torstai 26. helmikuuta 2015

4H-yritys perustettu


Voin ilokseni ilmoittaa, että 4H-yritykseni on nyt virallisesti perustettu. Edellispäivänä, tiistaina, oli ensimmäinen 4H:n Yrityskurssin jälkeinen tapaaminen, jonka tarkoituksena oli saattaa 4H-yritysten paperiasiat kuntoon. Kun 4H-yrityksen perustamisilmoitus on tehty ja myös virallisen yritysohjaajan paikka täytetty, voin siirtyä yritysasioissa seuraavaan vaiheeseen.

Olen tämän viikon rakentanut 4H-yritykselleni kotisivuja. Työ on ollut hauskaa ja vienyt mennessään, vaikka myös haasteita on riittänyt. Yksi suurimmista haasteista on paveluiden ja tuotteiden hinnoittelu: Mikä on sopiva hinta, kun haluan pitää yritykseni kilpailukykyisenä ja palvelut asiakkaalle edullisina, mutta kannattavan yrityksen pitäisi päästä myös hiukan voitolle? Olen tutkinut muiden hevosvalokuvaajien - sekä harrastelija- että ammattikuvaajien - kotisivuja viime päivinä ahkerasti ja vertaillut hintoja eri tuotteiden kohdalla. Olen yrittänyt selvittää, kuinka paljon he ottavat välistä esimerkiksi eri kuvatuotteiden tilausten yhteydessä, jos he käyttävät halvinta palveluntarjoajaa kuvatuotteiden valmistamisessa. En ole itse kehittänyt kuvia tai tilannut mitään muitakaan kuvapalveluita varmaan kymmeneen vuoteen, mutta pienen vertailun pohjalta näyttää siltä, että Ifolorin hinnat ovat edullisimpia kautta linjan. Olen myös kuullut hyviä kokemuksia Ifolorin kuvakirjojen tilaamisesta ja päässyt itsekin toteamaan omin silmin, että ainakin yksittäistapauksissa myös tuote on ollut erinomainen. Niinpä varteenotettava "apuyritys" kuvatuotteiden hankkimiseksi on myös löytynyt.

Kun Yrityskurssilla tehtiin kustannusarvioita, pohdin, ettei minun juuri tarvitse miettiä valokuvauksen tuomia kustannuksia, sillä niitä ei kodin ja kuvauspaikan välillä matkustamisen lisäksi ole. Hinnaston miettimisen myötä olen huomannut kustannuksia sittenkin olevan, en vain tullut niitä aiemmin ajatelleeksi, sillä olin ilmeisesti ajatuksissani lähtenyt siitä, että tarjoan vain digitaalisia kuvia. No, en tarjoa. Tarkemmin ajateltuna huomasin, että asiakkaat saattavat haluta muutakin kuin vain sähköpostilla lähetettyjä tai kuvagalleriasta ladattuja digitaalisia kuvia, ja näiden mietteiden myötä päädyin miettimään muita toimitustapoja kuvien ja videoiden toimittamiseen asiakkaalle. Ensin sain pähkäillä aikani, mikä on fiksuin tapa digitaalisten kuvien tai videoiden toimittamiseen postitse: Kannattaako käyttää CD- vai DVD-levyjä vai samantien muistitikkuja? Entä mitä maksaa CD:n ,DVD:n ja muistitikun postittaminen ja kuinka nämä säilyvät postin käsissä? Pitkällisen pohdinnan jälkeen alan kallistua CD:n kannalle, sillä CD:n pitäisi ainakin useimmissa tapauksissa riittää kokonsa puolesta kuvien tai videoiden toimittamiseen ja ainakin CD-levyn toimittaminen ehjänä perille pitäisi sekin onnistua. Sen sijaan -R ja +R tuottavat vielä päänvaivaa. Vai olisiko muistitikku sittenkin parempi? Tosin ne kyllä maksavat aivan liian paljon ja nostaisivat toimituskuluja kohtuuttomasti. Tätä asiaa täytyy vielä ennen hinnaston julkaisemista selvitellä.

