sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kansalliset esteratsastuskilpailut Laaksolla

Kesän viimeinen esteratsastuskilpailu on takana. Laakson ratsastusstadionilla sai eilen nauttia taitavien ratsukoiden suorituksista toinen toistaan korkeammilla esteillä. Yksi päivän vetonauloista lienee ollut LähiTapiola GP finaali estekorkeudella 145 cm ja 150 cm - ainakaan en muista koskaan nähneeni Laaksolla yhtä paljon yleisöä kuin tuon luokan aikaan! Tämän GP-luokan lisäksi olin kameroineni yleisön joukossa seuraamassa myös edellistä luokkaa, Racing Trophy -finaalin ensimmäinen osakilpailua 5-vuotiaille hevosille estekorkeudella 110 cm. Vaikka esteet olivat GP-luokkaa selvästi matalampia, ne näyttivät hirvittävän suurilta. Ratsukot, joiden vähintäänkin toinen osapuoli oli vielä nuori, suoriutuivat silti esteistä hienosti. Vauhtia ja yllättäviä tilanteita ei puuttunut, ja esteratsastus oli viihdyttävää seurattavaa. Yllättäen yleisökin eli ajoittain hyvinkin vahvasti mukana radalla olevan ratsukon mukana. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus jälleen kerran!

Vaikka esteratsastus on hidastempoisempaa kouluratsastusta viihdyttävämpi, on pakko myöntää, että ratsukoista on myös huomattavasti haastavampaa saada onnistuneita kuvia este- kuin kouluradalla. Olen mielestäni kehittynyt kesän aikana kamerani käsittelemisessä, mutta siltä ei tuntunut enää, kun pääsin tietokoneen ruudulta tutkimaan päivän kuvasaldoa: Olin testannut eri toimintoja ja yrittänyt löytää parasta juuri nopeatempoiseen ja vauhdikkaaseen esteratsastukseen. Silti jouduin toteamaan, että kaikilla toiminnoilla olin onnistunut saamaan kameran välillä joko tarkentamaan päin honkia (tai sitten olen innostuksissani heiluttanut käsiäni kuvanottohetkellä niin, että koko kuva on kauttaaltaan sumea), rajaamaan kuvan huonosti tai sitten keskellä kuvaa - usein juuri hevosen pään tai satulan kohdalla - komeilee punainen metallipalkki, joita Laakson kentän katsomon puoleisella sivulla on useampikin. Jos ei kuvan laadussa ollut vikaa, ajoitus oli hiukan pielessä ja hevosella kuvassa epäedustavalta näyttävä vaihe laukassa. Kaikista heilutuksista ja ajoitusvirheistä huolimatta sain onneksi otettua myös onnistuneita otoksia, mutta kyllä esteratsastusta kuvatessa kuvien onnistumisprosentti tuntuu olevan selvästi pienempi kuin kouluratsastuksen kohdalla.

1.) Automaattitarkennus (AF) & 1-Area


Koska jälkeenpäin voi olla vaikea muistaa, mitkä kuvat on otettu milläkin toiminnolla, kuvasin koko 10c-luokan toiminnolla "1-Area". Ohjekirjan mukaan tämä toiminto tarkentaa kuvaruudun keskellä olevaan kohteeseen, ja toiminto ilmeisesti vaatii automaattitarkennusta. Tämä toiminto on useimmiten ollut minulla käytössä ja eilenkin toimi ihan hyvin, mutta jotain jäin vielä kaipaamaan. Tarkentaminen oikeaan kohteeseen onnistui kohtuullisesti, mutta melko yleinen ongelma oli edelleen myös kameran tarkentaminen taustaan tai se, ettei kamera ollut onnistunut tarkentamaan mihinkään vaan kuva oli kauttaaltaan sumea.

