sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Earth Hour 2015

Osallistuin ilmaston puolesta järjestettyyn Earth Our 2015 -tapahtumaan, jossa yleisöä hemmoteltiin Tulikansa-tulishowlla. Olen kerran aiemmin muutama vuosi sitten päässyt seuraamaan tulishowta, joka on yhtä aikaa sekä pysäyttävä että hiukan pelottavakin kokemus. Tälläkään kerralla show ei tuottanut pettymystä vaan oli hyvin vaikuttava. Valokuvaajan kannalta tällaiset tulishowt ovat harvinaista herkkua ja haastavista kuvausolosuhteista huolimatta kuvista voi parhaimmillaan saada hyvinkin näyttäviä.

Alla on omat suosikkini tulishown kuvasadosta. Kuvagalleriasta löytyy kattavampi kokoelma, jonka perusteella saa muutamaa yksittäistä kuvaa paremmin osviittaa esityksestä kokonaisuudessaan.





lauantai 28. maaliskuuta 2015

Vertailussa: Canon EOS 6D & EF 70-200 mm f/2.8L IS II USM vs. Lumix DMC-FZ200


Ensimmäinen luontokuvauskävely on tehty ja uutta kuvauskalustoa ulkoilutettu. Vertailun vuoksi mukana oli myös vanha, tuttu ja turvallinen FZ200 (zoomausväli 25-600 mm, f/2.8), jotta saisin vähän osviittaa, kuinka omaa käyttäytymistä 6D:n ja 70-200 mm -telezoomin (f/2.8) kanssa täytyy muuttaa totutusta.

Suurimman keskittymiseni vei itse painavan yhdistelmän käsittely sekä uuden ja vanhan kuvauskaluston kanssa liikkumisen vertaileminen, joten sellainen seikka kuin täysautomaattikuvauksen valitseminen suunnitellulla tavalla jäi sitten tekemättä. Tarkoituksena oli kuvata sekä 6D:llä että FZ200:lla pelkkää täysautomaattikuvausta käyttäen ja verrata samalla myös näitä kuvausohjelmia, mutta minä olin tietenkin suuressa viisaudessani sohlannut omiani ja laittanut kuvausohjelmaksi täysautomaatin kuvakkeen vieressä olevan P-kuvakkeen. Niinpä FZ200:n kuvat olivat järjestäin valotukseltaan normaaleja (tai oikeastaan minun ja mieheni makuun hiukan ylivalottuneita), kun taas 6D:n kuvat olivat varsin tummia, sillä 6D sääti itse kyllä f-aukon ja suljinajan jättäen ISO-arvon valitsemisen minun huolekseni. Kun ISO-arvo oli kaikissa 6D:n kuvissa 100, ei ollutkaan mikään ihme, että kuvat jäivät niin tummiksi ja pimeksi, mutta tämä virheeni oli onneksi hyvin korjattavissa sitten jälkikäsittelyllä. Lipsahdukseni vuoksi postauksen kuvituskuvat ovat myöskin vain 6D:n kuvia niin, että vasemmalla on alkuperäinen kuva ja oikealla sama jälkikäsiteltynä. Jos vaikka seuraavalla testikerralla saisin minäkin valittua kamerastani sen täysautomaattikuvauksen, jolloin yksittäisten kuvien tuijottaminen ja vertaileminen olisi mielekkäämpää.



Zoomausväli

Sisällä pienessä asunnossa otetuissa testiruuduissa kasvoista telezoom riitti oikein mainiosti: 200 mm ei ollut liian lyhyt eikä 70 mm tuonut liian lähelle kohdetta. Ulkona luontoa kuvatessa sen sijaan kävi ilmi hyvin nopeasti, että siinä missä FZ200:n zoomausväli ei ollut koskaan loppunut kesken, telezoomin 200 mm tuntui sen jälkeen hyvin lyhyeltä. Olen tottunut valitsemaan kuvauspaikkani sen mukaan, mistä saan näköyhteyden haluamaani paikkaan mutta en olisi kenenkään tiellä, ja FZ200:n erinomainen zoomi on mahdollistanut tämän. Telezoomin myötä minun on pakko opetella uudenlainen sijoittuminen ja nimenomaan sijoittuminen paljon lähemmäs kuvattavaa kohdetta, sillä zoomia ei ole lainkaan liikaa.

Paino

Vaikka olen tähän mennessä lähinnä naureskellut mahdollisuudelle, että 6D:n ja telezoomin kannattelemiseen tottuminen voisi vaatia myös pientä kuntoilua, jotta tällainen pieni ja heiveröinen naisihminen jaksaa kannatella koko yhdistelmän, ensimmäisen luontokuvaustestin jälkeen ei ihan tolkuttomasti enää naurata. Yhdistelmä todellakin painoi kuin synti: turha selittää, että painavan satulankin nostaminen oman pään korkeudelle on sujunut vaivattomasti vuosia, vaikka tietenkään satuloita ei tarvitse tuntikausia kannatellakaan yhdellä kertaa. Tämän noin 2,3 kg:a painavan mötikän kantaminen tuntikausia sen sijaan tuntui etenkin käsivarsissa hyvin nopeasti, ja lisää ähkimistä ja puhkumista aiheutti yhdistelmän kääntäminen siihen asentoon, että jonkinlaisen psytykuvan ottaminen olisi mahdollista. Puolessa välissä reilun tunnin kävelylenkkiä tulin siihen tulokseen, että onneksi mies halusi välttämättä ottaa monopodin mukaan. Loppumatkan yhdistelmä sitten keikkuikin monopodin nokassa, mistä kädet kyllä kiittivät (ja mieli, kun ei tarvinnut enää pelätä, että epähuomiossa otan kiinni vain rungosta ja jätän kaksi kertaa rungon verran painavan objektiivin ilman tukea hajottamaan kiinnityssysteemiä), vaikka monopodin kanssa edes jossain määrin sinuiksi pääseminen vaati myös hiukan totuttelua siihen täysin tottumattomalle ja vaikkei pitkän jalan kanssa käveleminenkään osoittautunut täysin ongelmattomaksi. Niin paljon hyötyä monopodista kuitenkin oli, että täytynee tässäkin kohtaa totutella uusiin tapoihin ja ottaa jatkossa monopodi mukaan kuvausreissuille. Sitä paitsi ainakin urheilukuvauksen ammattilaiset kuulemma käyttävät jalustaa kuvatessaan - ehkä jo sen kuvaa terävöittävän vaikutuksen vuoksi, kun käsien pienikin tahaton liikahtaminen on minimoitu jalustan avulla. Ottakaamme siis heistä mallia, vaikka tähän asti puolestaan harrastajakuvaajien kohdalla en ole kyllä yhdelläkään nähnyt hevosia kuvatessa minkäänlaista jalustaa käytössä. Katsotaan, kuinka monella on jalusta mukana ensi vuonna, jos ensin itse rohkaisen mieleni ja raahaan sen mukaani tänä vuonna!

Piirto

Kun kotona sitten vertailtiin ensimmäistä kertaa tietokoneen näytöltä kuvia, on myönnettävä, että 6D:n ja telezoomin yhdistelmän piirto on hyvin kaunista: taustan blurri on tasaista ja miellyttää kovasti ainakin minun silmääni, ja kuvia voi rajata aivan eri tavalla kuin FZ200:n kohdalla ilman, että kuvanlaatu siitä suuresti kärsii - ilmeisesti suoraan seurausta 6D:n täyskennon koosta verrattuna FZ200:n pieneen croppikennoon.