Hinnaston ohella tuotteiden käyttöoikeuksien muotoileminen osoittautui hankalaksi. Muiden hevoskuvaajien palveluja tutkiessani huomasin, että on hyvin kuvaajakohtaista, kuinka kukin suhtautuu kuviensa käyttämiseen kaupallisessa tarkoituksessa tai jossakin muussa kuin yksityiskäytössä. Alan kallistua tässäkin kohtaa siihen, että yksityiskohdista kaupallisen tarkoituksen kohdalla voidaan sopia asiakkaan kanssa erikseen, mikäli siihen on tarvetta. Tähän liittyen ottaisin kyllä mielelläni vastaan kommentteja ja kuulisin kokemuksianne sekä asiakkaan että palveluntarjoajan näkökulmasta, miksi hinnoitella ja muotoilla käyttöoikeus eri tavalla tilanteissa yksintyinen vs. muu käyttö tai ei-kaupallinen vs. kaupallinen käyttö. Vai pitäisikö tällainen erottelu jättää kokonaan?

Kustannusten, hinnoittelun ja käyttöoikeuksien pohtimisen jälkeen ongelmat logon kanssa tuntuivat pieniltä. Tosin jälleen kerran muiden hevoskuvaajien logoja tutkittuani olen tullut siihen tulokseen, että erottautuminen muista olisi logon osalta eduksi, ja kun ravaavia, laukkaavia ja pystyynnousevia hevosia sekä monenlaisia hevosenpäitä jo löytyy, pitäydyn omassa logossani sarjakuvatyylissä. Hevosenpäälogoni kaipaa vielä hiomista nimenomaan hevosenpään osalta, jotta mahdollisille asiakkaille ei tulisi logosta ensimmäisenä mieleen Hevoshullun Polle vaan 4H-yritykseni. Muuten logo pysynee sellaisena kuin logoluonnoksia käsittelevässä postauksessa sen esittelin. Tosin vesileimaksi logosta ei ole: Vaikka vesileimojen tarkoitus on toisaalta kertoa, kenen kuva on, ja toisaalta ehkäistä kuvien luvatonta kopiointia ja käyttöä, en halua pilata kauniita kuvia liikaa huomiota herättävillä vesileimoilla. En itsekään viitsi katsoa kuvia, joissa vesileimat kulkevat diagonaalilla kulmasta kulmaan ja mahdollisesti vielä kuvien reunoja myötäillen tai joissa vesileima on iso, keskelle kuvaa kriittiseen kohtaan läntätty ja tarkoituksella mahdollisimman rumaksi tehty teksti "Kopioitu luvatta" tms. Niinpä päätin kauniiden kuvien vetävän tällä kertaa pidemmän korren priorisoinnissa. Sitä paitsi tulin siihen tulokseen, että myyn jatkossa kuviani vain vesileimattomina eli ilman uutta vesileimaa, jolloin luvatta kopioidut ja käytetyt kuvat on helppo tunnistaa, jos vesileimallisia kuvia löytyy jonkun muun kuin minun käytöstäni. Sen sijaan vanhoilla vesileimoilla kuvia on kyllä myyty ja on ihan laillisesti käytössäkin, joten niiden kohdalla tällainen erottelu ei ole relevanttia. Tosin voisi olla tarpeen kehitellä myös sellainen vesileima, jota luvallisten kuvien kanssa saisi käyttää: Olin kovin otettu, kun eräs oristaan kuvia ostanut hevosenomistaja halusi kuvat nimenomaan vesileimallisina, sillä hänestä oli reilua antaa vesileimatun kuvan myötä kuvaajille ikään kuin mainosta kuvien ollessa esillä hänen kotisivuillaan. Kaunis ajatus, joka lämmitti mieltäni jo tuolloin ja lämmittää edelleen.

Mitä seuraavaksi? Olen suunnitellut julkaisevani yrityksen kotisivut 1.3.2015. Samaan yhteyteen olisi tarkoitus kehitellä jotakin markkinointijuttua, joka on kyllä jo mielessäni melko selkeänä mutta säästän sen varsinaista julkaisua varten. Yrityksen markkinointi jääköön omaksi postauksekseen myöhempään ajankohtaan.

torstai 19. helmikuuta 2015

Horse Fair - ja KUVA&KAMERA -messut lähestyvät

GoExpo ja sen myötä Helsinki Horse Fair ja KUVA&KAMERA ovat taas täällä. Horse Fair -messuja on ehditty hevosblogeissa jo tovi mainostaa ja ilmaismessulippujen arvonnat on pian suoritettu viimeistäkin myöten. Messujen ohjelmistoa tutkittuani innostuin ohjelmatarjonnasta siinä määrin, että osallistuin itsekin vielä käynnissä oleviin arvontoihin, josko arpaonni suosisi ja toisi mukavan syntymäpäivälahjan.