Milla Tarnanen ja pv-r. L'Mariaci

Cecilia Gundersby ja WPN-r. Esteban S

Else Väyrynen ja FWB-r. Lawinium, joka herätti yleisössä ihastusta ja muistutti kovasti isäänsä My Lawalawa

2.) Automaattitarkennus (AF) & 23-Area


Tutkailin ohjekirjaa luokkien välissä ja päätin kokeilla GP-luokan varsinaisen radan ajan automaattitarkennukseen yhdistettyä toimintoa "23-Area". Ohjekirja tiesi kertoa, että tässä toiminnossa olisi jopa 23 pistettä jokaista automaattitarkennusaluetta kohti. Lisäksi tämä toiminto olisi ohjekirjan mukaan tehokas tilanteissa, joissa kuvauskohde ei ole kuvaruudun keskellä. Innostuneena tästä tehokkuudesta kokeilin toimintoa ja myönnettäköön, että epäonnistuneitakin otoksia tuli kuten edellistä toimintoa kokeillessani, mutta silti tästä toiminnosta jäi positiivinen mielikuva kaiken jälkeen.

Mikael Forsten ja TV:stäkin tuttu kilparatsu Isaac du Jonquet

Helena Wist ja HOL-t. Cosima

3.) Automaattitarkennus (AF) & AF Tracking


GP-luokan uusintaan otin kokeiltavaksi vielä yhden toiminnon: automaattitarkennuksen yhdistettynä kuvauskohteen seuraamiseen (tracking). Sain vinkkejä aiemman blogipostauksen yhteydessä tarkennuspisteiden hyödyntämisessä ja kohteen seuraamisessa, ja kuvittelin näiden ainakin Canonin järjestelmäkameroiden kohdalla toimivien ohjeiden vastaavan lähinnä Lumixin kompaktikamerani AF Tracking -toimintoa. Toisin kuin aiemmin, sain nyt tarkennuksen lukittua (AF/AE Lock) kohteeseen ja vieläpä seuraavan liikkuvaa ratsukkoa esteradalla, kunnes... Ratsukon liikkuessa esteiden joukossa tarkennus välillä sekoitti esteet ratsukkoon ja jämähti tarkentamaan ratsukon ohittamaa estettä, jonka taakse ratsukko oli hetkeksi ikään kuin kadonnut - esteethän olivat luokassa lähes 1,5 metriä. Kun sitten yritin kiireesti saada väärään kohteeseen lukkiutuneen tarkennuksen pois päältä, se ei luopunutkaan tästä väärästä kohteesta helposti vain yhtä nappia painamalla vaan tuntui ottavan uudeksi kuvauskohteeksi ja tarkennettavaksi kohdaksi yksittäisiä esteitä eikä itse ratsukkoa. Lisäksi tulin siihen tulokseen, että tämä toiminto taisi tosiaan vaatia tarkennuksen lukittamista kuvattavaan kohteeseen ja kuvaaminen ilman lukitusta onnistui kehnommin kuin aiemmilla toiminnoilla. Vaikka oli kivaa, että kamera osasi seurata kuvauskohdetta ja ajoittain seuraaminen onnistui katsomon ja radan välissä olevista punaisista tolpista huolimatta, kun kameran onnistui ikään kuin hypätä tolppien yli takaisin seuraamaan ratsukkoa, koin tämän seuraamistoiminnon enemmän haitaksi kuin hyödylliseksi apuvälineeksi. Voi olla, että esimerkiksi kouluratsastuksessa, jossa rata ei ole täynnä eri etäisyyksillä katsomosta olevia objekteja, tämä toiminto voisi osoittautua huomattavasti miellyttävämmäksi ja hyödyllisemmäksi. Tai sitten vika oli puhtaasti kameran takana ja onnistunut seuraaminen vaatii vain paljon enemmän harjoittelua. Hyviä kuvia tällä AF Tracking -toiminnollakin tuli ajoittain, mutta kyllä 23-Area -toiminto tuntui näistä kolmesta toiminnosta parhaalta esteratsastuksen kuvaamiseen.