Tarkennus

Tarkennuksen helppous lienee yksi suurimmista odottamistani eduista 6D-järjestelmäkameran ja FZ200 -kompaktikameran välillä. 6D:n automaattitarkennus (AF) on hyvin herkkä, ja ensivaikutelman perusteella sillä osuu hyvin kohteeseen ja kamera onnistuu vielä säilyttämään tarkennuksen oikeassa kohdassa, vaikka esimerkiksi eilen harmaassa ja hyvin tuulisessa säässä pajun oksat heiluivat välillä hyvinkin reippaasti, mikä hankaloitti sen yhden yksittäisen oksan saamista kuvaan halutulla tavalla. Yhden tietynlaisen kuvaustilanteen kohdalla (en valitettavasti enää muista, mikä se oli, vaikka pariin otteeseen sain ihmetellä, kun tarkennus ei vain AF:llä ottanut onnistuakseen) automaattitarkennus ei jostain syystä vain onnistunut tarkentamaan kohteeseen lainkaan, mutta manuaalitarkennuksen (MF) avulla tästäkin selvittiin. FZ200:n jälkeen järjestelmäkameralla tarkentaminen oli hyvin helppoa ja mutkatonta, sillä pääsääntöisesti automaattitarkennus osui hyvin kohteeseensa ja automaattitarkennuksen epäonnistuessa taas manuaalitarkennus oli toimiva ratkaisu. Vaikka FZ200:ssakin on tarkennuksessa vaihtoehdot AF, AF makrokuvaukseen ja MF, onnistuminen tarkentamisessa on työn ja tuskan takana ja tuurilla valitettavan suuri vaikutus lopputulokseen: Automaattitarkennus hyppää hyvin helposti taustaan, ja vaikka kohteeseen olisikin jo kerran onnistuttu tarkentamaan, oikea tarkennus on vaikea säilyttää. Manuaalitarkennuskin on hyvin rajallinen, sillä todellisuudessa silläkin tarkennus toimii vain yhtä ylimääräistä nappia painamalla, ja kamera sitten sen perusteella joko laskee oikein tai väärin, mihin kohteeseen ehkä halutaan tarkentaa. Kun tähän vielä lisätään FZ200:n herkkyys valittaa sen mielestä liian pienestä tai suuresta etäisyydestä kuvauskohteeseen, minkä seurauksena se ei pysty tarkentamaan mihinkään, on järjestelmäkameran oikea manuaalitarkennus verrattuna kompaktikameran napinpainallustarkennukseen oikein tervetullut ominaisuus.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Unelmien täyttymys

Eilen tuli kovasti odotettu soitto, että tuotteet saa käydä noutamassa Gigantista. Ai mitkä tuotteet? Ostin useamman vuoden harkinnan jälkeen ensimmäisen ihkaoman järjestelmäkameran putkineen.  Eikä minkä tahansa järjestelmäkameran vaan täyskennoisen sellaisen! Innostus saa allekirjoittaneen kovan hinnan aiheuttamasta järkytyksestä selvittyään ainakin vielä tässä vaiheessa hihkumaan innoissaan kuin lapsi. Tältä joulu taisi tuntua 20 vuotta sitten, kun pääsi avaamaan aattona lahjapaketteja! Tietysti pudotus takaisin maanpinnalle voi tulla ikävän nopeasti, kun huomaa, ettei kalliiden kuvausvälineiden kantaminen kaupasta kotiin vielä parantanut kuvaustaitoja, vaan harjoittelua täytyy jatkaa siitä, mihin ennen kauppareissua jäätiin. Koska kyseessä oli tähänastisen elämäni suurin ostos kokonaisuudessaan, pyysin useammalta Canonin jälleenmyyjältä tarjoukset haluamastani paketista. Tarjouksia miettiessäni myös Kuva&Kamera -messut tulivat tarpeeseen, sillä siellä sain tilaisuuden keskustella minua kiinnostavista kameroista ja objektiiveista sekä jälleenmyyjistä Canonin edustajan kanssa, minkä koin hyvinkin hyödylliseksi: sain vinkkejä ja tietoja, joita en olisi välttämättä muuten osannut ottaa huomioon. Nyt olen kuitenkin järjestelmäkameran ja objektiivien hankinnassa - vai pitäisikö puhua valitsemisesta - taas huomattavasti viisaampi kuin aiemmin. Lisäksi havainto, kuinka paljon olen oppinut uutta viime viikkoina ja siis kohtuullisen lyhyessä ajassa, kasvattaa myös itseluottamustani. Ja voi sitä iloa ja onnea, kun lopulta pääsin avaamaan kotona paketteja: hymy ulottui valehtelematta korvasta korvaan koko illan!

Ennen kuin uskallan ottaa objektiiveja käyttöön, täytyy hankkia vielä suojalinssit. Myös muistikortti olisi syytä päivittää uutta kuvauskalustoa vastaavaksi. Valikoiman ja hintavertailun perusteella näitä oheishärpäkkeitä saa lähteä hakemaan Verkkokaupasta, mutta hiukan täytyy vielä malttaa: Verkkokaupan Outlet-myymälöistä saa ilmeisesti kaikista tuotteista 20 prosentin alennuksen huomisesta alkaen loppuviikon, joten päätin lykätä ostoksiani vielä sen verran, että voisin tässä kohtaa vähän säästää. Vaikka suhtaudun kauppojen uutiskirjeisiin varauksella (kokemani ääriesimerkki: sähköpostia tulee melkein joka päivä, sillä näemmä vaatemuoti muuttuu hyvin nopeassa tempossa, mutta yksiä housuja lukuunottamatta koskaan ei ole ilmoitettu mistään minun tarpeitani vastaavasta), Verkkokaupan uutiskirjeestä oli yllättäen jotakin konkreettista hyötyäkin.

Edit.: Pessimisti ei pety: Verkkokaupan Outlet-tarjoukset koskevatkin vain hyvin pientä osaa valikoimaa ja nimenomaan Outlet-hyllyssä tai -osastolla. "Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta" ja niin edelleen...


Tätä päivää ei meillä uskottu näkevän, mutta nähtävästi nälkä kasvaa syödessä... Mediatuotanto Suvililja ylpeänä esittelee pian käyttöönottamansa kuvauskaluston oikealta vasemmalle: Canon EOS 6D, Canon EF 50mm f/1.8 II & Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Esteratsastusta Tuomarinkylässä 22.06.2014

Olen tällä viikolla urakoinut viime kesän Tuomarinkylän esteratsastuskilpailukuvien parissa. Poniratsukkojen kuvat on vähitellen käyty läpi ja käsitelty, mutta hevosratsukoita on työn alla vielä pitkä liuta. Tähän mennessä käsiteltyjä kuvia voi käydä katsomassa kuvagalleriassa. Esillä ovat vain parhaat kuvat ratsukoista, mutta olen pyrkinyt saamaan jokaisesta kuvaamastani ratsukosta ainakin yhden kuvan esille. Näin ratsastajat, jotka löytävät itsensä kuvista, tietävät kysellä myös lisäkuvia näytille, mikäli ovat vielä tässä vaiheessa kiinnostuneet niitä näkemään. Kuvia on mahdollista saada myös omaan käyttöön, mutta tästä keskustelen mielelläni sähköpostitse.