Shetlanninponien raveja ja montea esittelevä näytös Kaunis lännenratsu odotti omaa vuoroaan
kouluratsastusta esittelevä ratsukko taustallaan

Olen tasan kerran elämässäni ollut hevosmessuilla. Tämä oli vuoden 2013 Horse Fair -messuilla, jonne lähdin alun perin mieheni innostamana, mies kun halusi päästä itse tutustumaan kamera- ja urheiluosastoihin. Sen verran onnistuin houkuttelemaan häntä hevosmessujenkin puolelle, että testasimme video- ja digikameroitamme Messukeskuksen valaistuksessa. Hevoset olivat hienoja ja esitykset ja ohjelmanumerot ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoisia. Yritimme myös taltioida näistä väläyksiä kameroiden muistikorteille, vaan kuinkas kävikään. Kotiin päästyäni melkein parku tuli, sillä videokuva oli kyllä moitteetonta mutta samaa ei todellakaan voinut sanoa eri kameroilla otetuista kuvista, jotka olivat enemmän tai vähemmän pikselimössöistä suttua ja vauhtiraitaa. Tämä oli toki odotettavissa jo edellisen vuoden HIHS:n kuvaussaldon perusteella, ja noilta Horse Fair -messuilta meille jäi yksi messumuisto ylitse muiden: Ostimme puolen vuoden ankaran pohdinnan jälkeen kompaktikameran, joka oli lanseerattu lähinnä urheilukuvaajan unelmana. Näin kaksi vuotta myöhemmin en voi kuin todeta, että olipa hyvä ostos ja erinomainen hinta-laatu -suhde. Myönnettäköön, että tänä vuonna GoExpo houkuttelee jälleen myös mahdollisten kameratarjouksien vuoksi, sillä vanha järjestelmäkameramme kaipaisi päivitystä tälle vuosikymmenelle. Kamera ja objektiivi on jo valittuna ja hintavertailuja tehty pitkän aikaa, vain riittävän hyvä tarjous puuttuu.

     
Russien kuninkaalliset ja satuolennot valloittivat suloisuudellaan

Suttuisista kuvista huolimatta heikkolaatuiset kuvat auttavat palauttamaan mieleen, mitä kaikkea kaksi vuotta sitten Horse Fair -messuilla nähtiin. Ehdoton suosikkini esityksistä oli ratsupoliisien show, jossa poliisiratsukot selvittivät erilaisia tehtäviä ja näyttivät, kuinka he selviytyvät mellakoivista ihmisistäkin. Innostuivatpa poliisit nousemaan satulan päälle seisomaankin, ja esitys huipentui sammahtaneeseen mustamaijaan, jonka yksi poliisihevosista hinasi sivummalle. Toivottavasti tällainen esitys nähdään tänäkin vuonna. Muita suosikkejani olivat lännenratsastuskilpailut, joissa en ole ennen ollut, sekä muistaakseni keskiaikaan sijoittuva ratsastusnäytös. Ratsastuslavan takana puolestaan pääsi syventymään eri hevos- ja ponirotuihin, tutustumaan erilaisiin kärryihin ja jopa kengitykseen. Oikeastaan olisi helpompaa luetella, mikä messuilla ei ollut mielenkiintoista, sillä sellaista ei ollut. Toivonpa, että kahden vuoden messutauon jälkeen pääsen virkistämään muistia ja tutustumaan tämän vuoden messutarjontaan, joka on jälleen kerran täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia esityksiä ja infopläjäyksiä tärkeistä aiheista!

Hevosenkenkiä moneen lähtöön Kengittäjä työssään

maanantai 16. helmikuuta 2015

Logoluonnoksia

Tuskailin muutama viikko sitten 4H-yritykseni logon kanssa, kun sopivan logon kehitteleminen tuntui ylivoimaisen vaikealta. Hahmottelemani logoluonnokset ovat joko aivan liian monimutkaisia tai sitten turhan yksinkertaista ja jopa tylsiä. Tänään onnistuin piirtämään logon, joka miellyttää jopa minun hyvin nirsoksi tullutta silmääni. Viimeistelyä ja pientä hienosäätöä logo kyllä vaatii, mutta olisi hauska kuulla, millaisia ajatuksia logoluonnokseni parilla värivaihtoehdolla varustettuna oikein herättää. Kolmannessa logossa laitoin taustan vaaleansiniseksi, jotta logon valkoinen rengas näkyisi kuvassa. Esimerkiksi vesileimana käytettynä tuo logovaihtoehto olisi taustaltaan läpinäkyvä.