Helena Wist ja HOL-t. Cosima odottamassa vuoroaan uusinnassa


Marina Ehrnrooth ja tamma EVLI Valdina


4.) Automaattitarkennus & kasvojen tunnistaminen


Neljäntenä tarkennustoimintona olisi ollut vaihtoehtona myös kasvojentunnistus, niin että kamera olisi osannut etsiä ja tarkentaa ratsastajien kasvoihin. Valitettavasti olin tällä kertaa kiinnostunut enemmän hevosista tai ratsukoista kokonaisuutena kuin yksittäisen ratsastajan kasvoista, joten tämä toiminto ei päässyt edes kokeiluun.

maanantai 25. elokuuta 2014

Kansallinen poninäyttely 2014

Taas on vuoden suurin kuvaustapahtuma minun osaltani takana. Viikonloppu Vermossa kansallisessa poninäyttelyssä oli varsin onnistunut palaneesta ihosta huolimatta: Toinen toistaan upeampia poneja sai ihailla koko viikonlopun ajan ja vieläpä kohtuullisen hyvässä säässä. Lisäksi hienoja kuvia tuli otettua enemmän kuin niitä jaksaisi käsitellä, ja kuvia katsellen on hyvä odottaa jälleen ensi vuotta ja seuraavaa poninäyttelyä.

Pieni mainostelu hevostalli.netissä on selvästi tehnyt tehtävänsä, sillä kuvakyselyitä on sadellut sähköpostiini sellaiset määrät, että olen ollut melko työllistetty viimeiset pari viikkoa. Suuret kiitokset mielenkiinnosta kaikille kuvia kysyneille ja etenkin kuviani ostaneille! Samaan hengenvetoon pahoittelen, että osa on joutunut odottamaan vastausviestiä kuvien kera pidempäänkin.

Tutkiessani näyttelykuvia viikonlopun jälkeen sain ilokseni todeta, että kesän kuvausharjoitukset eivät olleet menneet hukkaan, vaan kehitystä sekä vuoden että varsinkin kahden vuoden takaisiin Vermon poninäyttelyissä otettuihin kuviin oli havaittavissa. Toki vielä on paljon opittavaa, mutta on aina hienoa huomata, että edes pientä kehitystä on tapahtunut. Myös tässä jokavuotisessa poninäyttelyssä kävijänä olen kehittynyt: enää ei tunnu niin jännittävältä, kun tietää ja tuntee jo, kuinka näyttelyssä kuuluu toimia ja käyttäytyä. Näin kolmannen näyttelykertani jälkeen voin myös todeta, että ponien kuvaamisesta vain näyttelykehässä on tainnut muotoutua minulle lähinnä periaatepäätös: Kuvaan mielelläni poneja pääasiassa kehässä, jolloin kaikki halukkaat kuvaajat pääsevät ottamaan kuvia poneista samaan aikaan, kun poneja esitetään tuomareille. Tunnen olevani taakaksi, jos käyn jokaista ponia pyytämässä erikseen kehän ulkopuolella kuvattavaksi - mahtaako se poseeraaminen ponillekaan olla niin kovin mukavaa, jos sitä täytyy joka välissä tehdä eri ihmisille - joten tämä kehästä kuvaaminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.

Ohjasajoluokat olivat minulle poninäyttelyissä kävijänä aivan uusi kokemus. Oli hauskaa nähdä samassa luokassa poneja aina pienistä shetlanninponeista hevosen mittoja lähenteleviin ratsuponeihin ja welsh part bredeihin. Olivat ponit kooltaan ja rodultaan mitä tahansa, ne pärjäsivät silti hienosti toistensa joukossa. Oli myös hienoa nähdä nuorempaa väkeä esittelijöiden joukossa: hienostihan se ponien esitteleminen sekä maasta että ratsain sujui myös lapsilta ja nuorilta!

Kylläpä WPB-t. Pin Rock's Final Fantasy näytti suurelta pienten shetlanninponien rinnalla!

Neuvonpito käynnissä juuri ennen ratsastusluokan alkamista. Ratsuna russ-t. Runan.

Siinä, missä viime vuonna suomenpienhevosten kehässä tuntuivat olevan muodissa hopeanhohtoiset värit, tänä vuonna päivän sana olivat erikoinen väri ja suuret merkit - hyvänä esimerkkinä sph-t. Hellun Kukan voikko varsa Friisin Voikukka.