Herasilmäinen kärpäskimo oli hevoskuvaajalle harvinaista herkkua, vaikka kuvanoton ajoituksessa olisi ollut toivomisen varaa. Tosin herasilmän kuvaan saamista vaikeutti se, että vain toinen silmä oli sininen ja toinen  näytti aivan tavalliselta.



Sukupostiin mustanruunikoksi merkitty latvialaistamma oli myös ilo silmälle: mustanruunikko tai ei, sekakarvoja on niin paljon, että vähemmän hevosen väreihin perehtymätön voisi luulla tätä vaikkapa mustankimoksi tai ehkä päistäriköksikin.



Hopeanruunikko eestinhevonen oli veikeä ilmestys, ja tässä kuvassa hevosen ilme oikein korostaa sen veikeää olemusta.




Eestinhevoset kunnostautuivat massasta erottautumisessa, ja ainut kilpailuissa näkemäni tuplavoikko (tai valkovoikko) oli sekin eestinhevonen.



Ilman klippausta tämä punarautias ponitamma olisi kuulunut värinsä puolesta kategoriaan "tavikset", mutta klippauksen ansiosta sekin erottui muiden ratsujen joukosta papurikkokuviota muistuttavalla värityksellään.

P.S. En tiedä, kuvittelenko vain, mutta aivan kuin Blogger olisi huonontanut kuvanlaatua. Onko joku muu huomannut saman omien kuviensa kohdalla? Kannattaisiko jatkossa kuvat vain linkittää vaikka suoraan kuvagalleriasta eikä ladata Bloggerin kautta postaukseen? Kiitos kaikilel kokemuksensa jakaneille jo etukäteen!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kuvankäsittelyä: My Shoes


Onko Emma Olivian My Shoes -kappale tuttu? Tuon kappaleen musiikkivideo on tullut katsottua pariin kertaan ja kappale kuunneltua sitäkin useammin, mutta pieni varoituksen sana ennen kuuntelua: kappale on kaikessa letkeydessään ja positiivisuudessaan varsinainen korvamato!

En juuri harrasta muotikuvia sen enempää kuin kuvia vaatteista, asusteista ynnä muista sellaisista. My Shoes -kappale ja hyvin houkutteleva Sparkle-efekti saivat minut kuitenkin tarttumaan muutama viikko sitten näpsäistyyn kuvaan kengästä, joka lienee halpisversio converseista. Sparkle-efekti on jännittävä tapaus: Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo tehdä siihen tarkoitetulla Photoshopin lisäosalla ja sitä olisi vieläpä hauska tunkea moneenkin kuvaan. Jotta lopputulos olisi kuitenkin onnistunut esteettisesti, tehosteen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen ja käyttää sitä vain harvoissa ja tarkkaan valituissa kuvissa, sillä lopputulos menee hyvin helposti överiksi. Tässäkin yrityksen ja erehdyksen kautta löytynee se kultainen keskitie: Laitoin ensin kengän koristeompeleet kimaltaviksi, mutta kimalletta oli yllättäen aivan liian paljon. Kengännauhat osoittautuivat riittävän pieneksi yksityiskohdaksi, jonka käsittely kimalletehosteella jätti jälkeensä ainakin omaan silmääni melko tyylikkään lopputuloksen. Muuttamalla kengän taustan yksiväriseksi ja riittävän tummaksi, kimalteen saa paremmin esiin ja fokus kuvanottohetken epämääräisestä alustasta itse kenkään. Loppusilauksena lisäsin kuvaan vielä kehyksen, jonka muokkaamiseen löysin kuvankäsittelyohjelmasta aivan uuden nappulan. Näin syntyi ihka ensimmäinen niin sanottu tuotekuvani. Ei hassumpi, vaikka itse sanonkin!

torstai 19. maaliskuuta 2015

(Kesä)työllistä itsesi!


Eikö kesätyöpaikka ole vielä auennut? Kuulostaisiko itsensä työllistäminen varteenotettavalta vaihtoehdolta? 4H-yhdistys järjestää ensi viikolla pääkaupunkiseudulla seuraavan 4H-Yrityskurssin, johon päässee vielä mukaan, jos nopeasti ilmoittautuu. Lisätietoja 4H:sta, yrityskurssista ja 4H-yrityksistä löydät täältä ja kattavimman postaukseni aiheesta täältä. Jo pelkästään itse yrityskurssi on mielenkiintoinen kokemus, kurssi on maksuton ja sen käymisestä saa todistuksen, mutta kurssille osallistuminen ei velvoita 4H-yrityksen perustamiseen, jos yrittäminen ei kurssin jälkeen enää houkuttelekaan. Jos yrittäminen vähänkään kiinnostaa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Helsingin, Espoon ja Vantaan 4H-yhdistysten Yritys-sivulta lainattua:

Järjestämme 4H-Yrityskurssin maalis-huhtikuussa 2015. Kurssi pidetään Pauligin Huvilalla. Kurssipäivät ovat 25.3 ja 1.4 klo 17-20. Kurssi on osallistujille ilmainen. Ilmoittautumiset osoitteeseen: jenni.matikainen@4h.fi.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Bloggaajan tähtihetkiä


"Bloggaaja? Minäkö?" Horse Fair:n bloggaajapassin myötä allekirjoittanut huomasi tosiaan harrastavansa bloggausta.

Blogini ensimmäisestä postauksesta on vasta yhdeksän kuukautta aikaa, ja ensimmäisen puolen vuoden ajan postaustahtikin oli jokseenkin rauhallinen. Bloggauksen voinee siis todeta olevan minulle vielä melko uutta. Yhdeksän kuukauden aikana olen etsinyt omaa tapaani pitää blogia ja sisältö on muuttunut sen mukaan. Alun perin blogin oli tarkoitus toimia ikään kuin oppimispäiväkirjana valokuvauksen saralla, ja tätä blogi on edelleen. 4H-yrityksen perustamisen myötä blogi nousi myös tärkeäksi markkinointikanavaksi, vaikka markkinoinnin ja mainostuksen ohella esitellään lisäksi 4H-yrityksen pyörittämistä ja yritetään saada muitakin yrittämisestä kiinnostuneita rohkaisemaan mielensä ja sukeltamaan (4H-)yrittäjän maailmaan.

Ajattelin ensin, ettei minusta voi tulla mitään bloggaajaa - kuka nyt minun tekstejäni lukisi? Bloggaaja-minäni etsiminen ja löytäminen ilman suurta kiirehtimistä on ilmeisesti kuitenkin tuottanut tulosta, sillä vuodenvaihteen jälkeen blogini on Bloggerin keräämien tilastojen valossa parantunut huimasti: Katselukertoja on alkanut kerääntyä kiihtyvällä vauhdilla ja jotakin sensuuntaista voi sanoa myös saamistani kommenteista. Rekisteröityneitä lukijoita on 250 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Lisäksi olen saanut sekä Hippolan että Blogitallin kautta näkyvyyttä ja molempien blogiportaalien kautta myös lisäpotkua bloggaamiseen joko suorasti haastepostausten ansiosta tai epäsuorasti postausideoita keräilemällä. Lukijoiden ja postauksiin jätettyjen kommenttien lisäksi minua on viime aikoina erityisesti ilahduttanut postaukseni keikkuminen Hippolan kuumimpien listalla etusivulla sekä viikon luetuimpien tai kommentoiduimpien postausten listalla. Myös Suosikkiblogini-haastepostauksen nostaminen Blogitallin yhdeksi suosikiksi lämmitti kovasti mieltäni puhumattakaan siitä, että blogini löytyi myös toisten bloggaajien (tai ainakin yhden) suosikkiblogilistalta. Kiitos siis kaikille Suvililja.netin blogin kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olleille!