Mitä mieltä olette logoluonnoksista?

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Lumileikkejä

Pari viime päivää on ainakin täällä etelässä saatu nauttia aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Sää on ollut ihana, vaikka kadut ovat olleet kuin luistinratoja ja samaan aikaan kura on lentänyt. Myös ulkokuvausten suhteen sää on suosinut. Sain vinkin kokeilla nopeita tilanteita kuvatessa yhden pisteen jatkuvaa tarkennusta ilman mitään tarkennuksen lukitsemisia, ja vinkistä innostuneena kokeilin näitä asetuksia koirakuvauksissa ja lumileikkien merkeissä. Ainakin tällä kertaa vinkki toimi ja kuvista tuli minusta hienoja. Tarkennuskin oli lähes kaikissa kuvissa kohdallaan. Hyvä päivä siis kaikin puolin!








Mikä kuvista on suosikkisi?

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuvankäsittelyä

Olin vielä kolmisen vuotta sitten sitä mieltä, että valokuvien käsitteleminen jälkikäteen on huijausta. Seurasin jo tuolloin mielelläni keskusteluja kuvaamiseen ja kuvien jälkikäsittelyyn liittyen ja joskus osallistuin itsekin keskusteluun. Kun sitten kokeilin itsekin jälkikäsittelyä ja opin käsittelemään kuviani, totesin, että miksipä ei: Jälkikäsittelyllä sai elävöitettyä kuvia ja tuotua kohdetta entistä paremmin esiin kuvasta. Hyvässä lykyssä jollakin tavalla epäonnistuneen kuvan sai jopa pelastetuksi jälkikäsittelyn avulla. Jos jälkikäsittely suuremmassa mittakaavassa ei kiinnosta, ainakin kuvankäsittelyohjelman rajaustyökalulle voi olla käyttöä.


Muokkaan hevoskuvia yleensä hyvin maltillisesti, kuten mustan nuoren hevosen vasemmalla olevaa alkuperäistä ja oikeanpuoleista muokattua kuvaa vertailemalla voi havaita. Olen hitusen suoristanut horisonttia sekä lisännyt hieman kontrastia, varjoja ja tummia sävyjä. Aavistuksen verran lisäsin myös värien lämpöisyyttä (temperature). Terävyyttä olen kuitenkin lisännyt reippaasti, sillä haluan kohteen olevan mahdollisimman tarkka ja terävä, vaikka taustassa taas tasainen sumennus (blur) on tavoitteena. Poikkeuksellisesti lisäsin myös kuvan kulmiin vignettiä (post-crop vignetting). Alunperin jälkikäsittely oli tässä, kunnes aloin miettiä, missä muodossa laitan tänne blogiin esille kuvat "Ennen" ja "Jälkeen". Niinpä jälkikäsittelyn jälkikäsittelyssä vielä lisäsin muokattuun kuvaan tuollaisen hauskan reunuksen, jossa valkoinen hiutalemainen reuna (inner glow) kiertää kuvaa sisäpuolelta. Viime hetkellä muistin vielä vesileimankin ja innostuin leikkimään tekstin efektityökalulla. Koska pidän mieluiten eläinkuvat mahdollisimman luonnollisina ja tarkoitukseni on pääasiassa ikuistaa eläimet sellaisina kuin ne ovat, ei tehdä kuvista erityisesti taidepläjäyksiä, tyydyn useimmiten vain kevyeen jälkikäsittelyyn, joka on valmis viimeistään vignetoinnin jälkeen, kun verrataan edellä kuvailtuun jälkikäsittelyprosessiin.

Maisemakuvien kanssa innostun välillä leikittelemään muita kuvia enemmän. Jotkut kuvat suorastaan huutavat korostamaan jotakin tiettyä ominaisuutta kuvassa, toiset taas näyttävät kaipaavan vielä jotakin lisää päästäkseen täyteen loistoonsa.


