sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hevostelun uudet tuulet

Muutaman kuukauden epäsäännöllinen hevostelu, jota paikkailin valokuvaamalla, koki jälleen sysäyksen parempaan: Kesä kului lähinnä lähialueen ratsastuskilpailuja kiertäen ja totta kai jo perinteeksi muodostuneessa Vermon poninäyttelyssä käyden. Koulujen jälleen alettua minun oli tarkoitus jatkaa vanhassa ratsastuskoulussani käymistä, mutta yllättäen tuli tarve vaihtaa ratsastuspaikkaa, eikä kokeiluista huolimatta sitä uutta kotia numero kaksi ja mieleistä tapaa jatkaa harrastusta niin vain löytynytkään. Monien mutkien kautta minulla on kuitenkin nyt ihka oma vuokrahevonen - oma ja oma, mutta yhtä kaikki niin oma kuin vuokrahevonen ylipäätään voi olla - ja hevostelun suhteen elämä näyttää valoisalta. Kun minulla on jälleen oikea hevonen, jonka kanssa pääsen puuhailemaan viikottain, kameraparkani on saanut lojua aiempaa enemmän yksinään pölyttymässä.

Viime kuukausina olen innostunut lukemaan hevosblogeja, vaikken aiemmin ole juuri blogeista perustanut, Muutaman blogin kohdalla voisi puhua suoranaisesta blogin seuraamisesta, sillä luen blogien päähenkilöiden vaiheita aktiivisesti suurella mielenkiinnolla ja myötäeläen. Hevosblogeista puheenollen, aivan äskettäin julkistettu hevosblogiportaali nimeltä Blogitalli herätti mielenkiintoni heti julkistamisensa jälkeen. Hippola on ollut minulle nimenä tuttu, mutten ole oikein ymmärtänyt sen ideaa. Blotalliin perehtymisen jälkeen myös Hippolan tarkoitus on kuitenkin auennut minulle. Minusta erityisen hienoa tässä uudessa Blogitallissa on viikon blogihaaste, joka innoittaa pohtimaan ja kirjoittamaan aiheista, joita ei ehkä muuten tulisi miettineeksi - ainakaan näin julkisesti. Valitettavasti minulta menivät ensimmäiset blogihaasteet sivusuun, mutta ehkä ehdin palaamaan niihin vielä myöhemmin: ainakin aiheet herättivät minussa paljon ajatuksia, ja niihin olisi hauska tarttua jossakin vaiheessa. Blogihaasteet eivät vain anna ideoita blogipostauksiin vaan niihin liittyy myös se kiva lisä, että viikkohaasteisiin vastaamalla on mahdollista päästä ikään kuin Blogitallin epäviralliseksi bloggaajaksi ja mahdollisesti saada tätä kautta lisää lukijoitakin. Itse asiassa olen ehtinyt jo löytää myös itse lisää kiinnostavia blogeja juuri Blogitallin kautta, joten portaali palvelee selvästi sekä bloggaajia että blogien lukijoita. Ei siis lainkaan hassumpi portaali!

Tolkinkylän Ratsastuskoulun tuntiponi Tomppa, jolla on pilkettä silmäkulmassa vaikka muille
jaettavaksi ja kaikista konnankoukuista huolimatta ihastuttava persoona <3

P.S. Olen hyvin tyytyväinen itseeni, sillä sain yhden valokuvausprojektin tänään päätökseen: Tolkinkylän Ratsastuskoulun hevosista ja poneista ottamani kuvat - tai oikeastaan niiden parhaimmisto - on täten nähtävillä kuvagalleriassani. Olen kiitollinen niistä kuudesta vuodesta, joina sain viettää monet lauantaiaamut tallilla hevostellen, ja muistelen Tolkinkylää lämmöllä. Talli hevosineen oli minulle kuin henki ja elämä nuo vuodet, ja korvaajaa on ollut vaikea löytää. Onneksi rohkaistuin ottamaan viimeisinä vuosina kameran mukaan tallireissuille, niin että sain osan muistoista tallennettua kameran muistikortille. Lämpimät terveiset Tolkinkylään kuvallisten muistojen kera!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Miksi keksiä pyörä uudelleen?


Viimeksi kirjastossa käydessäni yllätyin iloisesti, kun lopulta löysin valokuvauskirjojen hyllyn: Kirjoja oli laidasta laitaan aina valokuvaamista yleisellä tasolla käsittelevistä oppaista yksittäiseen valokuvauksen osa-alueeseen keskittyviin teoksiin. Valikoimasta löytyivät lähes kaikki edellisenä iltana useammasta eri verkkokaupasta löytämääni hyödyllisenoloista kirjaa, joten pääsin helposti tarkastamaan, olisiko jostakusta aivan joululahjalistalleni asti. Aikani hyllyä tutkittuani ja kirjoja silmäiltyäni päädyin lainaamaan muutaman oppaan, joiden avulla uskon saavani valokuvauksen saralla parempia oppimistuloksia helpommin ja nopeammin kuin tähän asti: Miksi yrittää keksiä pyörä uudelleen, kun se on jo keksitty? Saman ajan ja energian kun voisi käyttää niin paljon tehokkaamminkin.

torstai 6. marraskuuta 2014

Jipii, lunta!

Tai ei se varsinaisesti lunta ollut vaan räntää, vaikka valkoista olikin. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun edes yritän kuvata melko sankassa lumisateessa, mutta nyt sekin on koettu. Lopputuloksena oli hyvin märkä kuvaaja, ja kamerakin sai osansa märistä ja painavista lumihiutaleista, jotka sulivat nopeasti ja kastelivat kaiken. Ikävähkön kuvausilman - ja ne muutamat täysin epäonnistuneet otokset, joissa lumisade oli häirinnyt tarkennusta pahemman kerran - kuitenkin korvasivat kauniit ja tunnelmalliset kuvat. Siinä, missä kuvausjäljessä olisi ollut toivomisen varaa, sai jälleen kuvankäsittelyohjelma korjata.

Hyvää ruotsalaisuuden päivää!


Suomen lippu liehui siististi sumpussa sen ajan, jonka hytisin parvekkeenoven välissä kameran kanssa. Juuri, kun olin laittanut kameran pois, lippu suoristui tuulessa, joten tuli kova kiire kaivaa vehje esiin ja napsaista kuva lipusta sälekaihtimien läpi - mielestäni yllättävän hyvällä lopputuloksella.


Koira oli innoissaan lumesta ja rännän liukastamasta puisesta terassinlattiasta. Ne, jotka eivät usko joulupukkiin tai lentäviin lehmiin, voivat uskoa ympäriinsä sinkoileviin ja lentäviin koiriin.






Tämän kuvan kanssa innostuin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeen. Eikö ole kuitenkin ihan taiteellinen lopputulos? Jos siis räntäsateen laikuttamasta maisemasta voi saada taiteellisen...




Kuvapläjäyksen viimeisenä kuvana saa kunnian olla ensimmäinen pisarakuvani

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...