← Allekirjoittanut ei ollut uskoa silmiään, kun eräänä maaliskuisena päivänä kahvia siemaillessaan sattui avaamaan Hippolan etusivun ja kuumimpien listalla roikkui kaksi (!) postaustani. Arvelin hetken olevan sen verran historiallinen, että se piti ikuistaa kuvakaappauksen muodossa, vaikka koko listan näytölle näkyväksi saaminen vaatikin vähän vaivannäköä. Suuret kiitokset tuolloin postauksiani lukeneille ja peukuttaneille!

Blogitallin etusivulla on Viikon blogihaaste -otsikon alla toimituksen suosikit viimeisimmästä haasteesta. Ensimmäisenä on postauskuva, jossa kysytään: "Sinunkin postaus tähän?" Olen aina haasteisiin osallistuttuani ajatellut, että olisihan se hauskaa saada tosiaan omakin postaus siihen, ja nyt aivan yllättäen näin kävikin. Suuret kiitokset siis Blogitallille tästä erityismaininnasta! ↓


Ja lopussa kiitos seisoo: Kiitos teille kaikille!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Millainen yrittäjä sinussa piilee?

En enää muista, kuinka päädyin yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijaverkoston, YES-keskuksen, sivuille tekemään Yrittäjätestiä. Testin tulokset olivat kuitenkin niin mainioita, eikä testi itsessään ollut mitenkään liian pitkä ja raskas tehtäväksi ihan puhtaasti mielenkiinnosta, että päätin mainostaa sitä täällä bloginkin puolella.

Yrittäjyystesti ei suoraan paljasta, onko testin tekijästä yrittäjäksi vai ei. Testin avulla saa kuitenkin viitteitä siitä, millainen yrittäjyys testattavalle voisi sopia ja kuinka yleistä yrittäjyys on testattavan edustamalle ihmistyypille. Tee testi mahdollisimman rehellisesti. Millaista ihmistyyppiä testin mukaan edustat? Olisiko sinusta yrittäjäksi? Mitä mieltä olet testin paikkansapitävyydestä: osuiko testi lainkaan oikeaan kohdallasi?

Koska minulla ei ole Facebook-profiilia, jaan testitulokseni näyttökaappauksena:


Eipä mennyt testi ainakaan minun kohdallani metsään, vaan voin kyllä tunnistaa itseni tulosten perusteella. Kaikki yksityiskohdat eivät tietenkään mene yksi yhteen, mutta kokonaisuudessaan tuloksiin sisältyy kyllä totuuden siemen jos toinenkin.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Suosikkiblogini

Blogitallin viikon haasteessa selvitään bloggaajien suosikkiblogeja ja kerätään lukuvinkkejä. Vastaa sinäkin haasteeseen, jonka osallistumisohjeet löydät täältä.


Minun ei kauaa tarvitse miettiä suosikkiblogejani, vaan kolmen kärki erottuu selvästi muista lukemistani blogeista sen perusteella, kuinka suurella todennäköisyydellä luen uudet postaukset ja ehtiessäni myös vanhemmat, lukematta jääneet postaukset. Kolmen kärkeen mahtuu kaksi valokuvausblogia ja yksi perinteisempi hevosblogi:

Tuulian Valokuvaus Tuulia N -blogi ja Annikan Hevoskuvauksen jäljillä -blogi muodostavat hevosvalokuvausblogien kärkikaksikon. Jokainen postaus tulee luettua ja kuvat katsottua, ja upeat kuvat ovatkin oikeastaan se suurin syy, miksi olen alkanut seurata näitä blogeja: haluan ottaa itsekin yhtä hienoja valokuvia. Henkeäsalpaavan hienojen kuvien lisäksi arvostan kovasti sitä, kuinka auliisti Tuulia ja Annika jakavat neuvojaan ja vinkkejään valokuvaukseen liittyen ja vähän sen ulkopuoleltakin silloin, kun neuvot ovat tarpeen. Jos vielä täytyy jotenkin erotella nämä kaksi valokuvausblogia toisistaan, voisi todeta, että Tuulian blogissa keskitytään ehkä täysipainoisemmin näyttämään asiat sellaisina kuin ne ovat ja taltioimaan hetkiä ja muistoja. Sen sijaan Annikan blogissa tutustutaan myös valokuvauksen siihen puoleen, jossa rakennetaan tilanteita sen mukaan, minkälaista lopputulosta tavoitellaan. Annikalla on erilaisia valokuvausprojekteja, joita hän esittelee blogissaan ja saa myös muut innostumaan tällaisten projektien kokeilemisesta. Niinpä minäkin olen suunnitellut omaa valokuvausprojektia, jonka toteutus taas olisi enemmän muistoja taltioiva kuin tietynlaisen tilanteen rakentaminen valokuvaamista varten. Suosittelen lämpimästi tutustumaan molempiin blogeihin, mikäli ne eivät ole vielä tuttuja!

Ikäluokkaani edustava Marjut kertoo suomenhevosensa Salaman ja shetlanninponinsa Duken kommelluksista ja edesottamuksista pilke silmäkulmassa ja ajoittain myös itseironiaa viljellen. Nelijalkaiselle kaksikolle sattuu ja tapahtuu, eikä lukijalla - ja omistajalla varmasti vielä vähemmän - ole tylsää kaksikon elämää seuratessaan. SD-teamin päiväkirjassa on sitä jotain, mikä minut lukijana koukuttaa. On ollut antoisaa päästä seuraamaan SD-teamiä: hevosenpito ei ole aina ruusuilla tanssimista, ja tässä blogissa lukijan annetaan myötäelää mukana myös vaikeat ajat. Toivottavasti Marjut jaksaa kertoa SD-teamin kuulumisia vielä pitkään!

Muita suosikkiblogejani kolmen kärjen tuntumasta on muun muassa Jillan blogi, jossa seurataan suomenhevosruuna Torstenin elämää ja lukijaa hemmotellaan upeilla kuvilla. Lisäksi Jilla onnistuu kerran toisensa jälkeen yllättämään tempauksillaan - vai onko iso suomenhevonen keskellä keittiötä tai puutarhajuhlissa kovinkin tuttu näky? Myös Kavioilla koparoilla -blogin puolella hienot kuvat ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ja postauksissa pääseekin seuraamaan pienen hevoslauman ja isomman porokatraan elämää, jonka kuvailussa hienot kuvat ovat olennainen osa tarinankerrontaa. Lapin ystäville ja myös niille, jotka eivät ole koskaan Lapissa käyneet mutta haluaisivat, Kavioilla koparoilla on hyvä valinta tyydyttämään Pohjois-Suomen kaipuuta. Lisäksi blogissa seikkailevat porot ja kuvissa näkyvät maisemat ovat pääkaupunkiseutulaiselle aivan uutta, mikä lisää entisestään blogin kiinnostavuutta. Blogin postaustahti on melko hurja ja monet postaukset ovat jääneet lukematta, mutta tämän blogin pariin on silti mukava palata vaikka lukutauonkin jälkeen. Jillan blogin ja Kavioilla koparoilla -blogin kanssa samaan kastiin kuuluu myös Rouskutellen!, jossa pääosassa ovat veikeät vuonohevoset. Kun aloitin ratsastuksen, sain alkeiskurssilla ratsukseni reippaan norjanvuonohevosen, joka teki tuolloin lähtemättömän vaikutuksen. Lähes 15 vuotta myöhemmin pääsin jälleen tekemään lähempää tuttavuutta ratsastuksen merkeissä toisen vuonohevosen kanssa, joka ensin vihastutti ja tutustumisen jälkeen suuresti ihastutti. Myös pitkäaikaisin lempihevoseni - se, jonka haluaisin ostaa omakseni, jos lähtisin hevosta ostamaan - sattuu olemaan puoliksi vuonohevonen. Tässä lienee riittävästi syytä, miksi Rouskutellen! -blogikin minua niin viehättää.

