lauantai 27. syyskuuta 2014

Maaseutumatkailua

Olipa ihanaa päästä jälleen hevostelemaan Sipooseen, jossa sai nauttia hyvästä seurasta ja upeista maisemista sekä rapsutella toinen toistaan suloisempia nelijalkaisia otuksia! Onnistuneet kuvat saivat myös uskoni kuvauskalustooni palaamaan ja unohtamaan taas hetkeksi haihattelut Canon EOS 6D:n perään. Kaikin puolin onnistunut reissu siis!


Syksy on tullut

Tällaisissa maisemissa kaupunkilaisenkin silmä lepää

Kuka voisi vastustaa näin söpöä otusta, joka ottaa vieraatkin ilolla vastaan? Koirakuume iski.

Suomenhevosessa on vain sitä jotain, joka sykähdyttää kerran toisensa jälkeen

"Tärkeintä ei suinkaan ole puutarhanhoito vaan syöminen, ettäs tiedätte."

lauantai 13. syyskuuta 2014

Alkusyksy kuvina

Syksy on jo tullut, mistä tiedät sen? Maahan hiljaa leijaa lehti keltainen.
Vuodenajoista kertovan lastenlaulun mukaan syksy on jo täällä: siellä täällä maassa voi nähdä puista pudonneita lehtiä keltaisen ja punaisen eri sävyissä. Myös illat ovat pimentyneet, ja jo alkuillasta oli niin hämärää, että vanhan järjestelmäkameran salama pomppasi vähän väliä ylös, vaikka kuinka yritin ottaa kuvia ilman salamaa. Välillä kävi niinkin, että kamera yksinkertaisesti kieltäytyi ottamasta kuvaa, jos salama ei ollut käytössä. Toki kameran heikohkolla valovoimaisuudellakin oli varmasti osuutta asiaan.



Salaman kanssa oli erityisen hankalaa saada onnistuneita kuvia vaaleista kukista. Ensinnäkin makrokuvausyritykseni koristemarjapensaista, joissa oli valkoisia marjoja ja kukkia, menivät aivan plörinäksi: Kuvissa ei ollut muuta vikaa kuin puhkipalaneet marjat tai kukat, mutta kun niiden kerran oli tarkoitus olla kuvassa pääosassa eikä niitä saanut edes kuvankäsittelyohjelmalla pelastettua, lopputulos oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Myös vaaleanpunaiset kukat tuottivat harmaita hiuksia, mutta niistä otettujen kuvien parantelussa kuvien jälkikäsittely nousi arvoon arvaamattomaan, kun puhkipalaneilta näyttäneistä vaaleimmista terälehdistä saikin vielä oikeat värit esiin muuttamalla kuvan highlights-arvon minimiin.

Salama käytössä mutta hailakat vaaleanpunaiset värit saatu esiin kuvan jälkikäsittelyllä

Ei salamaa ja lopputuloksena kauniit, kirkkaat värit ilman kuvankäsittelyohjelmaakin



Kuvattu tarkoituksella vastavaloon, jotta tausta olisi vaalea mutta kuvattava kohde tumma


Toisin kuin yleensä, tällä kertaa kuvausretkelläni oli mukana vain Canon EOS 350D, joka myös komeilee edellisen postauksen kamerakuvassa. 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Valovoimaisia aukkoja


Kameroiden ja objektiivien mainoksissa on usein pitkä litannia kirjaimia ja numeroita tuotteen merkin - vai olisiko valmistaja oikeampi nimitys - ja mallin perässä. Nykyisen kamerani mainoksessa luki aikoinaan varmaankin "Panasonic Lumix DMC-FZ200 f/2.8" tai "Lumix DMC-FZ200 12.1 MP F2.8". Noihin aikoihin olin oppinut, että mitä pienempi luku f-kirjaimen perässä luki, sitä parempi kamera oli sekä nopeiden kohteiden kuvaamisessa että kuvattaessa sisätiloissa. FZ200:n f-arvo tekikin minuun lähtemättömän vaikutuksen, sillä 2.8 oli pienimpiä - ellei jopa pienin - luku, jonka olin nähnyt kotiinkannettujen mainoksien kameroissa.

F-kirjain kameroiden ja objektiivien yhteydessä viittaa f-aukkoon ja erityisesti sen kokoon. F-arvo kuvaa optiikan valovoimaisuutta eli sitä, kuinka hyvin optiikan sisällä oleva kenno pystyy keräämään valoa: Mitä pienempi f-luku, sitä suurempi f-aukko eli valoa kennoon (*) päästävä aukko on. Mitä suurempi f-aukko on, sitä enemmän valoa kenno pystyy keräämään. Täytyy siis vain muistaa, että f-luvun pienentyessä f-aukon koko kasvaa. F-luku kuvaa siis optiikan valovoimaisuutta ja valovoimaisuus puolestaan vaikuttaa valaistuksen tarpeeseen kuvattaessa. Valovoimaisella optiikalla voi saada onnistuneita otoksia hämärässä valaistuksessa ja sisätiloissa, kun taas vähemmän valovoimaisella kuvauskalustolla otetut kuvat voivat olla samoissa olosuhteissa suttuisia, tärähtäneitä ja epätarkkoja.

