, kuinka fiksua on liikkua joella alkoholijuomia nautiskellen, mutta tapahtuma vetää varsinaisten osallistujien ja katselijoiden lisäksi vuosittain myös valokuvaajia: vastaavaa tapahtumaa ei kovin usein pääse seuraamaan, ja lisäksi siitä on helppo saada hauskojakin kuvia, jos vain jaksaa olla kamera valmiina seuraamassa ihmisten puuhia. Muutama vuosi sitten kävimme miehen kanssa kuvaamassa erikoisia tapahtumia useastikin, mutta viime vuosina tällainen - ehkä jopa hiukan sensaatiohakuinen - videokuvaaminen on jäänyt ja vaihtunut toisenlaisiin kuvausharrastuksiin. Tämä osaltaan selittää sen, miksi tämän postauksen valokuvat on kuvattu Canonin Ixus-pokkarilla ja kännykällä järjestelmäkameran sijaan: kun tarkoitus on ollut tehdä jotakin aivan muuta kuin ottaa kuvia, se kunnon kamera on ollut tietenkin h-hetkellä kotona ja käsilaukussa kulkeva hätävara-Ixus on päässyt vaihteeksi hommiin. Eipä silti, ihan kivoja kuvia ainakin muistojen tallentamistarkoituksessa saa otettua kyllä aliarvostetulla pokkarillakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...