Kuva metsästä oli kaunis jo ilman muokkauksiakin mutta oli kuvanottohetken säästä johtuen värimaailmaltaan hyvin harmaa ja mitäänsanomaton. Jotta kuva olisi päässyt oikein loistoonsa, se olisi kaivannut lisää valoa ja kirkkautta, lämpöä ja vielä jotakin ylimääräistä - ehkä auringonlaskun värejä? Oikeanpuoleinen reippaalla kädellä jälkikäsitelty kuva on minusta kaunis ja käsittely onnistunut, vaikka edelleen kuvasta puuttuu se jokin katseenvangitsija. Ehkä värejä olisi pitänyt uskaltaa muokata rohkeammin. Tämänkertaiseen lopputulokseen pääsin kuitenkin aloittamalla hyvin samaan tyyliin kuin hevoskuvankin kanssa, tosin varjoja ja tummia värejä sekä värien lämpöisyyttä (temperature) ja sävyjä (tint) muokkasin reippaasti. Lumihangen puhtautta korostin lisäämällä hieman valkoisuutta (white), vaikka samaan aikaan sain varoa, ettei kuvasta enää suurempi osa lumesta pala puhki. Myös kontrastia lisäsin normaalia enemmän, ja myös vibrance oli poikkeuksellisesti ahkerassa käytössä, jolloin sain metsän puihin vihreän eri sävyjä ja puut heräsivät henkiin. Vignettiä lisäsin normaalia huomattavasti enemmän, jotta tummat reunat ja kuvan reunoilla olevat oksat muodostaisivat ikään kuin kaukoputkimaisen kehyksen lumisen pellon takana alkavalle metsälle. Jälkikäsittelyn myötä metsä heräsi aivan uudella tavalla henkiin ja kuva sai paljon lisää syvyyttä, vaikka kaikesta hyvästä huolimatta se jokin jäi edelleen puuttumaan, enkä saanut sitä kaivettua esille kuvankäsittelyohjelman eri tehosteiden kokeilemisesta huolimatta.


Kuva takiaisista oli aivan upea, vaikka takiaiset puhtaanvalkoisella lumihangella kirkkaassa valossa näyttivät luonnossa vielä hienommilta kuin kuvassa. Takiaiskuva pääsi metsäkuvan tapaan jälkikäsittelyyn kovemmalla kädellä, ja loppujen lopuksi muokkausprosessi oli melko samanlainen metsäkuvan muokkaukseen verrattuna. Tosin väriensäätö temperature- ja tint-säädinten kanssa vaihtui kokonaan vibrancen ja saturationin säätämiseksi. Myöskään valkoisuutta en itsessään lisännyt, vaikka kuvan kirkkautta sitten lisäsin senkin edestä. Jotta sain takiaisten päällä olevat lumipeitteet paremmin esille ja etenkin yksityiskohtia tarkemmiksi, lisäsin terävyyttä ja "erillisyyttä" (clarity, mikähän tämän virallinen suomenkielinen vastine mahtaa olla...) ja vähensin heijastusta (highlights). Lopuksi kuva pääsi vielä vignetoitavaksi, minkä ansiosta kuva sai reunoilleen ja etenkin kulmiin sinertävää sävyä.

Vaikka Blogitallin viikkohaasteeseen osallistumisen suhteen alkavat viimeiset hetket olla käsillä, haastan kaikki tämän postaukset lukijat kokeilemaan kuvien jälkikäsittelyä tai vähintäänkin miettimään omaa suhdettaan siihen. Mitä mieltä olette kuvien jälkikäsittelystä? Onko se sulaa huijaamista vai ehdoton edellytys kuvien saattamiseksi julkaisukuntoon? Miten te käsittelette kuvianne? Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Allekirjoittanut painiskelee edelleen näyttöongelmien kanssa, sillä kolmesta näytöstä vain yksi näyttää kuvat sellaisina kuin haluaisin niiden näkyvän ja tämä lempinäyttöni kaiken lisäksi toimii erinomaisesti pelkillä tehdasasetuksilla (ja toisaalta toinen, täsmälleen samanlainen näyttö tehdasasetuksilla näyttää värit ja muut aivan eri tavalla). Hämmennystä ja turhautumista ei lainkaan vähennä havainto, että myös kuvankatselu- ja -käsittelyohjelmat näyttävät värejä ja kuvien kirkkautta hieman eri tavalla. Miltä tämän postauksen kuvat näyttävät teidän näytöillänne? Ovatko kirkkaita ja suht raikkaita vai tummia, synkkiä ja ehkä jopa vähän tunkkaisia?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...