(*) Toiset artikkelit puhuvat tässä kohtaa linssistä tai linssistöstä kennon sijaan, toiset tuosta kennosta, Ymmärrän, että valo kulkee linssin kautta päästäkseen kennoon, jossa tapahtunee kuvan muodostaminen (vrt. ihmisen silmän toiminta). Siksi en myöskään jaksa uskoa, että kenno ja linssi olisivat millään tavalla toistensa synonyymejä.

Valovoimaisuus ja f-luku ovat yhteydessä suljinaikoihin: Jotta kuvasta ei tulisi kovin tumma (tai kokonaan musta), kameran kenno tarvitsee valoa. Esimerkiksi laukkaavaa hevosta kuvatessa lyhyestä suljinajasta on etua, jotta hevosen jalat eivät ehdi liikkua sulkimen ollessa auki tuon suljinajan ajan, sillä jos suljin on liian pitkään auki, jalat muistuttavat lähinnä vauhtiraitoja tai ovat muuten hyvin epätarkat. Jos taas suljinaika on hyvin lyhyt, hevosen jalat voivat olla täysin tarkat mutta kuva kokonaisuudessaan tumma. Niinpä manuaaliasetuksilla kuvatessa tasapainoillaan yhtäältä f-luvun (= kuinka pienestä aukosta valoa päästetään kennolle) ja toisaalta suljinajan (= kuinka kauan aukosta annetaan tulla valoa ennen aukon sulkemista) välillä. Kolmas valotukseen vaikuttava tekijä on ISO-arvo, mutta siihen perehdyn myöhemmin.

Valokuvauksessa käytetään useita eri termejä samasta asiasta. Tässä muutamia termejä valovoimaisuuteen ja suljinaikoihin liittyen:

f-arvo = f-luku = f-aukon koko 
suljinaika = valotusaika = aika, jonka suljin on auki ja päästää valoa kameran kennolle

Välillä kameramainoksissa on ilmoitettu f-arvo lukuvälinä, esimerkiksi f/3.5-5.6. Tämä lukuväli tarkoittaa, että parhaimmillaan kameralla tai objektiivilla f-aukon koko voi olla jopa 3.5 mutta esimerkiksi zoomatessa kauas valovoimaisuus heikkenee ja todellinen f-arvo kuvaushetkellä saattaakin olla vain jotakin lukujen 3.5 ja 5.6 välillä.

Kompaktikamerani mainoksissa on ajoittain nostettu juuri f-arvo esille ja alleviivattu sitä, sillä kamerassa on se hyvä puoli, että se säilyttää valovoimaisuutensa myös zoomatessa ja on koko polttovälillään valovoimaisuudeltaan f/2.8. Tämä on tietenkin hieno ominaisuus, vaikkakin olen epäillyt, mahdanko saada tätä puolta kamerastani esiin: eläinten sisäkuvaukset kun eivät ole ottaneet onnistuakseen. Tänään sitten tartuin kameraan ja kokeilin erilaisia valmiita kuvausohjelmia manuaalitarkennukseen yhdistettynä. Valmiit kuvausohjelmat tuovat opettelun alkuvaiheessa helpotusta f-arvon ja suljinajan säätämiseen, kun ensin on tavoitteena ymmärtää, mitä tehdään ja miksi sekä miten vaikuttaa. Lopputulos oli yllättävän onnistunut, liekö sitten johtunut hoitokoirastani, joka oli pitkän lenkin jälkeen laittanut lattialle pitkäkseen eikä jaksanut pahemmin välittää jo tutuksi tulleista kuvausharjoituksista ja kameran naksutuksesta taustalla. (Nojatuolissa istuessaan koira taas piti vahtia ja tarkkaili kadun tapahtumia, niin ettei se onnekseni malttanut häiriintyä kuvattavaksi joutumisesta.)

Vertailun vuoksi kuvien alta löytyvät tiedot f-arvosta, suljinajasta, ISO-arvosta ja kameran valmiista kuvausohjelmasta tai -asetuksista. Näiden lisäksi lienee aiheellista huomata, että osa kuvista on otettu vastavaloon.

f/2.8, suljinaika 1/30 sekuntia, ISO-400, ei salamaa (kuvausohjelma: maisemakuvaus)

f/2.8, suljinaika 1/10 sekuntia, ISO-400, ei salamaa (kuvausohjelma: maisemakuvaus)

f/2.8, suljinaika 1/60 sekuntia, ISO-400, ei salamaa (kuvausohjelma: normaali)

f/2.8, suljinaika 1/40 sekuntia, ISO-400, ei salamaa (kuvausohjelma: normaali)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...