Nooran Kootussa Ravissa -blogi on ikään kuin kouluratsukon kasvutarina ja kertomus siitä, kuinka ilmeisesti ihan tavallisesta tytöstä ja melko tavallisesta hevosesta on kuoriutunut oikea kouluratsukko. En juuri jaksa kiinnostua kilpailuista ja valmennuksista kertovista blogeista, sillä niissä kuvatulla elämällä on melko vähän kosketuspintaa minun todellisuuteeni. Noora on onnistunut kuitenkin tekemään blogistaan kouluratsastusblogin, jota lukemalla pääsee sekä seuraamaan Nooran ja Hertan kehittymistä että saa vinkkejä myös omaan ratsastukseensa tai vähintäänkin uutta ajateltavaa. Lisäksi minusta on hauskaa seurata sellaisia ratsukoita, jotka ovat minulle jollain tavalla tuttuja. Vaikka tässä tapauksessa tuttuus on sitä, että kävin kuvaamassa eräissä kouluratsastuskilpailuissa ja myöhemmin tajusin yhden kuvissa esiintyvän ratsukon esiintyvän myös blogissa, tällainen yhteys tuo blogin lukemiseen huomattavasti lisää mielenkiintoa.

Uusin tuttavuuteni on Lännen Nopein -blogi, jonka Annika sattui mainitsemaan omassa haastepostauksessaan. Nimen perusteella odotin pääseväni tekemään syvempää tuttavuutta lännenratsastuksen kanssa, ja ilmeisesti nimi onkin ainakin jossain määrin enne ja lupaus myös blogin sisällöstä. (Mainittakoon myös, että Hovin Ratsutilan hevoskatraasta tuttu nimi, Ziquitita ox, seikkailee blogissa kirjoittajan vuokrahevosena, joten tämäkin blogi täyttää tuttuuden kriteerin, mikä lisää kiinnostavuutta entisestään.) Lännenratsastuksen lisäksi minuun teki ensisilmäyksellä vaikutuksen upeat kuvat aiempien vuosien Horse Fair -messuista, ja kun bloggaaja on kerran valokuvauksen opiskelija, odotan pääseväni jatkossakin nauttimaan upeista kuvista että saavani mahdollisesti myös itse vinkkejä ja ideoita omaan valokuvausharrastukseeni.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä esiteltäköön Katson ikkunasta. Kirjoittajan sydäntä lähellä on luontokuvaus, ja toinen toistaan hienommat ja taiteellisemmat kuvat koristavat blogia ja ovat lukijoiden ilona. Blogi on tunnelmaltaan hyvin levollinen ja voisi jopa sanoa, että sitä lukiessa sekä mieli että silmä lepää. Muistan jonkun lukijan kerran kommentoineen kirjoittajan olevan maanpäällinen enkeli tms. Tuon kommentin luettuani olen usein blogia lukiessani tullut ajatelleeksi, ettei noin todennut lukija ollut aivan hakoteillä. Vaikka Katson ikkunasta on pikemminkin kissa- kuin hevosblogi, suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen: ainakin se on luontokuvauksesta kiinnostuneen aarreaitta!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Helsinki Horse Fair 2015

GoExpo-messut alkanevat olla minun osaltani käyty tämän vuoden osalta. Johan sitä tulikin kaksi päivää vietettyä Messukeskuksessa, ja vaikka etenkin eilen kotiin päästyäni olo oli kuin maantiejyrän alle jääneellä kaiken seisomisen ja kamerarepun kantamisen jälkeen (painavasta käsilaukusta puhumattakaan), kutkuttaisi ajatus lähteä vielä tänäänkin messuilemaan, jos aikaa Uudenmaan matkailun jälkeen sattuisi jäämään moiseen. Kaksi rankkaa mutta sitäkin antoisampaa messupäivää on siis jo takana, mutta messuilta kerättyjä juttuideoita riittää blogiin varmasti valehtelematta useammaksi viikoksi. Läheskään kaikkea, mitä suunnittelin, en ehtinyt nähdä, vaikka pää kolmantena jalkana juoksin ympäri messualuetta ja lavoja ensin perjantaina Kuva&Kamera -puolella ja eilen Horse Fair:n merkeissä. Tärkeintä lienee kuitenkin, että sain paljon hyviä vinkkejä ja ajateltavaa sekä ratsastukseeni että valokuvausharrastukseen. Suureksi yllätyksekseni tuli törmättyä myös useampaan vanhaan tuttuun, vaikkakin kuulumisten vaihtaminen jäi valitettavan vähäiseksi. Minun osaltani GoExpo-messut olivat siis kaikin puolin onnistuneet. Mahdollisuuksien mukaan yritän päästä messuille myös ensi vuonna, ja niille, jotka vielä miettivät, käydäkö tänä vuonna sittenkin GoExpossa, suosittelen messukäyntiä lämpimästi, kun siihen on vielä tänään mahdollisuus.

Päällimmäisenä eilisiltä Horse Fair -messuilta jäi mieleeni Dressage meets Western, jossa kouluratsastaja Emma Tuominen ja reiningratsastaja Teija Pietilä esittelivät ensin omia lajejaan ratsastaen omilla hevosillaan. Kouluratsastus oli juuri niin eleganttia kuin sen odottikin olevan, eikä westernosuudesta vauhtia puuttunut. Jännitys tiivistyi, kun ratsastajat vaihtoivat hevosia ja kouluratsastaja kiipesi pienen, kompaktin ja vauhdikkaan quarterin selkään ja reiningratsastaja ison ja massiivisen puoliverisen selkään. En voinut kuin miettiä, olivatko ratsastajat harjoitelleet hevosten vaihtamista etukäteen, sillä heidän menonsa oli hyvin vakuuttavaa myös "väärän" lajin hevosilla näiden leipälajeissa: Kouluratsastaja mennä viiletti quarterilla laukkaa eteenpäin nojaten kuin vanha tekijä, spinningissäkin ratsastaja pysyi hyvin kyydissä ja aivan kuin jogikin olisi tullut esitellyksi. Samoin lännenratsastaja sai kouluratsun kulkemaan hienosti ja esittämään myös sellaista liitävää ravia, jota kouluradoilla saa ihastella. Tietenkin ratsastajista näki, etteivät he olleet toistensa hevosten selässä aivan omimmillaan ja esimerkiksi istunnassa tai käsien asennoissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta ratsastajien muuntautumiskyky teki minuun suuren vaikutuksen: Usein lännenratsastus ja suurelle yleisölle tutummat lajit, kuten juuri kouluratsastus, asetetaan vastakkain, ja lajien harrastajat harrastavat joko englantilaistyylistä ratsastuslajia tai westerniä. Tämä Tuomisen ja Pietilän esitys osoitti, että vastakkainasettelu on turha ja kouluratsastaja voi hyvin kokeilla länneratsastusta ja toisinpäin. Upea esitys!