Tintin Vaniljan valkopää ja sininen silmä herättivät ihastusta

Kuvasivustoni Suvililja.net pääsi poninäyttelyn myötä remonttiin, ja sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kunnon kuvagallerian. Näyttelykehistä otetut kuvat ovat vielä pitkälti työn alla, mutta sunnuntain newforestinponitammojen osalta kuvat ovat jo esillä. Kuvien suuresta määrästä johtuen kuvien lisääminen kuvagallerioihin saattaa venyä pitkälle syksyyn, mutta kuvia tulee vähitellen lisää esille lauantain ja sunnuntain osalta omiin gallerioihinsa. Sähköpostitse saa Vermon kuvia kysellä jatkossakin, sillä pystyn laittamaan esille vain pienen osan kuvista, ja erikseen kysymällä kuvat saa myös nähtäväkseen huomattavasti nopeammalla aikataululla.

lauantai 2. elokuuta 2014

Kouluratsastusta Tuomarinkylässä

Tuomarinkylässä järjestettiin tänään kansalliset kouluratsastuskilpailut. Tähän asti Tuomarinkylä on tullut minulle tutuksi vain isojen esteratsastuskilpailujen järjestäjänä, joten oli hienoa päästä kokeilemaan, miten kouluratsastuspuoli siellä sujuu. Ja hienostihan se sujui. Sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, ja tämä oli tosiaan kolmas kertani Tuomarinkylässä, ja joka kerta olen huokaillut, kuinka hienot puitteet siellä on, eikä hiekkakenttäkään pöllynnyt. Lisäksi Tuomarinkylän kenttää ympäröi kaunis peltomaisema, joka sopii mainiosti valokuvatessa ratsukoiden taustaksi. Tämänpäiväinen jäänee kesän viimeiseksi isommaksi kouluratsastuskilpailuksi minun osaltani, mutta Tuomarinkylä kilpailujenjärjestäjänä täytyy painaa mieleen ensi vuotta ja kuvausreissuja silmällä pitäen.

Kouluratsastuskilpailut olivat tänään varsin puoliveripainotteiset, mikä johtui varmasti järjestetyistä luokista. Ensimmäisessä, Helpon A:n luokassa oli kaksi welshiä, joista toisen suoritus meni harmikseni minulta sivu suun. Toinen sattuikin olemaan ulkonäöltään vähän erikoisempi, jykevähkö D-sektion poni, jonka suorituksen aikana laitoin kameran laulamaan.

Welsh D -ori S.W. Red Charm
Kenttä oli jaettu niin, että kilpailusuorituksia saatiin seurata kahdella rinnakkain olevalla radalla samanaikaisesti. Kilpailujen aikana sain todeta, että kuvauskohteen erottuminen taustasta onnistui tosiaankin paremmin katsomoa lähinnä olevan radan ratsukoita kuvatessani. Tämähän on  teoriassa päivänselvää, mutta oli hienoa huomata jälleen kerran käytännössä, että kuvaajan, kuvauskohteen ja taustan etäisyys vaikuttaa kuvan onnistumiseen juuri niin kuin on todettu blogini aiemmissa postauksissa. Kyllä kauimmaisenkin radan ratsukoista sai joitain hienoja kuvia, mutta ikävän usein ongelmaksi tuli heti radan takana taustan muodostava kasvillisuus, jonka vuoksi sekä automaatti- että manuaalifocustoiminnoilla oli vaikeuksia tarkentaa kohteeseen eikä taustaan. Tällä kertaa tosin suureksi yllätyksekseni myös monet manuaalifocuksella otetut kuvat kaukaisemman radan ratsukoista onnistuivat, vaikka automaattifocus oli se luottoratkaisuni ratsastuskilpailuissa.

FWB-r. Pin Rock's Hot Shot kunniakierroksella

Laukanvaihtoja osana Kira Kanervan GP-rataharjoitusta, joka oli ylimääräinen ohjelmanumero varsinaisten luokkien välissä. Mikä mahtaa olla hevosen nimi?

Satujen uljas musta nähty Tuomarinkylässä: friisiläisori Maurus van de Zonschate

FWB-t. Cassiopeia KS 2278 sai taputuksia hienon suorituksen päätteeksi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...