     

     

Kaksi vuotta sitten Horse Fair -messuilla ongelmani olivat kuvat, jotka olivat kyllä valoisia mutta täynnä vauhtiraitoja. Eilen taas sain liikkeen kyllä pysäytettyä, mutta kuvista tuli auttamattoman tummia ja kohinaa on paljon. Asetukset (f 2.8, ISO 3200, suljinaika 1/200 - 1/500) vaativat siis vielä hienosäätöä, jotta kuvat olisivat sekä valoisia että kuvattavien liike pysähtynyt. Myös RAW-tiedostomuodosta olisi varmaankin ollut apua kuvien valottamisessa jälkikäteen. Jälkiviisaus on sitä parasta viisautta...

Toisin kuin suunnittelin, satuin myös seuraamaan Indoor Driving Challenge -valjakkoajokilpailua. Täytyy myöntää, että vastoin ennakko-odotuksiani valjakkoajo osoittautui hyvin vauhdikkaaksi ja mukaansatempaavaksi lajiksi, jota oli hauska päästä seuraamaan. Tämä ohjelmanumero nousi suosikkilistallani toiselle sijalle ja olisi hienoa päästä seuraamaan valjakkoajoa uudelleenkin. Käsittääkseni kilpailu käsitti tällä kertaa vain valjakkoajon tarkkuuskokeen ja hurjasta menosta päätellen aikaa vastaan. Suoritukset olivat varsinaisia taidonnäytteitä tiukkoine kurvineen ja sekä ohjastaja että kärryjen tasapainottamisesta vastaava groomi saivat olla tarkkana radalla nopeasti eteentulevista tehtävistä selvitäkseen. Valjakon hevososapuolta seurattuani tulin lisäksi siihen tulokseen, että onnistunut ja puhdas suoritus vaati myös hevosen aktiivista roolia: näytti kuin valjakkohevoset olisivat tienneet täsmälleen, mistä on kyse, ja osanneet omalta osaltaan väistää "esteitä" ja välillä jopa odottaa ohjastajalta tietoa, mihin seuraavaksi rynnätä. Tai sitten valjakon yhteistyö oli niin saumatonta, että pienimmät eleet hevosen ja ohjajan välillä eivät näkyneet yleisöön asti. Mahtava ohjelmanumero tämäkin!

     

     

     

     

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Käyntikortti 4H-yritykselle



Useammassakin yhteydessä on käynyt ilmi, että valokuvauspalveluja tarjoavalla 4H-yrityksellä pitäisi olla käyntikortti: Kilpailujen tiimellyksessä tai vaikka nyt viikonvaihteen GoExpo-messuilla saattaa tulla kyselyitä, miten minuun saa yhteyden myöhemmin, jos tulee tarvetta kuvaus- tai kotisivupalveluille. Niinpä tutkin eilen käyntikorttipalveluita ja tulin siihen tulokseen, että nopeiten, helpoiten ja edullisimmin saan käyntikortit tekemällä itse. Kaikki meni hyvin siihen asti, että oli aika miettiä korttien tulostamista: Kortin kuvat ja tekstit näkyivät terävästi ja kortti oli juuri sellainen kuin halusin, kunnes keksin lätkäistä kuvan Wordiin, jolloin tulostaminen olisi helppoa, saisin yhdelle sivulle aseteltua kymmenen käyntikorttia ja lopuksi ne tarvitsisi vain leikata irti. No, jotain meni kuitenkin pieleen, eikä kuvanlaatu ollut enää Word-sivulle siirrettynä lainkaan sitä, mitä se oli kuvankäsittely- ja myös kuvankatseluohjelmassa, vaikka koon ei pitänyt muuttua millään tavalla. Kokeilin, olisiko kuvatiedostomuodolla ollut noin radikaali vaikutus terävyyteen, mutta lopputulos oli yhtä heikko riippumatta siitä, oliko kuva JPG-, PNG-, TIF- vai BMP-muodossa. Tai myönnettäköön, että BMP- ja TIF-muotoinen kuva näkyi aivan pikkiriikkisen terävämpänä kuin muuten, mutta ero oli niin vaivaisen pieni jo näytölläkin, etten vaivautunut kokeilemaan samaa enää tulostettuna. Messuviikonloppu mennään nyt sitten epäterävällä käyntikorttiversiolla, mikäli käyntikorteille tulee tarvetta. Kunhan keksin, miten kuvanlaadun saisi pidettyä myös tulostettaessa parempana, täytyy tehdä toinen vedos ja toivoa parempaa lopputulosta. Toivottavasti mahdolliset asiakkaat osaavat arvostaa sitä, että 4H-yrittäjä on tehnyt mahdollisimman paljon ihan itse: näkyyhän se sitten edullisemmissa hinnoissakin, kun ei tarvitse laskea käyntikorttien teettämiskustannuksiakin kuvien hintaan.

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet toivottuun lopputulokseen? (Sivuhuomautus: Toivon muita ehdotuksia kuin vektorigrafiikka, sillä en osaa käyttää sitä ja tämän takia mediatuotantopalveluihin ei myöskään kuulu esimerkiksi logojen tekemistä asiakkaille.) Vinkkejä käyntikorttien tulostamiseen otetaan mielellään vastaan!

P.S. Vielä tällä viikolla tuohon puhelinnumeroon ei kannata soittaa, sillä 4H-yritykseni käyttöön hankkimani Prepaid-liittymä on minulle aivan uusi tuttavuus, joten varaan loppuviikon vielä tutustumiseen ennen varsinaista käyttöönottoa. Nyt on kuitenkin saamani vinkki laitettu käytäntöön, kun kuulemma puhelimen kauttakin olisi hyvä olla tavoitettavissa. No, ensi viikosta lähtien olen ja tuolloin myös yrityksen kotisivuilta löytyy nykyistä kattavammat yhteystiedot - puhelinnumeron kera.

torstai 5. maaliskuuta 2015

GoExpo 7.3.2015 (Horse Fair)

Yritin koota itselleni aikataulun, mitä, mihin aikaan ja millä lavalla olisi mielenkiintoinen ohjelmanumero menossa Horse Fair -messujen ohjelman mukaan. Valinta osoittautui hyvin vaikeaksi, sillä haluaisin olla jokaisen lavan vieressä seuraamassa esityksiä ja kuuntelemassa infopläjäyksiä, mutta harmikseni en keksinyt, kuinka voisin olla monessa paiakssa yhtä aikaa. Niinpä karsinnan tuloksena päädyin aikatauluun, jossa en varmastikaan lauantaina pysy, koska suuren messutilan päästä päähän kulkeminen lavojen välillä vie aikaa. Onpahan kuitenkin suunnitelma, jonka pohjalta suunnistaa seuraamaan ohjelmanumeroita sitä mukaa, kun ehdin ja väenpaljoudessa pääsen liikkumaan.

Tärkeitä linkkejä: messujen ohjelmalista ja kartta alueesta.

LAUANTAI 7.3.2015 (Horse Fair -messut)

10.00 - 10.45 Kohti GP.tä, kouluratsastaja Linda Ikonen (Horze Areena)
10.30 - 10.45 Eettinen hevosmiestaito (Hevoset & Ratsastus infolava)
10.45 - 11.00 Dressage meets Western, kouluratsastaja Emma Tuominen & reining ratsastaja Teija Pietilä (Horze Areena)

11.15 - 11.45 Hevosen lajinomainen elämä ja kilparatsastus - voiko nämä yhdistää? (Hevoset & Ratsastus infolava)
11.30 - 12.15 Indoor Driving Challenge – presented by pharmacare (Horze Areena)
12.00 Kepparinäyttely (Keppariareena)

12.30 - 13.00 Ratsastava poliisi esittäytyy, Helsingin ratsupoliisi (Horze Areena)
12.30 - 13.00 Ratsastajan ryhti/ryhtivirheet, sekä istunnantoiminnallisuus ja avuilla vaikuttaminen (Hevoset & Ratsastus infolava)
13.00 - 13.30 Hevosen hyvinvointi hevosen näkökulmasta (Hevoset & Ratsastus infolava)
13.30 - 14.00 Kouluratsastus tuomarin silmin (Hevoset & Ratsastus infolava)

14.30 - 15.00 Turvallista hevosten käsittelyä (Hevoset & Ratsastus infolava)
15.00 - 15.30 Tietoisesti taitava ratsastaja (Hevoset & Ratsastus infolava)
15.30 Raviponin valjastus ja hoito (Keravan Horse & Rider Areena)

16.00 - 16.30 Hevonen auttaa jaksamaan arjessa (Hevoset & Ratsastus infolava)

16.45 Kansallinen vikellyskilpailu, SRL.n vikellyskomitea (Horze Areena)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

GoExpo 6.3.2015 (Kuva&Kamera)






Kuvalähde: Messukeskus
Tavoitteena oli koota perjantain messupäivälle lukujärjestys, joka koostuu minua eniten koskettavista, valokuvaukseen (ja videokuvaukseen) liityvistä aiheista. Horse Fair:n ohjelmalistojen selaamisen jälkeen tämän piti olla helppo nakki, mutta eikös silti sattunut alkuiltapäivälle päällekkäin ohjelmat, joista ei oikein ota selvää, mitä ne todellisuudessa mahtavat käsitellä, ja siksi valinnanvaikeus tulee olemaan melkoinen. Toinen päällekkäisyys, joka harmittaa minua vielä enemmän, on iltapäivän Photoshop-vinkkejä ja mediapankkeja koskevien luentojen osuminen samaan ajankohtaan. Jos joku valokuvaaja-bloggaaja aikoo käydä kuuntelemassa toisen näistä luennoista ja kirjoittaa tärkeimmät asiat blogiinsa postaukseksi, ilmoittautukoon ja helpottakoon valintaani, kiitos!

Tärkeät linkit: messujen ohjelmat lavoittain, ei karttaa

PERJANTAI 6.3.2015 (Kuva&Kamera)

12.15 - 12.55 Esittelyssä Adoben kuvankäsittelytyökalut Lightroomista Photoshopiin (Kuva&Kamera -lava)
13.00 - 13.55 Sakari Pälsi näppäili hyviä kuvia (Docendo-lava)
13.30 - 13.55 Profoto - Valaisun uusi vaihtoehto (Kuva&Kamera -lava)
14.00 - 14.45 Maisemavalokuvaus (Docendo-lava)
15.00. - 15.25 Tulosta hyviä kuvia! (Kuva&Kamera -lava)
15.30 - 15.55 Profoto - Lokaatiokuvauksen uudet tuulet (Kuva&Kamera -lava)
16.00 - 16.25 Minkälainen kuva myy ja miten saada näkyvyyttä mediapankeissa? (Kuva&Kamera -lava)
16.00 - 16.25 Ammattilaisten Photoshop-vinkit ja työnkulkua. Mukana myös erikoisefektien tekoa (Tietoiskulava)

Valokuvanäyttelyn puolelta kiinnostavimmalta kuulostaa urheilukuvaaja Vesa Koivusen Toiminnan täyteistä urheilukuvaa -näyttely. Messuesitteen mukaan Koivusen tavoitteena on tuoda valokuvissaan esille sekä urheilulajin luonnetta että lopputuloksen. Kuvien yksinkertaisuudesta ja suoraviivaisuudesta huolimatta etenkin uusimmissa kuvissa on hyödynnetty myös erilaisia tekniikoita. Mielenkiinnolla lähden ottamaan selvää, olisiko tällä näyttelyllä annettavaa ratsastuksen kuvaamista ajatellen. (Kamera-lehden osasto, 5B31)

Kaiken hehkutuksen jälkeen uteliaisuus vienee voiton ja minun on pakko päästä myös vilkaisemaan kansainvälisen Metro Photo Challenge -valokuvauskilpailun parhaat kuvat niin Suomesta kuin maailmaltakin. Kilpailu on suunnattu sekä ammattilaisille että harrastajakuvaajille. Jos oikein harjoittelen, ehkä voin vielä tämän elämän aikana kehittyä siihen pisteeseen, että voin osallistua tuohon kilpailuun itsekin - tavoitetta eläkepäivien ratoksi? Myös Kirsi Mackenzien valokuvat Luonnon muotoja -näyttelyssä lienee hyvä käydä katsastamassa, kun en ehdi enää alkuillasta seuraamaan hänen mielenkiintoiselta vaikuttavaa luentoaan. Esimakua Mackenzien upeista, pohjoismaista luontoa kuvaavista teoksista saa hänen kotisivuiltaan.

Ilmeisesti jokaisena messupäivänä on tarjolla myös muuta katsastamisen arvoista, kuten Nuorten valokuvaajien osasto, jolla tarjotaan muun muassa vinkkejä ja workshopeja valokuvaukseen liittyen (Nuoret valokuvaajat). Myös Fimekon Profoton softbox kitin (arvo 400 €) arvontaan kannattanee käydä osallistumassa, vaikka joka messupäivänä (Kameratorin osastot 5e31, 5e28 ja 5e29). Valitettavasti suuri kiinnostuksenkohteeni, valokuvaustarvikkeiden outlet (Kameratorin osastoilla 5e31ja 5e29), on auki vain lauantaina. Canonin osasto (5e41) on kuitenkin paikalla jo perjantaina ja mainittakoon, että siellä voi osallistua uuden peilittömän minijärkkärin Canon EOS M3 ja objektiivin EF-M 18-55 IS STM arvontaan.

P.S. Pahoittelut, jos olen onnistunut sekoittamaan osastojen numerot: Kuva&Kamera -messujen ohjelmasivuille oli ystävällisesti koottu hyvin yksityiskohtaistakin tietoa, mutta valitettavasti fontti ei ole se lukijaystävällisin ja väliotsikoita tai muita leipätekstiä jaottelevia keinoja on käytetty erittäin säästeliäästi. Täytyypä olla messuilla silmä tarkkana, jos siellä kerättäisi palautetta ja kehitysehdotuksia jo ensi vuotta varten.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Bloggaajapassi? Minulleko?!


Sähköpostissani odotti tänään kovasti kaivattu mutta myös pelätty viesti, jonka otsikkona oli "Hyvä bloggaaja, tervetuloa Horse Fair -messuille 7.–8.3.2015!" Olin rohkaissut mieleni ja hakenut bloggaajapassia Horse Fair -messuille, mutta kun hakulomakkeessa kysyttiin blogini kävijämääriä, epäilin, mahtaako saavutuksillani vielä saada mitään bloggaajapasseja: Onhan tuollaisen passin myöntäminen jo pieni taloudellinen satsaus bloggaajaan, sillä passilla pääsee ilmaiseksi GoExpo-messuille kaikkina kolmena messupäivänä, ei vain kahtena Horse Fair -messupäivänä. Kun jännittyneenä luin tarkemmin saamaani sähköpostia, tajusin, ettei viestissä pahoiteltukaan, ettei valinta osunut tällä kertaa minuun, vaan minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi messuille. Voi sitä riemua! Sain kuin sainkin kovasti toivomani bloggaajapassin, ja innosta pomppien ja liikutuksesta kostuneita silmäkulmiani kuivaillen mielikuvitukseni lensi jo ensimmäisessä messupäivässä ja olin kovaa vauhtia suunnittelemassa tulevan viikonvaihteen ohjelmaani. Jipii, olen siis sittenkin varmasti menossa GoExpo-messuille ja suuret kiitokset tästä mahdollisuudesta horsefairlaisille! 

Näin ensijärkytyksestä (lue: valtavasta innostuksesta) selvittyäni näyttää siltä, että perjantaina 6.3 on ohjelmassa Kuva&Kamera -messuihin tutustuminen ja lauantaina 7.3 on sitten Horse Fair -messujen vuoro. Tosin voi olla, etten malta pitää nokkaani pois myöskään urheiluosastoilta, sillä temppupyöräilyä ja muuta vähän erikoisempaa olisi hauskaa päästä kuvaamaan, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Tarkempaa ohjelmaa koostan joka tapauksessa lähipäivinä, ja päiväkohtaisten ohjelmien perusteella on myös ennakoitavissa, mistä aiheista blogin puolella puhutaan GoExpo-messujen aikaan ja niiden jälkeen - ehkä vielä pitkäänkin.

Hyvät lukijat, nyt on aika toivoa, mistä GoExpo-messuilla haluaisitte lukea tai nähdä kuvia! En lupaa mitään, mutta mahdollisuuksien mukaan yritän toteuttaa toiveita. Kommenttien pohjalta ainakin Nikonin valikoimaan tutustuminen on alustavasti otettu osaksi perjantain ohjelmaani: En Nikonin kameroista ja varsinkaan objektiiveista juuri mitään ymmärrä, mutta nyt lienee hyvä tilaisuus tutustua niihin tarkemmin. Muita toiveita?

Tulinpa liikutuksissani myös ajatelleeksi, että tämä bloggaajapassi on oikeastaan ensimmäinen blogin kautta - tai sen ansiosta - saamani yhteistyöjuttu. Olenkin aivan valtavan innostunut tästä! Oletteko tehneet bloggaajina tai esimerkiksi ratsastajina yhteistyötä jonkin tahon kanssa? Millainen ensimmäinen yhteistyöjuttusi oli?

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

4H-yrityksen sivut avattu (+ avajaistarjous)

Olen odottanut innoissani jo pitkään, että saisin 4H-yritykseni Mediatuotanto Suvililjan kotisivut julkaisukuntoon. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen ja sivut ovat kaiken kansan nähtävillä osoitteessa suvililja.net. Vanhan hailakan sinisen ulkoasun jälkeen Suvililja.netin uusi ulkoasu on melkoisen erilainen ainakin värimaailmaltaan, mutta ilmekin on vanhan harrastelijamaisen ulkonäön jälkeen virallisempi ja enemmän yritystyyliin sopiva. Mitä pidätte?


Luultavasti myös blogin ja kuvagallerian puolella tapahtuu ulkoasumuutoksia tässä kevään mittaan, jotta ilme olisi yhtenäisempi. Näitä muutoksia saadaan kuitenkin vielä odottaa, sillä allekirjoittaneelle sekä blogin että kuvagallerian ulkoasun muokkaaminen on vielä melko uutta ja vaatinee reilusti pidemmän yritys-erehdys -ketjun kuin kotisivujen ulkoasun muuttaminen halutunlaiseksi.


Tein pari viikkoa sitten postauksen 4H-yrityksen logosta ja pyysin lukijoilta kommentteja logoluonnoksistani. Logon kanssa kävi lopulta niin, että päädyin pitämään sarjakuvamaisen hevosenpään, johon olin niin kovasti ehtinyt jo kiintyä: mikään muu logo ei tuntunut enää omalta. Saahan sen logonkin vaihdettua, jos myöhemmin tulen isihen tulokseen, ettei tämä nykyinen vain toimi. Kaikista lukijoiden kommenteista huolimatta päädyin lisäksi valitsemaan sen logoluonnoksista, joka ei ainoana saanut yhtään puolesta-ääntä. Sen sijaan hyödynsin saatuja kommentteja logon viimeistelyssä, ja kommenteista oli monessa kohtaa paljonkin iloa minulle: ilman kommentteja en olisi esimerkiksi saanut tietää, että muiden näytöillä hevonen oli ruskea, vaikka sen olisi pitänyt olla tummanharmaa. Toivottavasti tämä seikka on nyt saatu korjattua ja logon värit näkyvät oikein. Kiitos siis lukijoille vielä kerran kommenteista, vaikka näkyvimmässä asiassa päädyin pitämään oman pääni!

Edellisessä postauksessa painiskelin kustannusarvioiden tekemisen sekä hinnaston ja käyttöoikeuksien muotoilemisen kanssa. Pähkäilyt ja vertailut tuottivat tulosta ja hinnat saatiin kohdalleen - ainakien kuvapalveluiden osalta. Kotisivujen hinnastosta en ole aivan varma, olenko hinnoitellut palvelut kovinkin alakanttiin, mutta niitäkin voidaan tarkistaa ja korjata tarpeen mukaan sitten, kun hintatasoa on päästy ensin käytännössä testaamaan. Oli miten oli, asiakkaat saavat kuitenkin palvelun siihen hintaan, joka on hinnastossa ilmoitettu palvelusta sovittaessa.

Avajaistarjous
Ensimmäiselle eläinkuvausten tilaajalle
 kuvauspalvelu puoleen hintaan!
(Huom. Ei koske toimituskuluja.)

Kun yrityksen osalta työt on saatu siihen pisteeseen, että enää vain asiakkaat puuttuvat, on aika keskittyä markkinointiin. Päätin "avajaisten" kunniaksi tarjota ensimmäiselle asiakkaalle eläintilauskuvauksen puoleen hintaan: Minulla kun on kokemusta vain tuttujen eläinten ja niiden omistajien kuvaamisesta tilauskuvausten kaltaisissa olosuhteissa, joten mielelläni harjoittelisin tilauskuvauksia myös vieraiden eläinten ja ihmisten kanssa ennen täyden hinnan veloittamista tästä työstä.


Miltä sivut vaikuttavat? Toimivatko ne hyvin tietokoneillanne ja näkyykö logo oikein näytöillänne? Kaikki palaute on erittäin tervetullutta, ja myös kuvaustilaukset ja kyselyt yrityksen palveluista otetaan ilolla vastaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...